Henning Mankell: Kasvoton kuolema – Kurt Wallander astuu esiin

Henning Mankellin jo klassikon aseman saaneen Wallander-sarjan avausosa Kasvoton kuolema ei ole vanhentunut, vaikka sen ilmestymisestä on jo yli 30 vuotta. Romaanissa esiin nousevat kysymykset niin Wallanderin yksityiselämästä kuin yhteiskunnastakin ovat yhä ajankohtaisia.

Henning Mankellin kuva 2005: Otava/Suvi Laine

Ystadilaisen Kurt Wallanderin ratkaisemista rikoksista kertova sarja sai komean alun, kun Kasvoton kuolema palkittiin sekä Ruotsin parhaana dekkarina vuonna 1991 että pohjoismaisella Lasiavain-palkinnolla samana vuonna. Mankell tunnetaan ehkä parhaiten dekkareistaan, hänellä on myös laaja tuotanto romaaneja, näytelmiä ja nuortenkirjoja. Hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle ja myyty yli 40 miljoonaa kappaletta.

Vaikka Kurt Wallander ei ole minulle ihan tuntematon, tartuin vasta nyt sarjan ensimmäiseen osaan, josta menestystarina alkoi. Mennään siis Kasvottomaan kuolemaan Kirsin Book Clubin perinteisten dekkarikysymysten kautta.

Mikä on Kasvottoman kuoleman rikos ja kuka sitä selvittää?

Lenarpin kylässä, Skånen sydämessa syrjäisestä talosta löydetään vanha pariskunta raa’asti tapettuina. Tapaus on alkuun täysin pimeä, tekijöistä sen enempää kuin motiivistakaan ei kenelläkään tunnu olevan aavistustakaan. Tapausta ryhtyy selvittämään Kurt Wallander kollegoineen.

Tapaus johtaa myös yhden pakolaisen kuolemaan.

Oikeuskäsittely toi päivänvaloon Ku Klux Klan -järjestön kaltaiset poliittiset asenteet.”

Ovatko romaanin henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Kyllä, Mankell kirjoittaa 43-vuotiaan Wallanderin elämästä ja sen haasteista. Tytär Linda, jonka kanssa Wallanderilla on ongelmalliset välit, on jo aikuinen. Vaimo Mona on jättänyt hänet. Vanheneva isä tarvitsee tukea ja hoivaa enemmän kuin rikostutkijan ajankäyttö mahdollistaa. Ja siinä sivussa pitäisi saada kiinni murhaaja tai pari …

Onko juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Juoni lähtee vetämään, kun Wallander löytää ensimmäisen langanpään, jota seurata kohti ratkaisua. Tulosten saaminen vaatii sinnikästä puurtamista, mutta myös ripauksen tai parikin hyvää onnea. Myös Wallanderin intuitiolla on merkittävä rooli tekijöiden löytämisessä.

Vuonna 1991 ajankohtainen teema olivat pakolaiset ja turvapaikanhakijat. Näin on myös tänään. Wallader pohtii asiaa kentällä toimivan poliisin silmin vaikkapa haastaessaan maahanmuuttoviraston pääjohtajaa siitä, etteivät turvapaikanhakijoiden majoituspaikoissa tiedetä, keitä siellä asuu.

Henning Mankell pohtii Kurt Wallanderin sanoin tilannetta, joka vielä yli 30 vuoden jälkeen kuulostaa kovin tutulta myös meillä Suomessa.

Kurt Wallander ajatteli jälleen, että Ruotsissa oli tapahtumassa jotakin ratkaisevaa. Aika ajoin hän pani myös merkille, että hän itse tunsi ristiriitaista ymmärrystä niitä ulkomaalaisvihamielisiä näkemyksiä kohtaan, joita lehdistössä ja yleisessä keskustelussa esitettiin oikeudenkäynnin aikana. Kykenivätkö hallitus ja maahanmuuttovirasto todellakin valvomaan, millaisia ihmisiä Ruotsiin etsiytyi? Kuka oli pakolainen ja kuka onnenonkija? Oliko rajanveto ylipäätään mahdollista?

Kuinka kauan vapaamielisen pakolaispolitiikan periaatteesta voitaisiin pitää kiinni ilman että tilanne johtaisi kaaokseen? Oliko olemassa jokin yläraja?”

Miten paljon Kasvottomassa kuolemassa kuvataan Wallanderin elämää?

Merkittävää sarjan menestykselle on varmasti ollut, että Kurt Wallanderin elämä avataan lukijalle huolineen ja murheineen. Varmasti hänelle vielä jokin salaisuuskin jää, ainakin toivon niin, paljon kuitenkin kerrotaan.

Onko Kasvoton kuolema raaka, ahdistava tai pelottava?

Kaksoismurha on raaka ja alkuun selittämättömyydessään ehkä vähän ahdistavakin. Kun motiivi alkaa valjeta, helpottuu lukijan olo merkittävästi.

Herättikö Kasvoton kuolema sinussa ajatuksia, koskettiko?

Wallander kohtaa ihmisiä ja ilmiöitä, jotka jäävät pohdituttamaan. Johtuuko tekstistä vai lukijasta, että tämän pohdiskelun voi käydä läpi rakentavassa hengessä ilman että romaani lisäisi lukijan taakkaa.

Suositteletko ja kenelle? Kuinka monta tähteä?

Suosittelen Wallanderia erityisesti niille dekkarifaneille, jotka mielellään lukevat rikostarinoissa myös yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Ja vaikkei niitä kaipaisikaan, tai peräti hylkisi niitä, Kasvoton kuolema on suositeltavaa luettavaa, sillä Mankell ei sorru saarnaamisen syntiin. Neljä tähteä tälle hyvälle sarjan avaukselle.

Kasvoton kuolema on saanut arvoisensa suomentajan. Markku Mannila tunnetaan parhaiten saksan käännöksistään (mm. Goethen ja Peter Handken teoksia). Mannila on moneen kertaan töistään palkittu kuten Mankellkin ja hän on myös opettanut kääntämistä Tampereella.
Myös äänikirjan lukija Eero Saarinen tekee hyvää työtä.

Henning Mankell vuonna 2011. Kuva: Wikipedia/David Shankbone
  • Henning Mankell: Kasvoton kuolema
  • Otava 1991
  • Wallander-sarjan 1. osa
  • Alkuteos: Mördare utan ansikte 1991
  • Suomentaja: Markku Mannila
  • 327 s / 10 t 34 min
  • Äänikirjan lukija: Eero Saarinen

Rating: 4 out of 5.

Kirsin Book Club osallistuu 5.-18.6.2023 kirjabloggareiden perinteiseen dekkaritapahtumaan. Tilaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi!
Lue myös muut juttumme dekkariviikoilla:

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *