Mustu loukko Musiikkiteatteri Kapsäkissä – koskettava katsaus karjalan kieleen

Markus Leikolan käsikirjoittama ja ohjaama musiikkinäytelmä Mustu loukko kuljettaa karjalan kielen läpi ajan 1800-luvulta meidän päiväämme. Samalla se tuo näkyviin suomalaisuutemme sokeita pisteitä ja jopa haastaa kansallista identiteettiämme. Millainen on se suomalainen Suomi, joka kieltää oman sukulaiskielensä?

Lähdetään liikkeelle Elias Lönnrotista, joka keräsi Kalevalan säkeet Karjalan laulumailta ja koosti niistä Kalevalan, josta tuli Suomen kansalliseepos, suomalaisen kulttuurin kulmakivi ja merkkipaalu. Harvemmin mainitaan, että nuo säkeet laulettiin alunperin karjalan kielellä, josta Lönnrot ne suomalaisti. Karjalankielinen Kalevala ilmestyi vuonna 2015, tasan 180 vuotta suomenkielisen Kalevalan jälkeen.

Karjalaiset ovat olleet rajaseutujen väkeä niin Suomessa kuin Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Kummallakaan puolella rajaa heidän oikeuttaan omaan kieleen ei ole tunnustettu. Viime vuosisadalla Karjala oli monenlaisten myllerrysten keskiössä, ja rajan itäpuolelle jääneiden kielioikeuksiin tehtiin vain kosmeettisia korjauksia.

Vaan tehtiinkö Suomessa sitäkään? Karjalan kielellä ei ole virallista asemaa Suomessa. Viime sodan evakoista 60.000 oli karjalankielisiä eikä heidän asemansa erityisesti länsipuolella valtakuntaa ollut kadehdittava sekään. Puhe vaadittiin siivoamaan suomalaiseksi, omasta uskonnosta piti luopua, ja kaiken päälle tuli vielä pettynyt syytös siirtokarjalaisia kohtaan: ”Suurta Suomea haimme, teidät saimme”.

Markus Leikolan käsikirjoitus on rikas, suorastaan muheva. Se on nautinnollinen myös siksi, ettei tyhjäkäyntiä ole, vaan jokainen lause vie tarinaa eteenpäin. Keskiössä ovat karjalan kieli ja Karjalan neito. Eeva-Maria Kauniskangas kantaa vaativan osansa loistokkaasti ja tuo lavalle uudet kohtaukset muuntautumiskykyisesti ja varmalla otteella. Ohjaus, sekin Markus Leikolan, onnistuu maagisesti pitämään yllä melkoisen rytmin ilman että katsoja hengästyy.

Esitys käyttää tekniikkaa, tekniikka ei käytä esitystä vaan palvelee sitä. Musiikkiteatterissa kun ollaan, musiikki on tärkeä osa kokonaisuutta. Eeva-Maria Kauniskangas esittää Maija Ruuskasen säveltämät ja Markus Leikolan sanoittamat laulut hienosti. Hänen äänenkäyttönsä myös vaativissa moniäänisissä kohtauksissa on varmaa. Eeva-Maria kertoikin tehneensä äänitöitä jo ennen tätä tuotantoa.

Ensi-iltaan 30.8.2023 lähti seurakseni opiskelukaverini Heidi Hämäläinen ja yllättäen tapasimme kolmannen samanlaisen. Markku Pottonen, joka toimii Karjalan Sivistysseuran rahastonhoitajana, kertoi olevansa hieman poikkeuksellinen kirstunvartija, sillä hän kannustaa runsaampaan rahankäyttöön.

Entäpä näytelmän nimi, mikä on tämä mustu loukko, jonka suomenkielinen mieltää mustaksi loukoksi. Puoliksi oikein, mustu on musta. Loukko on aukko, kerrotaan siis siitä mustasta aukosta, johon karjalan kieli on syösty. Kukaan ei tässä tilastojen luvatussa maassa tiedä, kuinka paljon karjalan puhujia Suomessa on. Toivottavasti kieli pystytään pelastamaan! Tärkeää olisi lisätä tietoisuutta, ja sitäkin tarkoitusta tämä näytelmä palvelee erinomaisesti.

Mustun loukon esitykset Musiikkiteatteri Kapsäkissä 5.9.2023 saakka. Toivon kovasti, että tämä yhden esiintyjän ja yhden teknikon näytelmä nähdään vielä muillakin näyttämöillä, ja ehkäpä vielä uudella kierroksella Kapsäkissä.

Lue myös muut arviomme Kapsäkin musiikkinäytelmistä:
Rottien pyhimys
Brechtiä jokanaiselle, jonka esitykset myös 6.9.-21.9.2023

Blogissa myös juttu Karoliina Niskasen Muamosta, joka kuvaa karjalaisten kohtalot elävällä karjalan kielellä.