Eevi Kuokkanen: Ei sanaakaan – kotiseutujännäri, jota ei malttaisi laskea käsistään
Eevi Kuokkanen kirjoittaa esikoisjännärissään Ei sanaakaan kovin tutunnäköisestä, mutta nimettömäksi jäävästä rantakaupungista varmalla otteella kuvaten kaupunkia ja sen asukkaita tarkasti, osuvasti ja koskettavasti. Hän tuntee kaupunkinsa ja luo jännitteitä sen monien kasvojen kautta.
Eevi Kuokkanen onnistuu noudattamaan hyvän kertojan perussääntöä: Näytä, älä kerro! Lukijana minulle tuli selkeä oivallus siitä, että juuri minä olen tapahtumien keskipisteessä, ja kierrättämällä katsettani voin nähdä kokonaisia ihmisiä ja kurkistaa heidän elämäänsä. Ei sanaakaan on siis muutakin kuin perusjännäri. Kokeillaanpa kuitenkin, miten se istuu Kirsin Book Clubin dekkarikysymyksiin.
Mikä on dekkarin rikos ja kuka sitä selvittää?
Rantakaupunki valmistautuu turistisesonkiin, joka on kesä – ja vain kesä. Muun ajan vuodesta kaupunki elää arkea, joka on muuttunut pesulayrittäjä Tuijan ja putkiurakoitsija Lassen työelämän aikana melkoisesti. Pienyrittäjän haasteet painavat, ja työkeikat on otettava sieltä missä niitä on tarjolla. Niinpä Tuija ja Lasse – ihan työkavereina vaan – ovat sitoutuneet epämääräiseen siivouspäivystykseen.
Vanhusten viimeaikaiset kuolemat askarruttavat myös. ”Ainahan vanhoja kuolee”, sanotaan. Monelta jää jälkeen kuitenkin vaikkapa kiinteistökehittäjiä kiinnostava talo ja tontti. Aika karmaiseva on kotihoidon toteamus, että kun hoidettavat vähenevät, on hetken aikaa vähän helpompi työtahti, ja ehtii jutellakin asiakkaiden kanssa.
Ovatko romaanin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?
Kaupungin asukkaat ovat minusta hyvin juurevia. Heidän elämäntarinansa leikkaavat toisiaan, onhan asuttu ja kasvettu samassa kaupungista kouluvuosista lähtien, ehkä pidempäänkin. Kesävieraat kuvataan hieman kepeämmin, paikoitellen jopa liki karrikoiden.
Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?
Talousrikokset, ahneus, ystävyys ja sen loppu, rakastuminen ja rakkauskin. Ikuisia aiheita, jotka luovat tapahtumien kudelman myös tässä kotiseutujännäriksikin mainitussa romaanissa. Loppuratkaisusta saan matkan varrella viitteitä. Lopun käänteissä on kuitenkin myös sellaisia yllätyksiä joita en osannut aavistaakaan.
Opitko jotain yhteiskunnasta / kulttuurista / jostain muusta?
Toki olen tiennyt, ja omin silmin nähnytkin, miten rantakaupunki – tässä tarinassa nimeämätön tai joku muu – herää eloon kesällä, ja hiipuu koulujen alkaessa, kun matkailijat lähtevät. Edessä on talvi, joka on pitkä pimeä ja hiljainen. Ei sanaakaan päästää meidät katsomaan vakituisten asukkaiden maailmaa. Pikkukaupungin pittoreskin julkisivun takana kuplii ja kiehuu.
Miten paljon Ei sanaakaan kuvaa henkilöiden elämää?
Henkilöiden kautta Ei sanaakaan nostaa näkyville isoja ja tärkeitä teemoja: rakennemuutos, työelämän muutos, nuorison poismuutto, paluumuuton edellytykset, ystävyys, valta ja valtasuhteet, yksinäisyys ja sairaus. Näiden paineiden pyörityksessä kaupunkilaiset etsivät omat ratkaisunsa, kestävällä tai vähemmän kestävällä tavalla.
Ovatko tapahtumat raakoja, ahdistavia tai pelottavia?
Ihan ahdistukseen asti eivät tunteeni laukanneet Kirsti Valveen erittäin hyvää luentaa kuunnellessani. Melkoinen jännite mielessäni syntyi hyvän ja pahan, kunniallisen ja kunniattoman toiminnan ristivedossa. Ei sanaakaan kosketti siis ja herätti monenlaisia ajatuksia tapahtumista ja henkilöistä.
Suositteletko ja kenelle? Kuinka monta tähteä?
Tyttö voi lähteä rantakaupungista ja kasvaa naiseksi, mutta rantakaupunki ei lähde naisesta. Ja hyvä niin, sillä tätä rennolla ja tarkalla otteella kirjoitettua romaania voin suositella dekkarifanien lisäksi kaikille ihmisistä kiinnostuneille kirjojen ystäville.
Laajasta henkilögallieriasta huolimatta tarina pysyi hyvin koossa. Kirja-kirja on lukijalle hyvä käteen ja silmälle, äänikirja kuuntelijalle hieno nappisuoritus. Tähtiä siis siivun verran vaille täydet.
- Eevi Kuokkanen: Ei sanaakaan
- Tammi 2022
- 400 s / 12 t 51 min
- Äänikirjan lukija: Kirsti Valve
Kirsin Book Club osallistuu 5.-18.6.2023 kirjabloggareiden perinteiseen dekkaritapahtumaan. Tilaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi!
Lue myös muut juttumme dekkariviikoilla:
- Niko Rantsi: Lainvartijat-sarja
- Laura Andersson: Sirkusnaisen arvoitus
- Henning Mankell: Kasvoton kuolema
- Eppu Nuotio: Hopeamedaljonki
- Keigo Higashino: Uskollinen naapuri
- Jonas Moström: Pahan siemen
- Lilja Sigurđardóttir: Jääkylmä aurinko
- Nilla Kjellsdotter: Taivaankartano
- Pauliina Susi: Yksityisalue
Ei ehkä ihan minun kirjani, mutta luulisi kyllä lukijakuntaa löytyvän.
Pääasia että jokaiselle löytyy mieluisaa lukemista. Ja löytyyhän sitä, tarjontaa on tosi paljon.
Minulle ennestään tuntematon kirjailija, joten oli kiinnostavaa lukea kirjasta, joka sekin herätti uteliaisuuteni. Turistikylien kontrasti sesonkiaikana ja sen ulkopuolella voi olla hyvinkin voimakas. Itsekin asun ns. turistirysässä keskellä korpea ja pakko tunnustaa, että joskus ne turistit käy hermoille :D
Sen verran kiintoisia teemoja tässä näyttää olevan, että merkitsen kirjan suomilukulistalleni.
Rattoisia hetkiä kakkoskotilaisten parissa!
Kiitos hyvästä vinkistä! Tämä oli minulle entuudestaan ihan vieras kirja. Rantakaupunki ja yhteiskunnallisuus vetoavat, ja jos tosiaan kirjailija onnistuu tuossa niin vaikeassa näytä, älä kerro -tempussa, silloin tässä on monta elementtiä kohdallaan!
Mielelläni kuulisin kommenttisi. Minä sijoitin tapahtumat jotenkuten tuntemaani rantakaupunkiin, joten 360 astetta tuli ihan itsestään.
Enpä ollut tätä noteerannut lainkaan, vaikka kiinnostavalta kuulostaa. Jotenkin tuo rantakaupunki miljöönä vetoaa erityisesti. Pitääpä katsoa, jos tähän tulisi jossain kohtaa tartuttua.
Minuakin tuo rantakaupungin monikasvoisuus puhutteli.
Ei varmaan ole ihan minun kirjani, mutta monen muun soisin tämän kyllä löytävän, sillä genrellä on rutkasti faneja ????
Juuri näin! Ei kaikille kaikkea, vaan jokaiselle jotakin.
Rantakaupunki ja monta muuta loksahtavat kohdilleen, mutta talousrikollisuus ei ole minun juttuni ????