Adania Shibli: Sivuseikka – palestiinalaiskirjailijan palkittu helmi on ajankohtainen ja ikiaikainen

Palestiinalainen Adania Shibli vieraili Suomessa ja osallistui Helsinki Litiin toukokuussa 2024. Hänen kirjansa Sivuseikka oli ilmestynyt suomeksi vain viikkoa ennen tapahtumaa ja en ollut ehtinyt sitä silloin vielä lukea. Litissä Adania Shibliä haastatteli Sivuseikan arabiasta suomentanut Sampsa Peltonen. Kuuntelin hyvin älyllistä keskustelua ja tein muistiinpanoja, jotka vasta nyt, Sivuseikan luettuani, avautuivat minulle edes hitusen.

Palkittu ja tulenarka Sivuseikka

Sivuseikka ilmestyi arabiaksi vuonna 2017. Vuonna 2021 se oli International Booker Prizen pitkällä listalla. Viime vuonna sille myönnettiin LitPromin LiBeraturpreis, joka oli tarkoitus jakaa juhlallisuuksien kera Frankfurtin kirjamessuilla. Mutta toisin kävi: juuri ennen messuja Hamas hyökkäsi ja Israel vastasi. Jälleen oltiin tilanteessa, jossa kirja joutui politiikan välineeksi. Shibli itse olisi juhlatilaisuudessa halunnut puhua kirjallisuuden ja kielen merkityksestä nykymaailmassa. Lue lisää palkintolautakunnan sivulta.

Helsinki Litissä Shibli sanoi rakastavansa arabian kieltä, sen lukemattomia mahdollisuuksia ilmaista asioita. Hänelle kieli on juonta tärkeämpää. Booker Prize -haastattelussa hän totesi, että palestiinalaisten arabia sisältää kulttuuria ja sanoja, joita ei enää nykymaailmassa ole. Kun sivuseikat, tai englantilaisen käännöksen mukaisesti Minor Details, vähäpätöiset yksityiskohdat, hävitetään tai jäävät taltioimatta, ne voivat kuitenkin elää mikrohistoriaa kertovassa kaunokirjallisuudessa.

Kirjan tarinat

Adania Shibli kirjoitti Sivuseikka-teosta kaksitoista vuotta. Kun Sampsa Peltonen kysyi häneltä Litin lavalla, mistä kirja kertoo, hän vastasi, että ei voi sanoa, sillä silloin joku kohta nousisi toisten sanojen yläpuolelle. Jokaisella sanalla on oma paikkansa.

Kirjassa on 104 sivua ja se jakautuu kahteen lukuun.

Ensimmäisessä osassa ollaan elokuussa 1949. Israelin miehittäjäarmeijan osasto on tullut Negevin autiomaahan varmistamaan, että alueelle ei ole jäänyt arabeja tai beduiineja. Osasto on leiriytynyt hiekkadyynien keskelle. Tekstissä seurataan kolmannessa persoonassa miehen, joukko-osaston upseerin, päivien kulkua. Hän käy partioimassa autolla ja kävellen. Hän majoittuu paimenvajaan, jossa pyrkii tappamaan kaikki hämähäkit. Hän pitää huolta hygieniastaan. Lukija saa seurata hänen elämänsä ison kuvan sivuseikkoja, joista esimerkiksi hämähäkin pureman aiheuttama paise on hetkittäin merkittävä seikka.

Yhdellä dyynien keskelle suuntautuvalla partiomatkalla löytyy beduiiniperhe. Tähän liittyy todellinen uutinen, joka on julkaistu israelilaisessa mediassa. Perhe tapetaan, vain perheen tytär ja koira otetaan mukaan leiriin. Jo kirjan liepeessä kerrotaan, että sotilaat raiskaavat ja lopulta tappavat tytön.

Kirjan toisessa osassa ollaan nykyajassa. Länsirannalla, Ramallahissa asuu vuonna 1974 syntynyt minä-kertoja (myös Adania Shibli on syntynyt vuonna 1974), palestiinalaisnainen, joka lukee uutisen beduiinitytön kuolemasta. Hän huomaa, että tytön kuolinpäivän ja hänen oman syntymäpäivänsä välissä on päivälleen 25 vuotta eroa. Tämä sivuseikka johdattaa naisen tutkimaan tarkemmin beduiinitytön kuolemaa. Hän haluaa tuoda esiin tytön oman kokemuksen.

Ehkäpä se, että huomioni vanginnut seikka oli lehtiartikkelissa kuvatun onnettomuuden tapahtumapäivä, juontuu juuri siitä, että tapauksen pääasiallisissa vaiheissa ei ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, jos niitä vertaa arkeen paikassa, jossa miehitys ja jatkuva tappaminen raikaavat niin että korvissa soi.”

Sivuseikka sivu 58

Nainen kertoo yksityiskohtaisesti ajoretkestään Ramallahista Negaviin, lähelle Rafahia, joka on valitettavan tuttu viime aikojen uutisistakin. Matkalle tarvitaan väärennettyä henkilökorttia, sillä naisen oma status ei oikeuta matkustamaan Israelin kaikilla alueilla. Kirjassa päädytään beduiininaisen murhan tapahtumapaikalle.

Kirjan ansiot

Yleensä en kuvaa kirjan tapahtumia noin tarkasti kuin yllä. Kirjan tapahtumat ovat sivuseikka historian virrassa, ehkäpä sivuseikka upseerin elämässä, ehkäpä muidenkin sotilaiden elämässä. Vain beduiinitytön ja hänen perheensä elämässä tapahtumat eivät olleet sivuseikka, vaan ainutlaatuisen elämän loppuhetket.

Kirjan kieli saattaa olla vielä hienompaa arabiaksi, mutta kyllä se on vaikuttavaa suomeksikin. Ensimmäisen osan dokumentoiva tyyli on voimakasta, se pakotti minut lukijana liittämään tekstiin omat tunteeni. Ehdin olla jo toiveikas, uskoa ihmisiin, uskoa miehittäjien inhimillisyyteen. Mieleeni tulvi lukiessani viime vuosien uutisvirtaa, kuinka miehittäjäsotilaat ovat kohdelleet valtaamiensa alueiden siviilejä, etenkin naisia.

Toinen osa valotti palestiinalaisten nykyarkea, jossa on paljon eri rajoja, joiden ylittäminen on vaarallista. Se pisti miettimään, kuinka pinnallista oma tietoni palestiinalaisten elämästä on. Tuntuu, että konflikti on ollut päällänsä ja uutisissa aina, eikä rauhaa saa kukaan neuvoteltua. Suomen virallinen ulkopolitiikka kannattaa kahden valtion mallia, mutta miten se saadaan toteutumaan? Sivuseikka ei ota kantaa, toisaalta ottaa vahvastikin kuvaamalla väkivaltaa ennen ja nyt. Tai kun nainen suunnittelee ajoreittiään tutkimalla nykyistä, Israelin virallista karttaa, josta puuttuvat kaikki hänen vanhassa kartassaan olevat palestiinalaiskylät. Jos joku kylä on tallella, on sen nimi muutettu.

It is not an attempt to discover reality. We are here because we don’t really trust reality but we love literature. We are meeting at a moment, when reality cannot contain, or is not enough, and we know there is something beyond, more than reality, and I think this is the moment literature and arts in general step in. So you wonder what type of literature would exist within that beyond, beyond language even.”

Adania Shibli Helsinki Litissä

Kenelle?

Sivuseikka on pieni helmi kaikille ihmisestä, kolonialismista, miehittäjistä ja maailmanpolitiikasta kiinnostuneille. Ehkä se on vielä enemmän heille, jotka nauttivat kielestä ja kaunokirjallisuudesta, siitä, kuinka näennäisesti yksinkertaisella tekstillä voi sanoa niin paljon. Tämä teos ei haihdu heti mielestä, jos koskaan.

Minulle Sivuseikka toi mieleen Claire Keeganin tavan kirjoittaa eli suosittelen myös hänen ystävilleen.

Kirjailijasta

Adania Shibli on syntynyt Palestiinassa. Hänen perheellään oli manteli- ja oliiviviljelyksiä, joilla Adania työskenteli pikkutytöstä lähtien. Hän löysi kirjat varhain. Hän on opiskellut ja opettanut mediaa ja kulttuurintutkimusta eri yliopistoissa Iso-Britanniassa ja Palestiinassa. Hän on väitellyt tohtoriksi University of East Londonissa ja toimii nyt post-doc-tutkijana Institute for Advanced Studyssa Berliinissä. Hän jakaa aikansa Jerusalemin ja Berliinin välillä. Hän on julkaissut kolme romaania, Sivuseikka niistä uusin, sekä esseitä, novelleja ja näytelmiä. Sivuseikka oli National Book Awardin ja International Booker Prizen finalisti.

Kirjan tiedot

• Adania Shibli: Sivuseikka
• Otava 2024
• Alkuperäisteos Tafṣil thānawī, 2017
• Suomentaja: Sampsa Peltonen
• 104 sivua / 4 h 24 min
• Äänikirjan lukija: Noora Dadu

Lue myös

Luimme vuonna 2016 lukupiirissä Suomessakin vierailleen Susan Abulhawan teoksen Sininen välissä taivaan ja veden. Se kertoo Gazassa asuvan palestiinalaisperheen naisten tarinan.

---

Seuraathan Kirsin Book Clubia Instagramissa ja Facebookissa! Voit myös tilata uudet blogijutut suoraan sähköpostiisi: jos luet tätä kännykästä, niin tilausboksi on jutun lopussa. Jos luet tietokoneella, niin tilausboksi on oikealla ylhäällä.