Sylvia Borgström: Muistojeni kynttilöitä – Monta hienoa muistoa jäi myös Kirsin Book Clubin 150. kokoontumisesta

Elokuun tapaamisemme kirja, järjestyksessä 150:s, oli erityisen kiinnostava, suomalaissyntyisen Sylvia Borgströmin muistelmateos Muistojeni kynttilöitä. Sen alaotsikko Vanhaa Eurooppaa palatseista pommisuojiin kuvaa, miten laajan kirjon tapahtumia alun perin vuonna 1944 englanniksi nimellä Let’s Light the Candles ilmestynyt teos sisältää. Sylvia Borgström, avioliiton myötä McDougall käytti Väinämöisestä johdettua kirjailijanimeä Paul Waineman. Nyt teos on saanut uuden tulemisen Osmo Pekosen suomentamana ja Sylvia Borgströmin tyttärentyttären Diana E. Kaleyn toimittamana.

Lukupiirikirjammekin oli poikkeuksellinen, mutta unohtumattomaksi kokoontumisen teki tapaamispaikka, Sylvia Borgströmin suvulle jo sata vuotta kuulunut Hammarborg-niminen huvila Inkoon saaristossa ja varsinkin huvilan nykyinen omistaja ja tapaamisemme hurmaava emäntä, kirjan toimittaja Diana E. Kaley.

Vanha huvila oli, niin kuin kirjakin, täynnä historiaa ja tarinoita, ja ihastuttavan ja laajasti sivistyneen Diana E. Kaleyn kertomuksia omasta ja sukunsa elämästä olisimme kuunnelleet vaikka kuinka pitkään. Hänen omakin elämänsä olisi muistelmien arvoinen.

Muistojeni kynttilöiden lukemista siivitti erityinen tunne. Kun seurasi Sylvian tarinoiden mukana Suomen lapsuuden kesiin tai Pietariin tanssiaisiin, eli kuin historiallisen fiktion maailmassa. Välillä piti muistuttaa itselleen, että nyt kyse on kuitenkin todellisesta historiasta, muistinvaraisesti kerrotusta mutta kuitenkin tapahtuneesta. Sylvia Borgström on osannut kuvata elämänsä vaiheita niin mukaansa tempaavasti, että kirja peittoaa fiktion.

Suomesta Kentiin

Sylvia Borgström syntyi vuonna 1870 varakkaaseen helsinkiläiseen kauppias- ja teollisuussukuun, jonka omistaman monialaisen kauppahuoneen oli synnyttänyt Sylvian isoisä Henrik Borgström. Kauppaneuvos oli perustamassa tehtaita ja mm. Suomen Yhdyspankin, mutta myös Kaivopuiston ja Eläintarhan puiston ja vaikuttipa hän myös ensimmäisen suomalaisen rautatieyhteyden rakentamiseen Helsingistä Hämeenlinnaan.

Henrik Borgströmillä oli nuoresta lähtien tiiviit yhteydet Englantiin ja sama perinne jatkui suvussa. Sylvian isä Carl solmi avioliiton skottilaista syntyperää olevan Constance Patersonin kanssa ja heille syntyivät kaksoistyttäret Sylvia ja Léonie sekä Henrik ja Aline. Nuorin lapsista ei ollut vielä edes syntynyt, kun Carl kuoli ja Sylvian äiti jäi yksin neljän lapsen kanssa.

Leskeksi jäätyään Sylvian äiti hankki omistukseensa Provenderin vanhan kartanon Kentistä. Talvet äiti ja lapset viettivät lämpimässä: Algeriassa, Italiassa, Biarrizissä, mutta myös Pietarissa, Helsingissä, Tukholmassa tai Kööpenhaminassa. Vuonna 1912 Sylvia lunasti kartanon itselleen. Tätä ennen hän oli mennyt vauhdikkaasti eli käytännössä karaten naimisiin skotlantilaisen ratsuväkirykmentin kapteenin Herbert McDougallin kanssa.

Suomalaiselle lukijalle erityisen kiinnostavia ovat Sylvian lapsuuden ja nuoruuden muistot Suomesta, talvista Helsingissä ja kesistä suvun Turholmin kartanossa Tullisaaressa. Sylvian kuvailu on täynnä eläviä yksityiskohtia, mm. miten saareen vietiin pestäväksi koko talven valkopyykki, 200 pellavalakanaa ja miten ne juhannuksen aikaan kuivuivat ja valkaistuivat auringossa.

Lapsuuteni oli sokerilla kuorrutettu niin kuin Mamsellin kaakut. Purjehdimme merellä; teimme eväsretkiä metsään; läksimme ajelulle vaunuilla, jotka olivat niin isot, että kaikki lapset mainiosti mahtuivat kyytiin, ja meitä vetivät Suomen nopeimmin ravaavat hummat – miksi muuten näet kuskin olisi pitänyt kietaista sinivillaiset ohjaksensa kahdesti ranteittensa ympäri ja tallirengin pidellä hevosten päitä, kun me nousimme kieseihin?”

Yönainen Sylvia

Aikuinen Sylvia nautti täysillä belle époqueksi kutsutun ”kauniin ajan” huvituksista, Hangon kasinon tanssiaisista, joissa kavaljeereina olivat venäläiset merikadetit, Nizzan kukkaiskilpailusta tai debyyttitanssiaisista, joissa Sylvia ja kaksoissisko Léonie hurmasivat ”kahtena suomalaisena ruusunnuppuna”. Oliko ihme, molemmilla oli vaaleanpunaiset musliinisilkkileningit, hiuksissa kameliaruusut ja neitojen ampiaisvyötäröitä koristivat hopeiset vyöt.

Sylvia ei ollut vain seurapiirikaunotar vaan myös rohkea ja valmis seikkailuihin. Yönaiseksi hänet nimesimmekin ja muistelimme 100. kokoontumistamme Kristiinankaupungissa, jossa kirjana oli Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin. Tämän matkustamista rakastavan, pelottoman naisjoukon jatkoksi Sylvia olisi sopinut erinomaisesti.

Belle époque päättyi ensimmäiseen maailmansotaan, ja Sylvia oli sisarensa luona Suomessa, pienessä piilopirtissä Sipoon saaristossa, kun hänet tavoitti tieto, että Englanti on julistanut sodan Saksalle. Alkoi Sylvian pitkä ja monivaiheinen paluumatka kotiin Provenderin kartanoon. Tätä, lähes uskomatonta matkaa yönainen Sylvia kuvaa eläväisellä tyylillään kirjassa.

Yönaiselle sopivasti Sylvia oli myös valmis tutustumaan mitä moninaisempiin ihmisiin. Kirjan henkilöhakemisto on pitkä. Kiitos suomalaisen version toimittajille, Dianalle ja Osmo Pekoselle siitä, että Sylvian ilman selitystä mainitsemat henkilöt on esitelty perusteellisesti alaviitteissä. Tässä näytteeksi niitä Sylvian tapaamia henkilöitä, jotka tunnistamme ilman selitystäkin: C.G.E. Mannerheim, Zacharias Topelius, kuningas Edward VII, Aurora Karamzin, Sigmund Freud, pitkä lista Romanoveja, joista keisarilliseen sukuun naitu Sylvian tytär ja tämän tytär, Provenderin nykyinen omistaja Olga käyttävät muotoa Romanoff.

Kirjailija Sylvia

Muistelmiaan Sylvia Borgström kirjoitti toisen maailmansodan aikaan evakossa Skotlannissa, pienessä Aboynen kaupungissa, kun kotikartano Provender oli otettu armeijan käyttöön. Ilmestyessään 1944 Let’s Light the Candles oli suosittu ja siitä otettiin kolme painosta. Sylvian valloittava optimismi ja menneen maailman ilojen kuvailu valaisivat sopivasti sota-ajan synkkyyttä. Kirjassa näkyy myös kirjoitusajankohta ja sota, mutta Sylvia valaa koko ajan luottamusta tulevaan voittoon ja kirkastuvaan tulevaisuuteen.

Minulla oli elämänusko, ja on vieläkin: elämä on ihmeellinen, ja niin on myös mielikuvituksen salattu elämä, jossa ruusujen terälehdet eivät koskaan varise, rakkaus ei milloinkaan viilene eikä aurinko ikinä lakkaa paistamasta.”

Omasta kirjailijan urastaan Sylvia ei muistelmissa kirjoita. Kaikkiaan hän julkaisi kahdeksan teosta, joista muistelmat on viimeinen. Ainoa ennen Muistojen kynttilöitä suomennettu on ollut hänen matkakertomuksensa A Summer Tour in Finland (1908).  Myös se olisi mielenkiintoista saada uutena suomenkielisenä toimitettuna versiona luettavaksi.

Sylvian kaksoissisar Léonie Aminoff oli myös kirjailija, jonka elämäntehtäväksi muodostui kirjasarja Napoleonista. 12-osaiseksi suunnitellusta sarjasta kaksi viimeistä jäi sodan takia vain käsikirjoituksiksi.

Kirjansa nimen mukaisesti Sylvia Borgström sitoo muistonsa kirjassa yhteen käyttäen kynttilä-metaforaa. Sen onnistunut ja sopivan säästeliäs käyttö osoittaa kirjoittajan kielellistä lahjakkuutta ja tyylitaitoa, sillä helposti tällainen toistuva elementti voi muuttua päälle liimatuksi ja kömpelöksi aasinsillaksi. Ei kuitenkaan tässä kirjassa.

Sylvialla oli myös huumorintajua, ja erityisesti hymyilytti hänen arvionsa englantilaisten ruuista ja ruokailutavoista. Englantiin muutettuaan hän vihasi erityisesti ”jähmeitä vanukkaita” ja ajatteli, että niistä itsensä ”tönköiksi syövät pakostakin muuttuvat kaalinkerärivistöksi”. Britannia olisi hänestä ollut vielä suurempi kansakunta, jos siellä olisi opittu valmistamaan sienet ”jossakin muussa muodossa kuin ne muutamat mustuneet sienet, joita aamiaisella tarjoillaan yhtä mustanpuhuvan paahtoleivän kera”.  Toista olivat Suomessa Mamsellin ”vuodenajan herkullisimmat sienet kermassa paistettuna”.

Päivä vanhassa sukuhuvilassa, jossa historian aisti kaikkialla, oli hieno juhlistus 150 kertaa toistuneelle yhteiselle lukupiiritaipaleellemme. Lämpöä ja merituulta, paljon puhetta ja tarinoita, iloa ja naurua, omia muistojen kynttilöitä sytytettäväksi myöhemmin. Mihin kaikkialle lukupiiri onkaan meidät vienyt!

Tapaamisemme päätteeksi nostimme kaikki peukkumme ylös ja kiitimme Diana-emäntäämme upeasta iltapäivästä!

• Sylvia Borgström: Muistojeni kynttilöitä. Vanhaa Eurooppaa palatseista pommisuojiin
• SKS Kirjat, 2023
• Alkuteos Let’s Light the Candles, jonka Sylvia McDougall (o.s. Borgström) julkaisi nimellä Paul Waineman, Methuan 1944
• Suomentanut Osmo Pekonen
• Toimittanut Diana E. Kaley
• 349 s.

Lue myös juttu Jasmine Westerlundin kirjoittamasta Olga ”Olly” Donnerin elämäkerrasta Olly Donnerin kiehtova elämä. Olly Donner oli lähes Sylvian ikätoveri ja hänellä oli samanlainen vauras sukutausta kuin Sylvialla. Kiinnostava kirja tämäkin, mutta Olly jää mysteeriksi. Muistojeni kynttilöissä Sylvian ääni kuuluu ja persoona tulee lukijalle tutuksi.

---

Muistojeni kynttilöitä -päivä tarjosi herkkuja kaikille aisteille. Aurinko paistoi, meri kimmelsi, lämmin tuuli vilvoitti meitä avoimella terassilla. Laseissa kuplivaa, ruokapöydässä Piian savustama lohi, uudet perunat ja runsas salaatti. Kahvin kanssa saimme Railan leipoman pikantin marjatortun, joka ihastutti ”jouluisilla” mausteillaan. Resepti lähti heti kiertoon, tässä myös sinulle:

Mausteinen marjatorttu

Pohja

100 g  voita tai leivontamargariinia

1 dl      sokeria

1          muna

2 dl     vehnäjauhoja

½ tl     leivinjauhetta

1 tl       kanelia

1 tl       neilikkaa

1 tl       inkivääriä

1 tl       kardemummaa

Kiireisen / laiskan kokin versio: sulata kaupan valmis murotaikina ja sekoita siihen joulumausteet

Täyte

3-4 dl marjoja, esim. punaherukoita (ja lisäksi vadelmia)

200 g creme fraichea / smetanaa / kermaa / kermaviiliä

0,5 dl kermaa

1          muna

½ dl    sokeria

1 tl       vaniljasokeria

1. Vatkaa huoneenlämpöinen rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon muna edelleen vatkaten.
2. Sekoita taikinaan keskenään sekoitetut kuivat aineet.
3. Levitä taikina torttuvuoan (Ø 24-26 cm) pohjalle ja reunoille.
4. Ripottele päälle marjat.
5. Sekoita kaikki loput täyteaineet keskenään.
6. Kaada seos marjojen päälle.
7. Paista 200°C 25-30 minuuttia.

Resepti on Kotilieden numerosta 15 / 1984.