Minna Rytisalo: Jenny Hill – aikuisen naisen kasvutarina tässä ajassa
Lukupiirimme kokoontui suurin odotuksin keskustelemaan Minna Rytisalon uusimmasta romaanista Jenny Hill, sillä olimmehan keskustelleet yhdessä molemmista hänen aiemmista teoksistaan ja ihastuneet suuresti. Jenny Hillin myötä kirjailija siirtyi historiasta aikalaisaiheeseen, keski-ikäisen naisen elämään, sen paineisiin ja mahdollisuuksiin.
Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi (2016) ja toisinkoinen Rouva C. (2018) saivat useita ehdokkuuksia ja palkintoja. Näiden menestysten siivittämänä Minna Rytisalo on jättänyt opettajan työnsä ja on nyt päätoiminen kirjailija. Jenny Hillissä Rytisalo on siirtynyt nykyaikaan ja kuvaa Mäen Jennin, sittemmin Jenny Hillin keski-ikäisen elämän haasteita avioeron ja vaihdevuosien pyörityksessä.
Jenny Hillin elämää tarkkailee joukko ajattaria, jotka myös kommentoivat ja antavat Jennylle ohjeita. He ovat saduista tuntemiemme prinsessasatujen päähenkilöitä: Tuhkimo, Lumikki, Ruusunen, Kerttu, Tähkäpää ja Punahilkka. He kertovat omat tarinansa sellaisina kuin ne oikeasti tapahtuivat. He ovat pahoillaan siitä, että satuilijoiden tekemät, naisen toimintaa ja mahdollisuuksia rajoittavat versiot heidän kohtaloistaan ovat jääneet elämään.
Mäen Jenni on avioliitossaan tullut umpikujaan, josta ei ole hänelle muuta vaihtoehtoa kuin ero. Jenni siis lähtee, myös matkalle Jennyksi. Jenni on elänyt elämää naisena, joka on asettunut hänelle asetettuihin rooleihin ja vaatimuksiin ja reagoinut nuoruuden epävarmuuteen vahvistamalla perinteistä rooliaan.
Terapeuttinsa neuvomana Jenny Hill alkaa kirjoittaa kirjeitä elämästään sellaiselle vastaanottajalle ”jolle voit olla oma itsesi”.
Jos ketään oikeaa ihmistä ei ole, ajattele ketä vain sopivan tuntuista. Hänen pitää olla empaattinen mutta ei liian läheinen. Ja lupaa, ettet tee itsestäsi tarinaa vaan olet paljas, rikkinäinen tai surullinen, mitä vain.”
Ja niin Jenny ryhtyy kirjoittamaan kirjeitä Mme Brigitte Macronille. Ja kuten terapeutti myös viisaasti sanoi, kysymys ei ole siitä, että Jennin kirjeet luetaan (ja kuinka luettaisiinkaan, kun hän ei niitä koskaan lähetä), vaan siitä että Jenni kirjoittaa itsensä ja tunteensa näkyviksi.
Mielenkiintoisen peilipinnan naisen elämään muodostaa Jennyn sisko Johanna, joka on läheinen mutta niin kovin erilainen suhteessaan elämään. Sisko myy unelmia ja suhtautuu huolettomasti hänen vilpittömyyteensä kohdistuviin epäilyihin.
Lukupiirikeskustelu
Syyskuinen, 151. lukupiiritapaamisemme Railan luona pulppusi keskustelua, tuttuun tapaan myös hieman rönsyillen. Me tunnistimme Jenny Hillin haasteet, olemmehan keski- tai myöhäiskeski-ikäisiä naisia kaikki.
Monikaan meistä ei kuitenkaan tunnistanut itseään Jennin persoonasta, joten se jäi hieman etäiseksi eikä päässyt koskettamaan kovin syvältä. Jotkut meistä joko eivät tunnistaneet muita varten suorittamista omassa elämässään tai olivat onnellisesti irtautuneet siitä jo Jennyä aikaisemmassa elämänvaiheessa. Joukossamme oli myös tehty valintoja – vaikkapa kotiäidin rooliin – tietoisesti, vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia – ja niiden kaventumista – punniten. Me siis tunnistimme ilmiön, muttemme ottaneet Jennin vaikeuksia omiksemme.
Jenny Hillin rakennetta pidettiin turhan konstailevana. Ajattaret olisi joku nähnyt mielellään hieman pienemmässä roolissa, enemmän inspiraationa kuin selittäjänä. Kun kuvatut ilmiöt ovat tuttuja, moni olisi toivonut enemmän tilaa omalle oivallukselle.
Vastasiko Jenny HIll odotuksiimme? Vastasi isolta osin, sillä Minna Rytisalo kirjoittaa taidokkaasti ja Jenny HIllin tarina koskettaa varmasti laajaa lukijakuntaa. Meidän lukupiirimme lukukokemus ei kuitenkaan aivan yltänyt Lempin ja Rouva C:n tasolle, mutta aivan varmasti luemme myös Minna Rytisalon seuraavaan romaanin.
Kirjan tiedot
- Minna Rytisalo: Jenny Hill
- WSOY 2023
- myös e- ja äänikirjana
- äänikirjan lukee Krista Putkonen-Örn
- 294 s / 6 t 46 min
Lue myös muut arviomme Minna Rytisalon teoksista:
- Lempi – kaunis ja karu esikoinen
- Rouva C. – ei puolikuollutta, nukkuvaa elämää
- Kaikki Kirsin Book Clubin lukupiirikirjat
Tulin koko lailla samaan lopputulokseen kirjan kuunneltuani, eli kyllähän Rytisalo osaa upeasti kirjoittaa, mutta toivoisin että hän palaisi seuraavaksi taas menneisiin aikoihin, sillä Lempi ja Rouva C olivat mieleisempiä. Vaikka tartunhan minä varmasti seuraavaankin romaaniinsa oli aihe (lähes) mikä vain.
Toivoisin myös, että saisimme useammin nauttia hänen romaaneistaan, mutta ymmärrän että elämässä on muutakin.
Siinä yksi lukemisen suola, uudistuvat kirjailijat! Hienoa, että taitavat kirjoittajat valtaavat uusia aiheita, lukeminen kannattaa aina.