Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? – Lukupiiri Finlandia-voittajasta: ”Mielettömän hienosti rakennettu tarina”

Kirjan kannessa lukee kaksi kertaa Antti Järvi. Tietokirjailija ja toimittaja Antti Järvi kirjoitti kaimastaan ja isoisoisästään kirjan, jonka nimessä hän kysyy Minne katosi Antti Järvi? Alaotsikon mukaan se on Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä. Linda Liukas valitsi kirjan vuoden 2023 tietokirjallisuuden Finlandia-voittajaksi ja me helmikuun lukupiirikirjaksemme. Teos on vaivaa säästämättä tehty tutkimusmatka oman suvun historiaan ja sen vaiettuihin hetkiin. Samalla se nousee mielenkiintoiseksi ja jännittäväksikin kuvaukseksi historian vaiheista, jotka resonoivat myös tähän päivään.

Talvisodan päättyessä Neuvostoliitolle luovutettavilta alueilta evakuoitiin muualle Suomeen kaikki asukkaat, Karjalan kannakselta ja Laatokan Karjalasta kaikkiaan lähes 450 000 suomalaista. Vain muutama, arviolta ehkä vain 120, jäi Karjalaan, ja Antti Järvi oli yksi heistä. Miksi isoisoisä ei lähtenyt? Sitä nuorempi Antti Järvi selvittää kirjassaan.

Antti Järven kohtalosta ei suvussa juurikaan ollut puhuttu. Kirjan takakansitekstissä isän, isoisän ja siten isoisoisän kohtaloa kuvaillaan kielletyksi puheenaiheeksi. Nuoremman Antti Järven Olli-setää isoisän kohtalo kuitenkin vaivasi ja hän ehdotti, että veljenpoika tutkisi toimittajan taidoillaan, mitä vanhemmalle Antti Järvelle oli tapahtunut. Mikään yksinkertainen selvitettävä isoisoisän kohtalo ei ollut kokeneellekaan tutkivalle journalistille.

Lännen lokari Jaakkimasta

Antti Järvi syntyi Jaakkimassa, Laatokan Karjalassa vuonna 1882. Vähän päälle kaksikymppisenä hän lähti Yhdysvaltoihin ja oli siellä yhdeksän vuotta, kunnes palasi takaisin Jaakkimaan huolehtimaan äidistään. Hän avioitui itseään 14 vuotta nuoremman, samasta kylästä kotoisin olevan Sanna Tapanaisen kanssa. He saivat viisi poikaa, joista neljä kasvoi aikuisiksi: kaksospojat Aale ja Matti, Arvo, joka oli kirjan kirjoittaneen Antti Järven vaari, ja kuopus Väinö.

Perheen elämä sisällissodan jälkeisessä Suomessa ei ollut helppoa, ja Antti oli kaksospoikien syntymän jälkeen suunnitellut, että koko perhe lähtisi takaisin Yhdysvaltoihin. Hanke kariutui, kun lapsia tuli lisää. Niin kariutui ensin myös Antin halu saada perheelle oma talo. Riita Antille tilan myyneen perheen kanssa johti oikeuteen, ja Antti ja Sanna menettivät lähes kaiken omaisuutensa.

Talvisodan syttyessä haave oli toteutunut ja oma talo pystytetty Jaakkimaan, aivan Lahdenpohjan kauppalan rajalle. Pojista Aale oli jo armeijassa ja pian sinne joutuivat Matti ja Arvokin. Väinö oli sodan syttyessä vielä koulupoika.

Pommitusten jatkuessa äiti Sanna ja nuorin veli Väinö siirtyivät turvaan sukulaisten luo noin 10 kilometrin päähän Jaakkimasta. Perheen kotitaloon jäi yksin Antti, joka kävi töissä Lahdenpohjassa. Kun talvisota sitten maaliskuussa päättyi ja kaikille tuli pikalähtö evakkoon, perhe ei ollut yhdessä. Sanna ja Väinö lähtivät evakkoretkelle kohti Lappia, minne Jaakkiman asukkaat ohjattiin. Isä Antti jäi Jaakkimaan.

Tarinallinen tietokirja

Kun puna-armeijan sotilaat saapuivat alueelle, heidän kerrotaan kohdanneen autioituneen maan. Tyhjiä kyliä, kylmiä savupiippuja ja asuntoja, joista oli lähdetty kiireessä, sillä sisälle oli jäänyt naulaamattomia laatikoita, vaatesäkkejä ja astiansirpaleita. Joissakin taloissa huonekalut, vaatteet ja ruokatarvikkeet olivat yhä paikallaan. Kaikki oli ehjää ja siistiä, ikään kuin asukkaat olisivat vain lähteneet sukuloimaan.
—
Pitkään yritin kuvitella Antti Järven siihen autioon maisemaan, maaliskuun häikäisevään kirkkauteen. Kuvittelin, että hän siristeli silmiään talon pihassa ja kuunteli. Hiljaisuus tuntui suunnattomalta.”

Antti Järvi on rakentanut kirjansa tarinaksi, joka etenee kuin dekkari, arvoitusta ratkoen. Se ei tarkoita, että kirja missään vaiheessa muuttuisi fiktioksi. Kaikki on tarkasti tutkittua tietoa, lähdeviittein todennettua. Kirjassa on kahteen palstaan ladottuna pienimmällä mahdollisella kirjasinkoolla lähdeviitteitä 20 sivua.

Myös lukija voi kirjan edetessä seurata kirjailijan tutkimuksia ja arvuutella, mikä sai Antin jäämään. Lukijan tehtävää helpottaakseen Järvi on koonnut kirjassa sopivaan kohtaan jutun johtolangat ja mahdolliset syyt siihen, ettei Antti lähtenyt Suomeen vielä siinäkään vaiheessa, kun rajan jo sulkeuduttua siihen olisi ollut mahdollisuus. Välirauhan aikana häneltä oli tullut joitakin kirjeitä ja niissä hän oli omalla kömpelöllä tavallaan ilmaissut kaipaavansa perhettään.

Antti Järven isoisoisästä kirja laajenee kertomaan myös useiden muiden Jaakkimaan ja Lahdenpohjaan jääneiden suomalaisten kohtaloista ja syistä, miksi he eivät lähteneet.

Yksityisestä yleiseksi

Ainoa lukupiiriläisemme Varpu, jonka oma suku on ollut Karjalan evakkoja, oli toisessa kodissaan Skotlannissa. Kirjan hän oli lukenut ja lähetti Facebook-ryhmämme terveiset:

– Olen kuunnellut kirjan ja peukku nousee vahvasti pystyyn. Hienosti kirjoitettu ja kiinnostava aihe.”

Myös Minnan isän perhe asui Viipurissa talvisodan syttyessä, mutta pidempää karjalaista historiaa suvulla ei ollut. Muitten evakkotarinat rajoittuivat appivanhempien kokemuksiin ja naapurustossa asuneisiin Karjalan siirtolaisiin. Lahteen muutti peräti 15 000 siirtokarjalaista, erityisesti Viipurista, niinpä lahtelaisille piiriläisillemme tuttuja olivat viipurilaisten liikkeiden ja yritysten nimet ja Terijoelta muuttanut Kannaksen lyseo omana kouluna.

Antti Järven kirjaa kiitimme monin tavoin. Ainoa pieni moite tuli kirjan keskivälin kohdasta, jossa usean  uuden henkilön monipolvisessa tarinassa oli hankalaa pysyä kärryillä.

– Mielettömän hienosti rakennettu tarina.
– Kiinnostavaa seurata, miten hän etsi tietoa isoisoisästään ja muista tarinan henkilöistä.
– Jännittävimpiä olivat hetket, jolloin hän sai Ukrainan sodan jo alettua tutustua isoisoisän tietoihin salaisen poliisin arkistoissa Petroskoissa.
– Aivan uutta tietoa, että Karjalan alueelle jäi myös ihmisiä. Tästä en ole aikaisemmin lukenut missään.
– Kirja avasi paljon Suomen historiaa.
– Mietin myös, miten valtava vaikutus isoisoisän tarinan selvittämisellä on ollut kirjailijalle itselleen.
 – Hyvin inhimillinen kirja, ketään ei syyllistetty.
– Kertoi myös vaikenemisen kulttuurista ja sen seurauksista.
– Taas kerran hyvä muistutus, että pitäisi puhua ihmisten kanssa, kun siihen vielä on mahdollisuus.

Antti Järven tarina laajenikin yksilötarinasta koskettamaan meitä ja muita lukijoita paljon laajemmin. Se sai miettimään oman suvun kohtaloita ja mahdollisia kiellettyjä puheenaiheita. Sen evakkotarinat ja perheiden kohtalot rinnastuivat ukrainalaisten elämään julman hyökkäyssodan jatkuessa ja jatkuessa. Se kertoi palan Suomen historiaa, jota ei aikaisemmin ole juurikaan sivuttu.

Lukupiirimme lopuksi kertasimme vielä, miten tietokirjallisuuden Finlandia-voittajan valinnut Linda Liukas oli perustelupuheessaan sanonut Antti Järven teoksesta:

Teos rakentaa tarinaa arkistosta, kirjeenvaihdosta ja tietokannoista käsin, mutta ei keksi. Se on tarkka ja vilpitön. Kirja tekee näkyväksi tarinan, jonka kuvittelen kuulleeni tuhansia kertoja, mutta kertoo sen uudesta perspektiivistä. Kirja nostaa esille joukon ihmisiä, jotka historia on halunnut unohtanut, sillä kirjan sanoin, “ihmisen ääni voi typistyä pieneen.”

Kirja on myös ajankohtainen tavalla, jota kukaan meidän sukupolvessamme tuskin olisi toivonut. Minäkin kuljin kirjoittajan kanssa Sortavalassa ja Lahdenpohjassa, Petroskoissa ja pohjoisen junassa.”

Lue Linda Liukkaan koko puhe tästä: (KLIK), ja kirjailija Antti Järven kiitospuhe tästä: (KLIK).

Peukku nousi pystyyn 10 lukupiiriläiseltä (heistä kaksi etänä) ja yksi jäi semiin.

• Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä
• Gummerus, 2023
• 374 s./9 t 39 min
• Äänikirjan lukee Ilkka Villi

Tekstin talo

Helmikuun lukupiiriin kokoonnuimme Tekstin taloon. Se on tämän vuoden tammikuussa Sörnäisissä, osoitteessa Lintulahdenkatu 3 avattu kirjallisuuden monitoimitila, joka kokoaa useita eri tavoin tekstiin liittyviä yhteisöjä saman katon alle. Talossa on toimitilat mm. eri kirjailijajärjestöillä, kääntäjillä ja arvostelijoilla.

Tekstin talossa on tilat erilaisille tapahtumille, toimistotiloja ja työtiloja, kirjakauppa ja pitkälle yöhön asti auki oleva Bar Typo. Talon tiloja vuokrataan myös ulkopuolisille. Lue lisää talosta tästä: (KLIK)