Salainen puutarha – klassikko valloittaa Suomenlinnassa Ryhmäteatterin lavalla

Se pysyy, se paranee eikä se koskaan petä. Mikä se on? Se on Ryhmäteatterin kesä Suomenlinnan Hyvän omantunnon linnakkeessa. Keskiviikkona 7.6.2023 sai ensi-iltansa F.H. Burnettin rakastettuun ja klassikoksi nousseeseen romaaniin perustuva, Anna Krogeruksen dramatisoima näytelmä Salainen puutarha.

Frances Hodgson Burnett (1849–1924) julkaisi nuortenromaaninsa Salainen puutarha vuonna 1911, ja kirja on valloittanut sukupolven toisensa jälkeen. Sitä luetaan edelleen niin kodeissa kuin kouluissakin. Kirja on ollut tärkeä myös Ryhmäteatterin näyttämöversion dramaturgille, Anna Krogerukselle. Hän kertoo käsiohjelmassa suhteestaan kirjaan näin:

Salainen puutarha kertoo suremattomasta surusta, joka on jähmettynyt perheenjäsenten väliin, ja katkaissut yhteyden mahdollisuuden. Se on tarina kevään ja sydänten eloon heräämisestä. Se ylistää luontoa parantajana ja ykseyteen saattajana.

Kutsun katsojamme seuraamaan punarintaa, ja löytämään kadotetun avaimen.”

Kymmenvuotias Meeri on jäänyt orvoksi, ja hänet lähetetään setänsä kartanoon, jota hallinnoi kalsea ja pahantahtoinen Rouva Medaljonki. Ympäristö on siis ankea ja tyly, ja Meerin on selvittävä miten parhaiten taitaa. Jos ensimmäisen näytöksen tavoitteena on ollut välittää tämä kummituskartanomainen tunnelma, siinä onnistutaan erinomaisesti. Jopa niin hyvin, että tarinaa tuntematon katsoja saattaa hämmentyä, kun ”juuri mitään ei tapahtunut” ja ”meininki (mukaan lukien lavasteet) oli melko ankea”.

Katsomossa istuneille kirsinbookclubilaisille, Railalle ja Minnalle tarina oli tuttu, joten he tiesivät odottaa käännettä. Ensimmäinen näytös kantoi hyvin pitkälle Anna-Sofia Tuomisen esittämän Meerin varassa, ja hyvin kantoikin. Meerissä oli uskottavasti sekä kiukkuista tyttöenergiaa että herkkyyttä, liikunnallisuutta ja laulun taitoa.

Väliajan jälkeen esitys lähti lentoon tosi komeasti! Meeri löysi sekä sairaalloisen serkkunsa Konstan setänsä talosta että salaisen puutarhan avaimen maahan kaivetusta kätköstä. Tärkeässä roolissa oli mainiosti toteutettu pikkulintu, Punarinta, joka johdatti Meerin salaisuuksien äärelle.

Toisessa näytöksessä ohjaaja Anne Rautiainen päästi näyttelijät irti pistämään parastaan, ja samalla piti ohjat niin että koko ajan pysyttiin tyylikkäästi hyvän ja huonon maun rajalle veteen piirretyn viivan paremmalla puolella. Näyttämöltä hyökkäsi samaan aikaan purskahtelevaa ja hykerryttävää huumoria, ja heti perään koskettavaa herkkyyttä, joka ”toi roskia silmiin”. Nukeilla toteutetut hahmot toimivat erinomaisesti.

Pidimme näyttämösovituksesta, joka suoristi harkiten valitut mutkat ja tavoitti tarinan tärkeimmän ytimen. Ryhmäteatterin ensemble näytti taas kerran voimansa monipuolisuudellaan ja taitavuudellaan kaikilla osa-alueilla.

Kiitämme myös Arttu Takaloa upeasta musiikista, Anna Krogerusta kauniista laulujen sanoituksista ja äänisuunnittelija Jussi Kärkkäistä näyttämökuvan hienosta kehystyksestä. Ja koko tiimiä vaikuttavasta kokonaisuudesta ja saumattomasta yhteistyöstä. Hienoa nähdä jo ensi-illassa kypsä teos!

Ainakin alkukesästä teatteriin saavuttaessa kannattaa pukeutua lämpimästi ja varata mukaan lisää päälle puettavaa, sillä teatterin muurit hohkaavat talven jäljiltä edelleen kylmää. Teatterin omat viltit auttoivat myös, mutta niitä ei riitä kaikille.

Ryhmäteatteri kertoo Salaisen puutarhan sopivan yli 7-vuotiaille. Me olemme samaa mieltä ja suosittelemme näytelmää sekä niille, jotka romaanin jo tuntevat että niille, joilla siihen tutustumisen ilo on vielä edessä.

Rooleissa

• Anna-Sofia Tuominen – Meeri
• Nicklas Pohjola – Konsta, Punarinta
• Ville Saarenketo – Dino, Muotokuva
• Robin Svartström – Herra Sysiluoto, Puutarhuri Ilmanen, Muotokuva
• Minna Suuronen – Martta, Rouva Medaljonki, Lilian, Muotokuva

Lue myös Kirsin juttu Kesäyön unesta Suomenlinnassa!