Taina Laane: Aleksi Oletukseton. Erityisyys supervoimana – nepsy-ihmisen tarina omien vahvuuksien löytämisestä

Aleksi Lehtinen on nelikymppinen rajojen rikkoja, kokija ja etsijä, positiivinen ja herkkävaistoinen. Hänellä on laaja ja kirjava ystäväpiiri, joka on laajentunut myös monilla ulkomaanmatkoilla. Aleksi on myös nepsy ja pidetty kokemuskouluttaja, joka on kertonut oman tarinansa monissa koulutustilaisuuksissa.

Taina Laane on tallentanut Aleksin tarinan kirjaksi, joka on nyt ilmestynyt myös ääni- ja e-kirjana nimellä Aleksi Oletukseton. Erityisyys supervoimana. Vuonna 2020 painettuna kirjana ilmestyessään alaotsikko oli vähän pidempi: Avoimuuden ja erilaisuuden kuningasvoimat.

Minulle Aleksi on rakas kummipoika, jonka vaiheita ja kehitystä olen saanut seurata syntymästä asti. On aivan erityistä lukea ja kuunnella kirjaa, joka kertoo läheisen ihmisen elämästä ja ajatuksista, mutta suosittelen kirjaa kaikille, joiden lähellä elää nepsy-henkilö tai jotka haluavat tietää enemmän erityisyydestä. Vaikkei olisikaan mitään nepsy-yhteyksiä, valloittavaan Aleksiin kannattaa tutustua.

Nepsy alkaa olla jo yleisesti käytetty termi, mutta varmuudeksi kuitenkin lyhyt selitys sen merkityksistä. Nepsy on lyhenne aivotoiminnan rakenteellisesta ja toiminnallisesta poikkeavuudesta johtuvista neuropsykiatrisista haasteista. Neuropsykiatrisia vaikeuksia ovat esim. ADHD, ADD, autismin kirjon häiriöt, Touretten oireyhtymä tai oppimisvaikeudet. Kun lukee Aleksin oman määritelmän siitä, mitä nepsy tarkoittaa, ymmärtää, miten hän itse erilaisuutensa kokee:

Erikoisvoimia, maailman laajemmin näkemistä ja ymmärtämistä. Poikkeuksellisuutta positiivisessa sävyssä, (vrt. englanninkieliseen termiin gifted eli lahjan saanut).”

Aleksin nepsy-diagnoosi on ADD eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön muoto, jossa ei ilmene levotonta käytöstä. Aleksilla on diagnosoitu myös lukihäiriö ja motoriikan vaikeuksia. Älykkyyteen ADHD tai ADD ei vaikuta millään tavalla, mutta arjessa suoriutumiseen sillä on erilaisia vaikutuksia.

Perheen merkityksestä

Aleksin tarina on esimerkki siitä, mikä merkitys on perheen, Aleksin tapauksessa erityisesti äidin sinnikkyydellä selvittää ja hakea apua ja sopivia väyliä erityislapselleen. Äiti Kirsi tunnisti jo varhain, että perheen kuopuksella kaikki ei ollut kohdallaan. Pienen teollisuuspaikkakunnan neuvolassa äidin epäilyjä ei kuitenkaan kuunneltu. Tutkimukset Lastenlinnassa alkoivat puolitoistavuotiaana, kun Aleksi alkoi saada epilepsiakohtauksia ja liikkumisen ja puhumisen kehitysviiveet näkyivät selvästi.

Aleksin kouluajan kokemukset olivat vaihtelevia. Opettajan tai ohjaajan ymmärryksestä ja viitseliäisyydestä riippuen kokemukset olivat hyviä ja vähemmän hyviä. Perhe ei koskaan salaillut Aleksin erityisyyttä, siitä tiesivät sukulaiset, naapurit, ystävät ja koulu, niin kuin hän itsekin aivan pienestä lähtien.

Kotona se on ollut neutraali asia, koulussa vasta siitä tuli negatiivinen niin että tunsin, että poikkeavuudessa olisi jotakin vikaa.” 

Omien kokemusten perusteella Aleksi ei kannata inkluusiota vaan pitää pienryhmiä parhaina nepsy-lapsille:

On harhaa, että tasa-arvo tulisi siitä, että kaikilla pitäisi olla samanlaiset opiskeluolosuhteet, esimerkiksi iso luokka. Jokaisella pitäisi olla olosuhde, jossa voi toimia mahdollisimman hyvin ja kokea vertaisuutta ja onnistumista. Samanlaisuuteen pakottaminen on juuri sitä normiin pakottamista, se on tavallaan minun kauhudystopia, että yritetään laittaa kaikki samaan normiin ja muottiin.”

Erityisyys voimavarana

Aikuinen Aleksi näyttää erityisyytensä myös ulospäin. Liki parimetrisenä hän on näyttävä, lähes rocktähtimäinen ilmestys. Aikaisemmin kahden puolen hänen päätään kohosivat irokeesit, jotka nyt ovat vaihtuneet kaljuun ja päälaelle tatuoituihin tähtiin.

Aleksissa on tähtiainesta myös sisäisesti. Hän on loistava esiintyjä, joka valloittaa yleisönsä kertoessaan omaa tarinaansa kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisille suunnatun neuropsykiatrinen valmentaja -koulutuksen päätteeksi. Hänen tarinansa täydentää koulutuksen viestin: Erityisvaikeuksista huolimatta myönteinen elämänpolku voi olla mahdollinen, ja joskus se on myönteinen jopa erityisvaikeuksien ansiosta.

Aleksi korostaa, miten ”poikkeavuus voi muuttua todelliseksi voimavaraksi vasta sitten, kun oma juttu löytyy”. Oma juttu voi olla mikä tahansa, mikä ilahduttaa ja tuottaa hyvää mieltä, autojen rassailu, tanssi, musiikki, akrobatia. Aleksin omaksi jutuksi löytyi ensin larppaaminen eli liveroolipelit, joiden harrastajista hän löysi oman heimonsa.

Yhtäkkiä kaikki juoksivat metsässä erilaiset rooliasut päällä ja miekka kädessä, eikä se ollut mitenkään ihmeellistä.”

Myöhemmin heimolaisia löytyi mm. sirkustaiteen parista. Kiinnostus esoteriaan ja parapsykologiaan sekä erilaiset henkiset kokemukset ovat nykyään yhä enemmän Aleksin ”oma juttu”. Hän kuvaa itseään näkymättömän maailman näkijäksi ja ymmärtäjäksi sekä selittäjäksi. Kokemuksiaan Aleksi ei pidä niinkään mystisinä vaan tosina ja vetää tästä yhteyden myös nepsyjen kykyihin. Nepsy-ihmiset voivat olla esim. äänille tai hajuille erityisen herkistyneitä, miksei siis myös erilaisille energioille.

Intuitio voimavarana

Perheen ja ystävien lisäksi Aleksin elämään ja kokemusmaailmaan ovat keskeisesti vaikuttaneet Aasiassa vietetyt vuodet. Taiteilijaisä oli muuttanut Bangkokiin jo aikaisemmin ja vähän yli kaksikymppinen Aleksi seurasi perässä. Aasiassa Aleksin intuitiivisuus olikin vahvuus, kun se lapsuusvuosina Kuusankoskella oli ollut enemmänkin haitta. Nyt ympärillä olikin miljoonia ihmisiä, jotka toimivat ja ajattelivat samoin kuin hän.

Aluksi se kaikki tuntuu kaaokselta, mutta kun annat sille mahdollisuuden ja yrität sulautua siihen paikalliseen rytmiin, siitä tulee muu fiilis kuin kaoottisuus, se alkaa avautua. Thaimaassa, Bangkokissa kaupungin sydän, se koko kompleksi toimii sellaisessa syklissä, jossa tärkeintä on intuitio, alitajunta, lämpö ja välittäminen. Myös henkimaailma on läsnä arjessa.”

Leffashamaani Aleksi

Aleksista ei voi puhua tai kirjoittaa kirjaa kertomatta hänen elokuvaharrastuksestaan. Aleksi on nähnyt ”kaikki elokuvat”, monet useaan kertaan. Hänellä on omassa asunnossaan valtava elokuvakirjasto ja useampi valkokangas, hän tietää kaikki näyttelijät ja muistaa näkemänsä. Hänet tunnetaankin ystäväpiirissä leffashamaanina sekä leffaterapiasta, sillä häneltä voi aina kysyä elokuvasuositusta eri tilanteisiin.

Aleksi Oletukseton -kirjassa on Aleksin elokuvasuosituksia mm. elokuvista, joiden avulla voi paremmin ymmärtää erilaisuutta:

• Raja (ohjaus Ali Abbas) naisesta, joka poikkeuksellisen hajuaistinsa avulla voi aistia pelkoja, onnellisuutta ja muita tunteita.
• Avaruudessa ei ole tunteita (ohjaus Andreas Öhman), Aleksin sanoin ”maailman paras asperger-komedia”.
• Beasts of the Southern Wild (ohjaus Behn Zeitlin), lapsen mielikuvituksesta kertova, ”yksi maailman parhaita elokuvia”.

Oletukseton

Kirjan nimeen sisältyvää oletukseton-termiä Aleksi käyttää tarkoittaen, ettei itseään tai muita tarvitse määritellä. Alun perin Aleksin ystävän keksimällä termillä tarkoitettiin sukupuolisen suuntautumisen määrittelemättömyyttä. Voi kokea olevansa tyttö tai poika, mies tai nainen tai jotakin niiden väliltä. Voi olla kiinnostunut samasta tai eri sukupuolesta tai voi olla kiinnostumatta seksuaalisesti ollenkaan. Aleksille oletuksettomuus on vielä laajempi käsite:

Voi olla mielestään ihminen tai mikä tahansa olento. Ylipäätään ei tarvitse itseään määritellä.”

Aleksi Oletukseton -kirjasta säteilee samaa hyväksyvyyttä ja lempeyttä kuin nimihenkilöstä, kun hänet tapaa kasvotusten. Hän on samaan aikaan aikuinen, nuori ja lapsi, niin kuin hän kirjassakin kuvaa itseään. Aleksi sanoo olevansa ikuinen 24-vuotias. Erityisesti Aleksista tuntuu puuttuvan aikuisuuteen ja keski-ikäistymiseen niin usein liittyvä kyynisyys. Vaikkei jakaisikaan Aleksin ns. yliluonnollisia kokemuksia, hänen tarinoitaan on innostavaa kuunnella.

Minä katselen painetusta kirjasta valokuvia tutuista henkilöistä ja tilanteista, mutta Aleksi Oletukseton on myös opaskirja nepsy-lasten ja -nuorten kanssa työskenteleville. Lopussa on mm. Aleksin nepsy-tietopaketti, jossa hän kertoo omat ajatuksensa mm. siitä, mitä jokaisen nepsyn kannattaisi tietää itsestään, mitä jokaisen aikuisen ja opettajan kannattaisi tietää nepsy-lapsesta ja miten nepsy-ihmistä voi oppia ymmärtämään.

Aleksi Oletukseton -kirjan kirjoittajasta

Taina Laane on toimittaja, kirjailija ja kouluttaja. Hän on myös kouluttanut neuropsykiatrisia valmentajia ja valmentanut nepsy-ihmisiä. Hänen kirjoittamiaan teoksia ovat mm. Äidinhoitokirja (Kirjapaja, 2019), Unen lahjoja (Kirjapaja, 2018), Vahvuutena herkkyys (Kirjapaja, 2019), Näe sydämellä (yhdessä Kirsi Saukkolan kanssa) ja Kesytä kriitikkosi (Kirjapaja, 2020).

• Taina Laane: Aleksi Oletukseton. Avoimuuden ja erilaisuuden kuningasvoimat
• KirsiConsulting, 2020
• Äänikirjana Aleksi Oletukseton. Erityisyys supervoimana
• Saga Egmont, 2023
• 169 s./3 t 18 min.
• Äänikirjan lukee Jukka Peltola