Nilla Kjellsdotter: Taivaankartano – kun tyttöjä leiritetään kaidalle polulle

Nilla Kjellsdotter singahti Pohjanmaalta suoraan Ruotsin dekkarikuningattarien joukkoon ja menestykseen esikoisjännärillään Kivipuiston tyttö. Pohjanmaan poliisin Mija Wadö selvittää Murhia Pohjanmaalla -sarjan toisessa osassa Taivaankartano nuoren tytön katoamista kesken uskonlahkon järjestämän tyttöleirin.

Mikä on Taivaankartanon rikos ja kuka sitä selvittää?

Tyttö jota etsitään, Elin, on katoamisiltanaan lähtenyt salaa Taivaankartanon leiriltä tapaamaan maahanmuuttajataustaista poikaystäväänsä. Elin on ollut samanlaisilla retkillä aiemminkin, ja perheen – varsinkin isän – ensimmäiset reaktiot ovat enemmän vihaisia ja paheksuvia kuin huolestuneita. Eikä aikaakaan, kun poikakin katoaa. Sitä ennen on kuitenkin löytynyt ensin Elinin kännykkä ja sitten Elinkin – kuolleena louhokselta. Siellä paikallisella nuorisolla on tapana viettää aikaa yhdessä.

Mijö Wadön edellinen tapaus vei hänet omiin nuoruuden muistoihin niin rankasti, että Mija on nyt palaamassa työhön muutaman kuukauden sairasloman jälkeen. Taivaankartanossa kuvataan poliisilaitoksen henkilöstön keskinäisiä suhteitä. Jonkin verran myös edetään, ja sitten pakitetaan Mijan ja hänen kollegansa Ronnien hapuilevassa suhteessa.

Ovatko Taivaankartanon henkilöt uskottavia / kiinnostavia?

Mijassa minua kiinnostaa hänen menneisyytensä ja perhetaustansa. Mitä niin kamalaa on tapahtunut, että hän on katkaissut välit vanhempiiinsa? Mija on samaan aikaan hauras ja haavoittuva, toisaalta tiukasti tutkinnassa etenevä kovan luokan poliisiammattilainen.

Kirja on nimetty vapaakirkollisen seurakunnan leirikeskuksen mukaan. Taivaankartanon väki kuvattu sellaisena kuin tiukka uskonnollinen yhteisö pahimmillaan voi olla. On johtaja, jota ei kyseenalaisteta, ja hänen uskolliset seuraajansa, joilla on omat luurankonsa kaapeissaan.

Onko Taivaankartanon juoni vetävä? Ajankohtainen? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Taivaankartanon juoni pitää otteessaan. Ajankohtaisuutta tarinaan tuo Elinin poikaystävä ja hänen kohtaamansa arkipäivän rasismi. Kuten Nilla Kjellsdotter Akateemisen haastattelussa 14.6.2023 kertoi, hän halusi tehdä näkyväksi tämänkin tarinan. Joskus on niin, että vaikka yksilö hoitaa kaikki asiansa mallikelpoisesti, sopeutuu ja tekee osansa yhteisön eteen, mikä ei vaan riitä. Muualta tulleet torjutaan ennakkoluulojen perusteella, vaikkei se olisi yhteisönkään etu.

Kerronta kahdessa aikatasossa antaa viitteitä ratkaisusta. Toinen tarina on lukijan tiedossa mutta Mijalle tuntematon, joten jännitys tiivistyy ennen kuin syyllinen on selvillä.

Onko Taivaankartano raaka, ahdistava tai pelottava?

Romaanin ympäristö on niin erilainen kuin oma elinpiirini, joten tarina pysyy etäisyyden päässä eikä herätä varsinaista pelkoa. Fyysinen väkivaltakin on kuvattu maltillisesti. Ahdistavia elementtejä löytyy kyläyhteisön ilmapiiristä ja moralismista, tyttöjen asemasta ennen ja nyt sekä uskonnon käyttämisestä jokamiehen terapiana. Nämä eivät kuitenkaan valitettavasti ole kuvitteellisia ilmiöitä, vaan elävät keskellämme tänäkin päivänä. On siis hyvä, että ne tuodaan näkyviksi, siten niitä on helpompi käsitellä ja muuttaa.

Suositteletko ja kenelle? Kuinka monta tähteä?

Suosittelen Taivaankartanoa ajatuksia herättävien, yhteiskunnan ilmiöitä peilaavien dekkareiden ystäville. Neljä tähteä Nillan sujuvalle kynälle.

MIja Wadö -sarjan kolmas osa ilmestyy ruotsiksi keväällä 2024 ja toivottavasti pian sen jälkeen myös suomeksi.

• NIlla Kjellsdotter: Taivaankartano
• Gummerus 2023
• Mija Wadö -sarjan 2. osa
• Alkuteos: Himmelsgården, Norstedts 2023
• Suomentaja: Anna Heroja
• 350 s / 12 t 26 min
• Äänikirjan lukija: Krista Putkonen-Örn

Lue myös arviomme Nilla Kjellsdotterin Kivipuiston tytöstä ja kirjailijahaastattelu

Kirsin Book Club osallistuu 5.-18.6.2023 kirjabloggareiden perinteiseen dekkaritapahtumaan. Tilaa uudet jutut suoraan sähköpostiisi!
Lue myös muut juttumme dekkariviikoilla:

• Niko Rantsi: Lainvartijat-sarja
• Laura Andersson: Sirkusnaisen arvoitus
• Henning Mankell: Kasvoton kuolema
• Eppu Nuotio: Hopeamedaljonki
• Keigo Higashino: Uskollinen naapuri
• Jonas Moström: Pahan siemen
• Lilja Sigurđardóttir: Jääkylmä aurinko
• Pauliina Susi: Yksityisalue
• Eevi Kuokkanen: Ei sanaakaan