Pieni Merenneito -musikaali palasi entistäkin hurmaavampana Helsingin Kaupunginteatteriin

Pieni Merenneito on palannut Helsingin Kaupunginteatteriin. Osin uudelleen miehitetty musikaali on melkein sama, mutta ei kuitenkaan. Teatteriseurana ollut tyttäreni kuvasi osuvasti: ”Tämä uusi on kuin terästetty versio!”

Kirre ja minä 17.8.2023 Pienen Merenneidon ensi-illassa.

Muistimme hyvin Pienen Merenneidon edellisen ensi-illan 29.8.2019. Olimme ajamassa teatteriin, kun saimme suruviestin isäni yllättävästä kuolemasta. Silloin päätimme silti mennä teatteriin, ajattelimme, että sitä vaarikin olisi halunnut, mutta nyt huomasi, kuinka mieli oli ollut kovin muualla kuin musikaalin maailmassa. Ihmettelen, miten olen kyennyt kirjoittamaan esityksestä blogijutun!

Aiemmassa jutussa käyn läpi Hans Christian Andersenin Pienen Merenneidon tarinan ja musikaalin historiaa, joten en toista niitä uudelleen, vaan keskityn Helsingin Kaupunginteatterin musikaalin 2023 uusiin elementteihin.

LUE Pienen Merenneidon taustat ja vuoden 2019 huippuhetket

Uudet näyttelijät hurmasivat

Näkyvin muutos on musikaalin uusi päätähti, Arielia esittävä Yasmine Yamajako. Hän on yksinkertaisesti nappivalinta rooliin! Hänen elämänsä on viime aikoina ollut Arielia, sillä hän antoi äänensä Disneyn Pieni Merenneito -elokuvan (2023), sen näytellyn version, suomenkieliselle Arielille. Ei ihme, että Yasminen laulut soivat varmasti ja upeasti.

Yasmine Yamajako (Ariel) ja Aleksi Johansson (Pärsky) olivat Pienen Merenneidon ensi-illassa vakuuttavia.

Yasminen Yamajakon näyttelijätyö oli myös vakuuttavaa. Hän toi ilmeikkäästi esiin Arielin teini-ikäisen kapinallisuuden ja hullaantumisen ihmiseen. Myös sopiva ujous pilkahti kohtauksissa prinssin kanssa.

Pärskyn roolissa vuorottelevat pikkupojat Pauli HalonenAleksi Johansson ja Iivari Luomala. Ensi-illassa roolin veti Aleksi Johansson, joka aplodienkin perusteella hurmasi yleisön. Voi vain ihailla, miten niin nuori kaveri saa repliikkeihinsä sävyjä ja vetää laulusoolon suvereenisti. Hieno ratkaisu, että roolissa on lapsinäyttelijöitä, toisin kuin muualla maailmassa.

Myös uusi Sebastian eli Samuli Kakko veti roolinsa mainiosti, hän oli sopivan vouhottava hummeri.

Uusi miehitys oli myös prinssin huoltajan Yrjön roolissa. Pertti Koivula oli passeli valinta, vaikka minä tietenkin puolueellisesti kaipasin vuoden 2019 Yrjöä, jota silloin esitti nyt jo eläköitynyt lankoni Matti Olavi Ranin.

Tuttuun rooliin palanneet näyttelijät

Yleisö puhkesi raikuviin suosionosoituksiin, kun Sanna Saarijärven esittämästä merinoita Ursulasta alkoi näkyä ensimmäiset lonkeronkärjet. Aivan aiheesta, sillä Sannan roolisuoritus on Ursulana todella vahva, vaikka vieressämme istunut pikkutyttö totesi äidilleen väliajan alettua, että ”ne Ursula-kohdat eivät edes olleet pelottavia”. Äänesävy kertoi kyllä muuta.

Skuutti (Tuukka Leppänen) ja Sebastian (Samuli Kakko) tarkkailevat, onnistuuko prinssi Erikin ja Arielin suudelma.

Prinssi Erikiä esitti jälleen Martti Manninen. Minun korviini hänen laulunsa oli entistä varmempaa ja roolisuoritus oli kauttaaltaan charmantti. Katsomon puolellakin toivoi onnellista loppua näille ihanuuksille.

Arielin isää, merten kuningas Tritonia esitti Mikko Vihma. Hänestä jäi erityisesti mieleen sellainen sixpack, josta katsomossa istunut veteraanitoimittaja, himotreenaaja Mattiesko Hytönenkin olisi kateellinen.

Sisarusten Tritonin (Mikko Vihma) ja Ursulan (Sanna Saarijärvi) kohtaaminen.

Paljon on kiinni ohjauksesta

Pienen Merenneidon on jälleen ohjannut Samuel Harjanne, jonka musikaaliohjaukset ovat menestyksiä yksi toisensa jälkeen. Helsingin Kaupunginteatterille hän on ohjannut Pienen Merenneidon lisäksi mm. musikaalit Kinky Boots ja Priscilla, aavikon kuningatar. Kuten tyttäreni sanoi, uusi Merenneito tuntui terästetyltä versiolta ja siitä kunnia kuulunee erityisesti napakalle ohjaukselle. Kaikki toimi katsojan silmiin tasapainoisesti, heikkoja lenkkejä ei ollut.

Kokonaisuus oli hieno, nautinnollinen, tunteikas ja mukaansa tempaava. Visuaalinen tykitys on uskomattoman runsas, trooppinen merivärikirjo on upeaa katsottavaa. Joukkokohtaukset ovat taiturimaisia ja pientä yleisökosiskeluakin nähdään Cha cha cha -koreografian muodossa.

Toistan saman, mitä kirjoitin 2019:

Pieni merenneito -musikaalissa ei ole heikkoa lenkkiä, kaikki sujuu sulavasti kuin maininki löisi rantaan. Esitys on loistavaa, kansainvälisen tason viihdettä!

Yleisö aplodeerasi seisaallaan.

Musiikki ja muut taiturit

Viimeksi jäin ihmettelemään, miten Ariel oli yhdessä hetkessä uimassa kohti kattoa ja seuraavassa sekunnissa jo lattiatasolla. Nyt tiedän senkin, heitä on niissä kohtauksissa kaksi. Näyttämöllä on huikeaa lentoteknologiaa, nukkeja Star Wars -elokuvien tekijöiltä, Pirjo Liiri-Majavan suunnittelemia pukuja, Peter Ahlqvistin lavastus, Toni Haarasen suunnittelemat videoprojisoinnit sekä Gunilla Olsson-Karlssonin näyttäviä koreografioita.

Käsiohjelmat mallia 2019 ja 2023.

Onneksi kaiken merellisen loiston keskellä näkyy kapellimestari Risto Kupiaisen pää, jotta kaikille katsojille tulee selväksi, että montussa soittaa ihan oikea, elävä orkesteri. Pieni Merenneito on huikea esitys, jossa työskentelee yhtä aikaa lavalla ja lavan takana 79 henkilöä! Hienoa, että Pieni Merenneito -musikaali on tehnyt paluun esityskalenteriin!

Pieni Merenneito -leivos oli herkullinen.

P.S. Helsingin Kaupunginteatterissa jatkaa syksyllä 2023 myös Everstinna-näytelmä, jonka pääosassa nähdään edelleen Heidi Herala.

Ei vastauksia

Kommentteja, kiitos!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *