Ryhmäteatterin Kööpenhamina – tärkeää ja ajankohtaista teatteria

Miksi saksalainen fyysikko Werner Heisenberg tuli Kööpenhaminaan syyskuussa 1941 tapaamaan entistä opettajaansa ja esimiestään Niels Bohria? Tämän kysymyksen ympärille rakentuu Michael Frayn näytelmä Kööpenhamina, joka on puheteatteria parhaimmillaan ja pelottavan ajankohtainen.

Werner Heisenberg (1901-1976) oli saksalainen fyysikko ja yksi kvanttimekaniikan kehittäjistä, huipputiedemies ja nobelisti. Vuonna 1941 hän oli mukana kehittämässä natsi-Saksalle ydinasetta.

Niels Bohr (1885-1962) oli tanskalainen Nobel-fyysikko ja yksi kvanttimekaniikan tärkeimmistä kehittäjistä sekä puoliksi juutalainen. Bohr pakeni vuonna 1943 Ruotsiin ja edelleen Yhdysvaltoihin, missä hän osallistui Robert Oppenheimerin johtamaan Manhattan-projektiin ja ydinpommin kehittämiseen.

Kolmas näytelmän henkilö on Margrethe Bohr (1890-1984), toimittaja, Niels Bohrin vaimo ja yhteistyökumppani. Hän kirjoitti puhtaaksi ja toimitti suuren osan miehensä ajatuksista, puheista ja luennoista.

Miksi hän tuli?

Saksa on miehittänyt Tanskan ja nuorena pitkään Kööpenhaminassa Bohrin kanssa työskennellyt ja ystävystynyt Heisenberg osallistuu tieteelliseen konferenssiin Kööpenhaminassa ja haluaa sen jälkeen tavata yksityisesti entisen esimiehensä ja ystävänsä Niels Bohrin. Mutta miksi? Tapaamisen ja sen mahdolliset syyt näytelmä kuvaa eri versioina, ja välillä näkökulma siirtyy myös miesten kuoleman jälkeiseen aikaan ja jälkiviisauteen.

Tuliko Heisenberg mahtailemaan nykyisellä asemallaan ja Saksan voitokkuudella? Tuliko hän suostuttelemaan Bohria mukaan Saksan ydinaseohjelmaan tai varmistamaan, ettei Bohr antaisi osaamistaan liittoutuneiden käyttöön? Vai oliko hänen tavoitteensa, niin kuin itse halusi uskoa, varmistaa, ettei fysiikan saavutuksia käytettäisi tuhoaseen kehittämiseen?

Katsojan pohdittavaksi näytelmä heittää lopuksi kysymyksen: Kumman synnit ja syyllisyystaakka ovat suuremmat? Natsien apulaisena toimineen fyysikon, jonka ei onnistunut (tai kuten hän itse asian esittää – joka ei halunnut) kehittää natsivaltiolle atomipommia, vaiko Manhattan-projektiin osallistuneen ja sen kautta satojatuhansia tappaneen atomipommin kehittämiseen osallistuneen?

Fysiikka ja politiikka

Kööpenhamina on sanan varsinaisessa mielessä puhenäytelmä, täynnä dialogia, ja miten siitä nautinkaan. Tekstin sisäistäminen on ollut näyttelijöille uskomaton urakka. Teksti on täynnä tieteellistä faktaa, jonka he pystyvät esittämään täysin uskottavasti. Katsojana en suinkaan ymmärtänyt fysiikan hienouksia, mutta ei ollut tarviskaan, sillä mikään näytelmän ydinajatuksesta – tieteen tekijän vastuusta ja syyllisyydestä – ei karkaa ulottumattomiin, vaikka ymmärtäisikin Heisenbergin kehittämästä epämääräisyysteoriasta vain sanan epämääräisyys, eikä isotooppi U235 kuuluisi päivittäiseen sanavarastoon.

Robin Svartsrömin esittämä Bohr on rauhallinen tiedemies, mutta kipakan vastauksen hänkin antaa ja muistuttaa juutalaisuudestaan, kun Heisenberg naivisti ehdottaa laskettelumatkaa loma-asunnolleen. Ystävyys ja yhteinen tieteellinen menneisyys kuitenkin voittavat Bohrin epäluuloisuuden.

Santtu Karvosen Heisenberg on nuorempi ja kiihkeämpi hurjistumiseen asti. Hänen kunnianhimonsa ja kilpailullisuutensa selviää miesten muistellessa lasketteluretkiään ja tieteellisiä kiistoja muiden fyysikoiden kanssa. Epämääräisyysteorian kehittäjän perusongelmaksi näyttäytyi epämääräisyys laskutoimituksissa, ja väärin laskemisen takia Saksan ydinpommisuunnitelmat eivät edenneet toivotusti. Vai oliko syy sittenkin Heisenbergin perustelu eli varusteluministeri Speerin myöntämät liian pienet määrärahat?

Minna Suurosen Margrethe Bohr on tyynen viisas taustatuki ja ironinen kommentoija, tarvittaessa raivoisakin. Hän suhtautuu Heisenbergin vierailuun vielä epäilevämmin kuin miehensä ja vaatii, että miehet kohdatessaan puhuvat vain fysiikasta eivät politiikasta. Näytelmä osoittaa, ettei tiedettä ja politiikkaa voi erottaa toisistaan.

Kipeän ajankohtaista

Juha Kukkonen on ohjannut Kööpenhaminasta onnistuneen version, jonka ainoa miinus tulee näyttelijöiden ajoittain liian suureksi kohoavasta äänivolyymista. Ainakin me ensirivillä esitystä seuranneet nimitimme sitä huutamiseksi.

Näyttämökuva on äärimmäisen pelkistetty ja toimiva. Aikakausi näkyy puvuissa ja harvoissa esineissä. Vain miesten muisto traagisesta purjehdusonnettomuudesta, jossa Bohrin poika Christian hukkuu, poikkeaa keinuvine lamppuineen muusta toteutuksesta. Irrallinen se ei kuitenkaan ole vaan toistaa syyllisyyspohdintaa: Onko parempi hypätä hukkuvan perään ja hukkua kenties itse vai pysyä veneessä ja heittää hukkuvalle pelastusrengas.  

Englantilaisen Michael Fraynin kirjoittama Kööpenhamina (Copenhagen) sai ensiesityksensä Lontoossa vuonna 1998. Suomessa se on aikaisemmin esitetty Svenska Teaternissa vuonna 1999 ja Helsingin kaupunginteatterissa vuonna 2001. Kaupunginteatterin esityksen näin ja vaikka näytelmän yksityiskohdat olivat unohtuneet, tunnelma ja perusasetelma muistuivat mieleen, varsinkin kun näin kesällä Christopher Nolanin hienon Oppenheimer-elokuvan. Manhattan-projektin vaiheita kuvannut elokuva onkin oiva pari Kööpenhaminalle.

Ryhmäteatteria voi onnitella Kööpenhaminan tuomisesta uudelleen näyttämölle, sillä mikään sisällössä ei ole 25 vuodessa vanhentunut. Päinvastoin, näytelmä on pelottavan ajankohtainen juuri nyt, kun ydinasetta ja sen uhkaa heilutellaan edessämme.

Jollet ole vielä nähnyt Kööpenhaminaa tai hankkinut lippua, tee se pikaisesti. Tilaa esityksissä on vielä, mutta osa on jo loppuunvarattuja.

Minnan tunnelmia ennakkonäytöksestä

Näin Kööpenhaminan jo ensimmäisessä ennakossa ja olin suuresti vaikuttunut siitä, miten kypsä esitys oli jo siinä vaiheessa. Toiselle riville ei volyymi noussut ainakaan minua häiritseväksi. Jututin muutamaa katsojaa väliajalla, meillä kaikilla nousi peukku. Spontaanisti muutkin luonnehtivat näytelmää intensiiviseksi. Jos yksi sana pitäisi valita, niin tuopa osui hyvinkin oikeaan.

• Michael Frayn: Kööpenhamina
• Suomennos Petri Friari
• Ensi-ilta Ryhmäteatterissa 7.10.2023
• Ohjaus Juha Kukkonen
• Lavastus Janne Siltavuori
• Valosuunnittelu ja toteutus Ville Mäkelä
• Äänisuunnittelu ja -toteutus Jussi Kärkkäinen
• Pukusuunnittelu Marita Kuusiniemi
• Rooleissa Santtu Karvonen, Robin Svartström ja Minna Suuronen
  

Lisää Yle Areenasta

Yle Areenassa on katsottavissa Kööpenhaminan ja Oppenheimer-elokuvan tematiikkaan liittyvä televisioteatteridramatisointi Oppenheimerin tapaus Robert Oppenheimeria vastaan käydystä oikeudenkäynnistä. Sen on vuonna 1967 ohjannut Timo Bergholm ja tekstin on suomentanut Jouko Turkka. Oppenheimeria esittää Matti Oravisto ja syyttäjää Matti Ranin. Katso tv-näytelmä tästä (KLIK).