Salpausselän kisat 1.-3.3.2024 – maailman parhaat hiihtäjät, yhdistetyn urheilijat ja mäkihyppääjät nähtävissä livenä
Saatat hieraista silmiäsi: luulit avanneesi Kirsin Book Clubin kulttuurisivuston ja esiin tuleekin urheilujuttu! Älä huoli, olet edelleen ihan oikeassa paikassa, mutta Lahdessa järjestettävien 101. Salppurin kisojen ajaksi some-sisältöömme tulee talviurheilua!
Aina Salppurilla
Salpausselän kisat ovat lähellä sydäntäni, sillä ne ovat kuuluneet elämääni aina. Ihan pienenä olen ollut rattaissa lampaantaljan sisällä katsomassa lauantai-illan upeaa ilotulitusta, hieman isompana kulkenut isäni perässä hyppyrimäkien varjossa. Nuorena Salppurin kisat olivat ainoa hetki, jolloin Lahdessa tapahtui jotain. Katunäkymässä oli eri maiden lippuja ja pääkatua pitkin kulki urheilijoita sukset olalla kohti kisa-aluetta. Ikimuistoisia hetkiä olivat, kun uskalsin pyytää joltain nimikirjoituksen tai pääsin edes näköetäisyydelle fanittamieni itävaltalaisten mäkihyppääjien Karl Schnablin tai Toni Innauerin kanssa.
Aikuiselämään mahtuu hyvin erilaisia kisoja. Aina on ollut vahva urheilukilpailujen seuraamisen osuus, mutta sitten on ollut myös kavereiden kanssa biletystä, toppahousudiskoa, kisoja pienten lasten kanssa, kisoja yritysvieraiden kanssa ja kisoja entisten mestareiden kanssa. Kun vuonna 2021 yleisö ei koronan vuoksi päässyt kisoihin, ilmoittauduin vapaaehtoiseksi. Päädyin seuraaviksi vuosiksi kisojen viestintäorganisaatioon haastattelemaan mäkihyppääjiä ja yhdistetyn urheilijoita, auttamaan kisojen viestinnän eri tehtävissä.
Olen siis ollut elämäni aikana kaikissa Salpausselän kisoissa poislukien vuodet, kun asuin Kaakkois-Aasiassa. Se tarkoittaa yli 50 kisoja! Salppurilla nimittäin kilpailtiin ensimmäisen kerran vuonna 1923 – vuosi ennen ensimmäisiä virallisia talviolympialaisia. Salpausselän kisat ovatkin pisimpään yhtäjaksoisesti Suomessa järjestetty urheilutapahtuma.
Viime vuonna 100-vuotisjuhlakisoihin tuli lähes 50 000 kävijää. Kun isäni voitti mäkihypyn maailmanmestaruuden Lahdessa vuonna 1958, arvioiden mukaan kisaa seurasi paikan päällä yli 100 000 katsojaa. Ylen Arkistosta löytyi pieni filmipätkä (7 min) MM-mäkihypystä 1.3.1958.
Seuraa kisoja – parasta paikan päällä
Salpausselän kisat ovat osa maailmancupia ja niitä voi seurata sekä Ylessä että Viasatilla. Kisatunnelmaan pääsee tietenkin parhaiten paikan päällä, joten tsekkaa eri lippuvaihtoehdot kisajärjestäjän sivuilta. Nyt on luvassa erinomainen kisasää, sillä lämpötila on plussalla ja ennusteissa näkyy aurinkoakin.
Kisat tarjoavat huippu-urheilun lisäksi monenlaista viihdettä. On ulkoilmadiskoa, -baaria, ruokakojuja, kaikenlaisia myyntiartikkeleita, oheisohjelmaa ja after skitä. Viihdepuolen näyttävin huipennus on lauantai-illan joukkuemäki ja legendaarinen ilotulitus.
Kirsin Book Club kisoissa
Minä olen paikan päällä kisoissa alusta loppuun. Jaan kokemuksiani Kirsin Book Clubin Instagram Storyissa eli siellä tulee olemaan kisajuttuja suoraan kisa-alueelta. Nyt kannattaa seurata meitä Instagramissa. Kisaviikonlopun jälkeen Instagram palaa jakamaan kirja-, teatteri- ja muita kulttuurijuttuja.
Minä en ole ainoa urheiluintoilija lukupiirissämme. Meillä on erillinen penkkiurheiluryhmä, jossa kommentoimme kaikenlaisia meneillään olevia tv-urheilukisoja ja pidämme kisaveikkauksia. Viime aikoina whatsapp-ryhmämme on iloinnut tenniksen ja golfin menestyksestä, hiihtoa seurataan aina ja muita lajeja ajankohtaisuuden mukaan. Saan ryhmästä seuraa myös Salppurin kisojen ladunvarteen.
Urheilukirjallisuutta blogissa
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan hiihtokirja – aikamatka läpi umpihangen
Kuuntele nämä 21 talviurheilijoista kertovaa äänikirjaa – mitaleja, hikeä, härdelliä ja historiaa!
Salppurin kisat! 6-19-vuotiaana olin paikan päällä katsomassa kaikki kisat lukuunottamatta vaihto-oppilasvuottani. Toni Innauerin nimmari saattaa vielä olla tallessa Teinikalenterissa. Vuoden 1978 MM-kisaladuilla hiihdin koulujenvälisissä viikko kisojen jälkeen varmaan elämäni hienoimman hiihtosuorituksen. Nuorena aikuisena tulin välillä Nastolaan päästäkseni seuraamaan kisoja isän kanssa.
Vuoden 2001 surullisenkuuluisat MM-kisat muistan parhaiten siitä, että silloin 4-vuotias kuopukseni heilutti iloisesti Puolan lippua ison mäen harjoituksissa. Silloin hän kannusti Adam Małyshia.
Samainen poika kävi usein Salppurin kisojen aikana isovanhempien luona visiitillä, seurasi osan kisoista Mamman ja Vaarin kanssa telkkarista heidän kotonaan, sitten iltamäkeen ihmettelemään paikan päälle.
Viikonloppu on jo yritetty aikatauluttaa niin, että mahdollisimman paljon ehtisi kisoja seuraamaan – kylläkin mökkikatsomossa. Hyvä Salppuri!
No niin, sinä ymmärrät! Minäkin olin vuonna 2001 paikalla, sillä olin ajoittanut Suomen vierailuni juuri samaan aikaan. Vaikka kisat on niin monesti nähty, eikä paikalla ole montaa tuttua, niin silti minun mielessäni ei ole vaihtoehtoa, etten menisi paikan päälle. Yövyn äitini luona ja vietän kaikki päivät mäellä. Vielä ei ole varmuutta, lähteekö perheestäkään ketään mukaani.