David Nicholls: Melkein perillä – matka itseen ja ihmissuhteisiin vaeltaen Englannin poikki

Kun tartuin Melkein perillä -romaaniin, mieleeni palautui lokakuu 2019, jolloin tapasin kirjailija David Nichollsin hänen Suomen vierailullaan. Miten kirjailija voikaan olla niin tekstiensä oloinen mies? Hän kertoi silloin Suloinen suru -kirjastaan, mutta myös siitä, millainen poika hän oli, miksi hänestä ei ollut näyttelijäksi tai millainen isäsuhde hänellä oli. Mielenkiintoista oli myös kuulla hänen päivärutiineistaan. Tunnistan saman sympaattisen äänen David Nichollsin kuudennessa teoksessa Melkein perillä, alkukielellä You Are Here.


Lue David Nicholls -haastatteluni vuodelta 2019


Melkein perillä -kirjan rakenne

David Nicholls suunnittelee kirjansa tarkasti ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan tekstiä, ja Melkein perillä ei ole poikkeus. Kirjan rakenne on erinomaisen koukuttava. Lukijana saa vaeltaa kaveriryhmän kanssa Englannin läpi Irlanninmereltä Pohjanmerelle. Tarinan ydin keskittyy kahden henkilön, Marnien ja Michaelin, henkilökohtaisiin haasteisiin ja heidän väliseen suhteiseensa. Kirja jakautuu viiteen osaan, jotka sisältävät kymmenen ”vaelluspäivää”. Vaelluksen aikana henkilöhahmoilla on aikaa pohtia menneitä tapahtumia ja suunnitella tulevaa.

Vaelluksen houkutus

En ole koskaan ollut vaelluksella. Kirsin Book Clubissa on useita Santiago de Compostelan tai muita reittejä vaeltaneita, ja heidän kokemuksensa, kuten Airi kuvaa kiehtovassa blogikirjoituksessaan, ovat herättäneet kiinnostukseni mahdollisiin seikkailuihin. Nyt Melkein perillä innoitti minua pohtimaan, olisiko Coast-to-Coast minun juttuni!

David Nichollsin kirjoissa on ennenkin kävelty tai kavuttu. Martti ja minä kiipesimme toukokuussa 2024 Edinburghin Arthur’s Seatille kuten Sinä päivänä (One Day) -kirjassa, -leffassa ja Netflix-sarjassakin tehdään.

Lähtö St Beestä, Englannin länsirannikolta: ensin varpaiden kastaminen Irlanninmereen ja sitten kivi rannalta mukaan kuljetettavaksi reitin päätepisteeseen, Pohjanmeren rannalle. Näin tekevät Melkein perillä -kirjassa Marnie ja Michael. Marniella tosin ei ole aikomustakaan kävellä koko 300 kilometrin matkaa, hän on tullut Cleo-ystävänsä kutsumana ja lähes pakottamana mukaan vaellukselle, josta aikoo parin päivän päästä palata junalla Lontooseen. Michael puolestaan on päättänyt kävellä koko matkan, vaikka yksin tai kaikista mieluiten nimenomaan yksin. Hän ei halua puhua muiden kanssa.

Vaellukselle lähtee seurue, mutta hetken päästä vaeltamassa ovat vain Marnie ja Michael.

Kaksi rakkaudessa pettynyttä

Marnie on lähes nelikymppinen freelance-kustannustoimittaja, joka työskentelee kotoa käsin. Hän on eronnut, asuu yksin. Koronan aikana hän jämähti kotiinsa, eikä ole saanut itsestään irti lähteä aktiivisesti ihmisten ilmoille. Cleo haluaa saada takaisin ”riehakkaan Marnien”, sen eläväisen ja hauskan ystävän, jonka hän muistaa.

Michael on maantiedon opettaja. Hän on vakuuttava luokassa, mutta yksityiselämässä hän on vetäytynyt omiin oloihinsa vaimonsa lähdettyä toisen miehen matkaan. Taustalla on monivuotiset lapsettomuushoidot. Cleo on myös Michaelin ystävä, ja hän on kutsunut molemmat vaellukselle avittaakseen heille uusia suhteita. Ei siis heille keskenään, vaan sekä Marnielle että Michaelille on poimittuna Cleo-ystävän mielestä sopivat kumppanit. No, toinen peruuttaa tulonsa ja toinen on ainakin minun mielestäni melko ärsyttävä tapaus, joten toivoin todellakin, että Marnie ei haksahtaisi.

Michael kohautti harteitaan. ”Tykkään kävellä”, hän totesi ykskantaan, ja Marnie katsoi hänen kasvojaan, joissa oli jotakin vanhanaikaista, tietynlaista uurteista jaloutta, kuin ihmisellä, joka oli lähdössä tuhoon tuomitulle löytöretkelle. Oliko hän? Oliko heidän retkensä tuhoon tuomittu?”

Melkein perillä, sivu 57
Melkein perillä on täydellistä matkalukemista. Minä aloitin kirjan Tallinkin My Starilla matkalla kohti Latviaa.

Keskiössä elämä ja ihmissuhteet

David Nicholls on mestari kuvaamaan henkilöhahmojaan. Hän ei rakenna sankarillisia, kaikista vaikeuksista selviytyviä voittajia, vaan hyvin sympaattisia henkilöitä, joilla on omat epävarmuutensa. Heidän elämässään on ollut onnea ja surua, tapahtumat ovat kerrostuneet ja muokanneet heitä, mutta Nicholls onnistuu vilauttamaan sitä puolta päähenkilöistään, joka saa minut pitämään heistä. He tuntuvat pian tutuilta, kuin ystäviltä, joille toivoo hyvää, vaikka hekin saattavat käyttäytyä typerästi tai tehdä mielestäsi vääriä päätöksiä.

Lukemiseni eteni kirjan vaeltajien päivävauhtia. Olisi edennyt nopeamminkin, jos matkapäiväni eivät olisi olleet niin tapahtumarikkaita. Tässä ystävien terassilla Bergissä, Rigassa.

Melkein perillä on kolmas Nichollsin kirja, jonka luin. Sinä päivänä, Suloinen suru ja nyt Melkein perillä kaikki käsittelevät ihmissuhteita. Suhteet eivät välttämättä etene ennalta arvattavasti, haikeutta on ilmassa, mutta myös paljon todella nokkelaa vuoropuhelua.

Kapean polun kahta puolen löytyivät sopivankorkuiset kivet, ja Michael avasi reppunsa. ”Tästä saa hetkessä lisää energiaa.”

”Onko se metamfetamiinia?”

”Ei, vielä parempaa”, Michael sanoi ja kaiveli ylintä osiota kunnes löysi… ”Puhtaat sukat.”

                  ”Ai. En menisi vannomaan, että tuo on parempaa.”

                  ”Luota minuun. Pelkästä sukkien vaihtamisesta tulee sellainen olo kuin saisi uudet jalat.”

                  Marnie puhalteli otsatukkaansa ja kurkotti kohti omaa reppuaan. ”Valehtelisin jos väittäisin, etten ole hiukan pettynyt.”

Melkein perillä, sivu 167
Luin Melkein perillä -kirjan loppuun Pärnussa, Villa Ammendessa. Marnien ja Michaelin majapaikat vaelluksen varrella eivät kaikki olleet yhtä viihtyisiä kuin minulla.

Lempeä, sympaattinen lukukokemus

Melkein perillä tarjoaa lempeän ja sympaattisen lukukokemuksen. Se ei sorru siirappimaisuuksiin, vaan käsittelee mm. yksinäisyyttä, lapsettomuutta ja eron jälkeisiä tunteita uskottavasti. Juuri näin saattaisi kahden eronneen nelikymppisen ihmisen tutustuminen edetä. Nichollsin nokkela vuoropuhelu ja kiinnostavat juonenkäänteet pitivät minut tiukasti otteessaan.

Vaellusosuudet olivat kiinnostavia. Aloin aprikoida, olisiko minusta sittenkään vastaavanlaiseen vaellukseen. Kiipeäminen Edinburghin Arthur’s Seatille Sinä päivänä -sarjan innoittamana hengästytti jo melkoisesti. Olen kävellyt Skotlannissa muutamia lyhyitä reittejä ja aina poluilla kohtaa Michaelin kaltaisia reippaita ulkoilmaihmisiä, jotka kirmaavat koiriensa kanssa ylämäkeen hymyssä suin. Kävely saattaisi vielä mennä, mutta se rinkan kantaminen olisi rankkaa. Kirjassa kuvattu reitti sisältää kaikenlaista maastoa haastavista ylämäkiosuuksista pikkukaupunkien asfalttiteihin.

Uutuutta You Are Here ja Netflix-sarjan vuoksi uutta tulemista elävää One Daytä myytiin samalta pöydältä Edinburghin Blackkwell-kirjakaupassa. Englantilaisessa kirjassa tuo pisarakuvio oli aukko kannessa ja sisäsivulla oli kartta. Kansi oli mielestäni hienompi kuin suomalainen, jossa pariskunta penkillä ei oikein istu kirjan pariin tai tapahtumiin.

Suosittelen kaikille!

Suosittelen Melkein perillä -kirjaa kaikille, erityisesti niille, jotka nauttivat vaeltamisesta, uskovat rakkauteen ja pitävät yllättävistä lopuista. Jos pidit Rimakauhua ja rakkautta -tv-sarjasta, tämä kirja on ehdottomasti sinulle (D.N. käsikirjoitti sarjaa). David Nicholls on jälleen kerran luonut tarinan, joka koskettaa ja viihdyttää. Täydellistä lomalukemista!

Signeerattu kappale kirjakaupassa.

Kirjan tiedot

  • David Nicholls: Melkein perillä
  • Otava 2024
  • Alkuperäisteos: You Are Here, 2024
  • Suomentanut Oona Nyström
  • 395 sivua / 11 h 26 min
  • Äänikirjan lukija Mimosa Willamo

Rating: 4.5 out of 5.
Tapasin David Nichollsin hän Suomen vierailullaan lokakuussa 2019. Kuva otettu Otavan toimitalossa.

Seuraathan Kirsin Book Clubia Instagramissa ja Facebookissa! Voit myös tilata uudet blogijutut suoraan sähköpostiisi: jos luet tätä kännykästä, niin tilausboksi on jutun lopussa. Jos luet tietokoneella, niin tilausboksi on oikealla ylhäällä.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *