Satu Vasantola: Kun isä osti Merenkurkun – jumalien keinu* keikuttaa koko perhettä

Keväällä valon lisääntyessä ja tuomien kukkiessa isä alkaa kiroilla ja uhkapelata. Hän kaivaa esiin tanssikengät ja kravatin, ja pian alkaa syntyä suuria suunnitelmia.  Sama toistuu joka kevät, ja lapset tunnistavat ensimmäisistä merkeistä, että isän maniavaihe on alkamassa. Satu Vasantolan Kun isä osti merenkurkun on romaani kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Se on uskottava ja paikka paikoin vauhdikaskin matkatarina, jossa tytär etsii paikkakunnalta toiselle kiirehtivää ja suuria suunnittelevaa isäänsä saadakseen tämän ajoissa hoitoon.

Hänen tanssikenkänsä napsahtelivat muovimatolle, kauluspaidan kainaloista pilkottivat hikiset läikät. Hän liikkui sulavasti pienessä yksiössään, loikkasi eteisen laskupinon yli, kiersi rispaantuneen tv-tuolin ja kumartui levysoittimen puoleen, kääntyi sitten minua kohti vinyylilevy kämmentensä välissä.
”Mitäpä se sinulla on mielessä?”
Hän hymyili ja otti pari tanssiaskelta suuren tv-ruudun edessä. Minulla oli mielessä se sama mikä lähes joka kevät tuomenkukinnan aikaan: yrittäisit nukkua, lähtisit lääkäriin.
Lääkäriin, ei naisiin.
Joka kevät sen sanominen oli yhtä vaikeaa. Olin miettinyt repliikit etukäteen, valmistellut sovittelevat lauseet, maalannut mielessäni kesän joka odottaisi häntä, jos hän vain kuuntelisi, ja sen toisen jos ei. Mutta ei niistä ollut apua nyt kun Eerik seisoi edessäni silkkikravatti kaulassaan ja valssi lihaksissaan, kun hän hymyili minulle ja maailma hänelle.
”Tulin vain katsomaan, miten sä jakselet.”
”Hyvin minä jakselen, paremmin kuin koskaan.”

Tarinan minäkertoja on tytär, rinsessa, kuten Villienoksi kirjassa kutsuttu sukulaismies häntä lapsena ja myöhemminkin kutsuu. Muuta nimeä tytär ei kirjassa saa. Hän asuu yhdessä luotettavan ja turvallisen Laurin kanssa ja on viimeisillään raskaana. Se ei kuitenkaan estä häntä lähtemästä kesken juhannuksen vieton etsimään isää, joka on vainoharhainen ja valmistautuu kostamaan.

Kahteen suuntaan

Isä on tyttärelle ja tätä nuoremmalle veljelle jo pitkään ollut Eerik. Tytär etsii syitä, mistä Eerikin sairaus kumpuaa. Samaa äkkipikaisuutta, raivoa hän tietää olleen Eerikin karjalalaisessa isässä. Lottovoitto oli yksi etappi. Tuli mahdollisuus toteuttaa haaveita ja panna pystyyn rakennusyritys, joka myöhemmin laman ansiosta ja pankinjohtajan lujin kädenpuristuksin vahvistaman valuuttalainan vauhdittamana ajautui konkurssiin. Kun vaimo vielä kuoli auto-onnettomuudessa, Eerikin elämä alkoi kulkea kahteen suuntaan: valon lisääntyessä ja unien lyhentyessä alkoi vähitellen kiihtyvä tahti, joka vei Erikin moneksi kesäksi sairaalaan.  Syksy ja talvi kulkivatkin sitten eri tahtiin.

Tytär yrittää saada Eerikin hoitoon. Hän tietää, että aikaa on oireiden alkamisesta enintään kolme viikkoa. Sen jälkeen vaihtoehto on enää ambulanssi ja poliisi, pakkohoitoon toimittaminen. Terveyskeskuslääkäri on kiinnostunut vain turvonneista jaloista, ja kun paikka Kellokoskelta löytyy Eerikin tuntevan hoitajan avulla, seuraavana aamuna hänet on jo kotiutettu.

Matka läpi Suomen

Alkaa takaa-ajo, jota voisi kutsua vauhdikkaaksi, ellei määritelmä tuntuisi liian kevyeltä, sillä tässä road tripissä ei jahdata rikollista vaan mieleltään järkkynyttä. Tytär yrittää löytää isänsä ennen kuin jotakin pahaa tapahtuu, Eerikille, pankinjohtajalle tai muille Eerikin retkellään kohtaamille. Maniajaksojen jälkilaskuja on tytärkin aina joutunut selvittelemään.

Matkan aikana tytär palaa lapsuuden muistoihin, niihin jolloin hän vielä hymyili ja myöhempiin, joita leimasi Eerikin sairaus.  Hän miettii ja pelkää kaksisuuntaisen mielialahäiriön periytymistä Otukselle, jolla nimellä hän kutsuu vatsassaan potkivaa vauvaa. Huolissaan hän tarkkailee myös veljensä käytöstä.

Satu Vasantola kirjoittaa rikkaasti ja verevästi. Vaihtuvat kaupungit ja muuttuvat tilanteet hän kuvaa niin elävästi, että lukija imeytyy mukaan jännittämään Eerikin kohtaloa. Matkan dramatiikka korostuu autiotaloissa, öisissä kohtauksissa ja kohtaamisissa, joissa vastassa on myös tyttären oma mennyt. Kirjan matkatarinan voi nähdä myös symbolisena isän ja oman itsensä etsimisenä, löytämisenäkin.

Satu Vasantola tuntee aiheensa, enkä nyt viittaa siihen, että hän on lääketieteeseen erikoistunut toimittaja. Kirjailija on avoimesti kertonut, mm. Anne Flinkkilän keskusteluohjelmassa, oman isänsä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kun isä osti Merenkurkun on fiktiivinen romaani, mutta haastattelussa selviää, että Eerikin tarinassa on paljon Vasantolan omia kokemuksia hänen isänsä sairaudesta ja vaikeudesta saada ajoissa hoitoa. Kokemusasiantuntijana ja toimittajana Vasantolalla on paljon tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tietonsa hän on sulattanut hyvin osaksi kirjan kerrontaa, mitään sairauden tieto-opusta siitä ei ole tullut.

• Satu Vasantola: Kun isä Merenkurkun osti
• Tammi 2023
• 256 s./7 t 8 min
• Äänikirjan lukee Hannamaija Nikander

Haastattelimme Satu Vasantolaa podcastiimme hänen edellisestä romaanistaan Kaikki kadonneet yhdessä Kirsin kanssa. Kuuntele se tämän linkin kautta ja lue samalla myös romaanista (KLIK).

*Jumalien keinu vertauskuvana kaksisuuntaiselle mielialahäiriölle tulee Eino Leinon samannimisestä runosta.

Kenen korkeat jumalat keinuunsa ottavat
kerta,
eivät ne häntä yhdessä kohden pidä,
he heittävät häntä
välillä taivaan ja maan –
siksi kuin järjen valon häneltä ne vievät.

Osa Eino Leinon runosta Jumalien keinu (1902)

Runon on tulkittu kuvaavan Leinon mielialan vaihteluita. Leinon psyykkisistä sairauksista ei ole todisteita, joten hänen keinumisensa jumalien keinussa voi tarkoittaa myös luomiskausien vaihtelua. Välillä Leino kirjoitti ”hullun lailla” ja julkaisi paljon, sitten taas uupui ja masentui.