Leena Valmu: Ulos baarikaapista – alkoholiongelmaisesta kohtuukäyttäjäksi

Voiko alkoholiongelmainen totutella kohtuukäyttäjäksi vai onko ainoa vaihtoehto pidättäytyä alkoholista kokonaan? Kirjailija ja biotieteilijä Leena Valmu kokeili vuoden ajan, miten häneltä onnistuisi kohtuukäyttö. Päiväkirjamuotoisessa blogissaan hän seurasi onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan. Nyt hänen kokemuksensa on julkaistu myös kirjana Ulos baarikaapista.

Johtotehtävissä toimiva ja sosiaalinen Leena Valmu joutui toteamaan, että hän juo liikaa. Samaa mieltä oli aviomies, joka huomautteli vaimonsa juomisesta useasti. Syitä ja selityksiä juomiselle Leena Valmun oli helppo löytää. Työ kansainvälisen terveysteknologian yrityksessä oli haastavaa. Työtä, matkoja ja edustamista oli paljon. Lapset olivat aikuistumassa ja muuttamassa pois kotoa. Ystäviäkin oli paljon, ja yhteisiin tapaamisiin ja juhliin kuului aina alkoholi. Myös hänen rakas harrastuksensa, nuortenkirjojen kirjoittaminen, oli muuttunut stressaavaksi suorittamiseksi. Alkoholi rentoutti ja helpotti oloa.

Viiniä kului. Ensin muutamana iltana viikossa, sitten jokaisena iltana. Vähitellen illassa ei riittänyt yksi pullollinen ja keittiössä sai vakipaikan viinitonkka, jonka Valmu kuvaa kirjassaan olevan ”jokaiselle alkoholiongelmaiselle yhtä aikaa paras ystävä ja olkapäällä istuva piru”.

Kohti kohtuullisuutta

Valmu kuvaa itseään toimintakykyiseksi ongelmajuojaksi. Hän hoiti työnsä eikä koskaan ollut poissa krapulan takia. Autoa hän ei koskaan ajanut päihtyneenä, mitä nyt kerran kaatui polkupyörällä ojaan hauskoista illanistujaisista tullessaan. Niinpä työterveyshoitajat, -psykologit ja lääkärit eivät ottaneet vakavasti hänen huoltaan liiallisesta alkoholin käytöstä.

Niinpä Valmu päätti tehdä itse itselleen ohjelman. Hän on tohtoriksi väitellyt biotieteilijä, joten hänellä oli tietoa alkoholin ominaisuuksista ja vaikutuksista. Siitä ei kuitenkaan ollut apua, kun lentokentän loungessa oli vapaa alkoholitarjoilu ja kun ahdistukseen tai yksinäisyyteen oli tottunut juomaan lasillisen, itse asiassa monta lasillista valkoviiniä. Päättäväisyydestä ja systemaattisuudesta sen sijaan oli apua.

Liike-elämän vuodenkierrosta tuttuun tapaan Leena Valmun kohtuullistamisvuosi jakautui neljään kvartaaliin. Täyttä raittiutta hän ei tavoitellut, koska ei ole ”ääripäiden ihminen” ja ”kaikenlainen fanaattisuus nostaa hänen karvansa pystyyn”, kuten hän kirjassaan itseään kuvaa.

Ensimmäisessä kvartaalissa alkoholia ei saanut nauttia pisaraakaan. Seuraavassa eli toisessa kvartaalissa alkoholin käytön määrä oli kuukaudessa 10 annosta eikä yksin juomista tai vahvaa viinaa sallittu. Kolmannessa kvartaalissa kuukausiannosten maksimi oli 20 ja yksin juominen sallittiin matkoilla.  Neljännessä eli viimeisessä kvartaalissa ei ollut rajoituksia, mutta Leena Valmu seurasi yhä tarkasti viikoittaista alkoholin kulutusta.

Olotila: Apea

Blogissa ja nyt kirjassa hän kirjaa tarkasti päivittäiset alkoholiannosten määrät, korvaavat nautinnontuottajat, jos niitä on, sekä oman olotilansa. Sujuvakynäisenä kirjailijana hän pohtii monipuolisesti alkoholin roolia yhteiskunnassa ja omassa elämässään sekä vaihtoehtojaan ja syitä juomiseen.

Lauantai 11. maaliskuuta
Alkoholiannoksia : 0
Korvaavia nautinnontuottajia: Ei löydy
Olotila: Kipeä

Juomisen juurisyitä on monia, ja ne ovat eri ihmisillä taatusti erilaisia. Jopa minulla niitä on monia. Selkeä juurisyypaketti ovat työpaine, stressi, kiire ja ahdistus. Mistä ne tulevat, onkin sitten eri asia. Ison osan paineesta asettaa työnantaja. Osansa tuo yhteiskunnallinen työllisyystilanne. Mutta hyvä siivu jää kyllä itsellenikin ja erityisesti omalle asenteelleni työtä kohtaan.

Pienempiä juomisen juurisyitä ovat sosiaaliset vaatimukset, usein näkymättömät. Halu olla hauska, kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Osittain samaan pakettiin ja silti merkittävästi erilleen kuuluu ihmiseläimen kohtuullisen normaali halu sekoittaa päänsä ja nousta normaalin yläpuolelle. Samalla pääsee hyvin pakoon pahaa maailmaa ja pahoja tunteita.

Helppoa kohtuullistaminen ei ole. Olotilaksi kirjautuu usein jokin negatiivinen maininta: apea, pettynyt, yksinäinen. Mutta positiivisiakin päiviä on.

Blogiaan Leena Valmu julkaisi nimettömänä, ja pitkään hän salasi muilta kuin perheeltään sen, että pyrki kohtuullistamaan juomistaan. Kirjan nimi Ulos baarikaapista on osuva. Omasta ongelmastaan muille kertominen ja alkoholittoman vaihtoehdon avoimesti valitseminen on osa alkoholista irtautumisprosessia.

Leena Valmu kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti kokeilustaan eikä peittele vaikeuksia tai retkahduksia, mutta hän ei myöskään ylidramatisoi tilannettaan. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka pohtivat omaa tai läheistensä alkoholin käyttöä. Se tarjoaa oivalluksia ja eväitä itsetuntemukseen niillekin, jotka ovat onnistuneet pysymään kohtuukäyttäjinä.

(Juttu on aikaisemmin julkaistu kaupunginosalehti Kumpostissa 2/2023)

• Leena Valmu. Ulos baarikaapista
• Docendo, 2023
• 245 s./6 t 11 min
• Äänikirjan lukee kirjailija itse

Nämäkin omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat kirjat kuvaavat alkoholismia ja siitä selviämistä. Kyse on paljon rajummasta riippuvuudesta kuin Leena Valmun kuvaamasta:

Kalle Lähde: Happotesti
Kalle Lähde: Loppuluisu

Tositarinoita on koottu myös Jussi Kinnusen, Piia Sumupuun ja Tommi E. Virtasen kirjaan Vapaa valitsemaan – tositarinoita raitistumisesta.