Ypäjän Musiikkiteatterin henki elää! Tänä kesänä vuorossa Myrskyluodon Maija

Ypäjän Musiikkiteatterin kesäisistä esityksistä on tullut jo perinne Kirsin Book Clubin vuosikellossa. Jäsenemme Pirjo on useana vuonna näytellyt teatterin produktioissa ja me olemme käyneet ihailemassa tavattoman paneutuneen teatteriseurueen uusia esityksiä. Tänä vuonna meitä oli viiden hengen seurue katsomassa Myrskyluodon Maijan esitystä tiistaina 18.6.2024.

Kolmenkymmenenkuuden hengen näyttelijäryhmä ja kolmentoista soittajan orkesteri on melkoinen joukko kesäteatterissa. Tämä porukka koostuu vapaaehtoisista harrastajista, jotka ovat kokoontuneet helmikuusta asti vähintään kolme kertaa viikossa harjoittelemaan tulevan kesän esitystä. Mukana on muutama palkan saava ammattilainen, tänä vuonna ohjaaja Anu Hälvä, koreografi Kia Lehmusvirta, musiikinjohtaja ja kapellimestari Samuli Jokinen, puvustaja Piritta Kämi-Conway ja lavastussuunnittelija Sampsa Jaakkola.

Kaikki muut tekevät teatteria ”rakkaudesta lajiin”. Kaikki näyttelijät, soittajat ja väliajalla palveluita tuottavat ovat vapaaehtoisia harrastajia! Ennen näytäntökautta talkoolaiset rakentavat näyttämön rakenteet, maalaavat, siivoavat ym. Rekvisiitasta osa löytyy teatterilta, osa kaivetaan kotivarastojen kätköistä.

Tässä välissä huudahdan BRAVO! Jo parkkipaikan opastajista lähtien tunnelma on erityinen. Kaikki ovat sitoutuneita tekemään parasta mahdollista teatteria näillä resursseilla. Kun vanhempi herra teatterin portilla tervehti kaikkia ystävällisesti: ”Tervetuloa Ypäjän Musiikkiteatteriin”, olin onnellinen, että olimme ajaneet reilun puolitoistatuntia Espoosta Ypäjälle.

_____________

Lue aiemmista esityksistä:

2023 Broadway-musikaali Annie

2022 Vuonna 1985 – Suomi-Rockin klassikko

2017 Seitsemän veljestä – huikea tulkinta

_____________

Kesäteatterinäytelmän valinta

Suomessa on 600-700 kesäteatteria, joiden joukossa on vain muutama ammattiteatteri. Ypäjän Musiikkiteatterilla on menossa 39. näytäntökausi eli vakioporukkaa voi kuvata jo ainakin puoliammattilaisiksi. He ovat historian aikana valinneet kunnianhimoisia produktioita ja onnistuneet niissä loistavasti. Vieläkin seurueellamme oli lämpimänä muistissa ”Seiskaveikan” eli Seitsemän veljeksen huikea tulkinta vuodelta 2017. Siinä oli energiaa, iloa ja surua, hyviä yksilösuorituksia ja vetäviä joukkokohtauksia. Kotiin sai lähteä hyvällä mielellä.

Tänä vuonna näytelmävalinta ei ollut mielestämme mennyt nappiin. Myrskyluodon Maija on ihan liian surullinen tarina kesäteatteriin. Vai olisiko parempi sanoa, että nähty versio toi erityisesti surupuolen esiin. Esimerkiksi Mikael-pojan kuolema oli tehty niin pakahduttavasti, että tässä kirjoittaessakin tunne tulee takaisin. Hautajaisten joukkokohtaus, jossa pienen pojan ruumista siirretään käsivarsilta toisille oli poikkeuksellisen vaikuttava.

Tuttu, Lasse Mårtensonin säveltämä Myrskyluodon Maijan tunnussävelmä laulettiin ennen esitystä pihaladon suojissa.

Seurueestamme kukaan ei ollut lukenut Anni Blomqvistin kirjoittamaa kirjasarjaa tai nähnyt Tiina Lymin ohjaamaa, viime syksynä ensi-iltansa saanutta Myrskyluodon Maija -menestyselokuvaa. Tytärtäni lukuunottamatta meillä muilla oli joku muistikuva Åke Lindmanin legandaarisesta tv-sarjasta vuodelta 1976 (katsottavissa Yle Areenassa). Martti ja minä olimme nähneet myös Helsingin Kaupunginteatterin musikaaliversion vuonna 2017. Sekin oli yleisömenestys, vaikka meihin se ei kolahtanut.

Myrskyluodon Maijan tarina

Ahvenanmaalaisten naisten elämä on tullut minulle läheiseksi kolmen teoksen kautta tänä vuonna. Ensin luimme lukupiirissä Ulla-Lena Lundbergin Jään, sitten kävin katsomassa Lillanissa Katrina-musikaalin ja nyt Myrskyluodon Maijan.

Kaikissa on sama pohjavire, saaristolaiselämä on rankkaa ja meri on vaarallinen. Kirjojen naiset ovat ahkeria ja haluavat voittaa niin luonnonolosuhteista kuin rahattomuudesta johtuvat vaikeudet. Meri on arvaamaton, se vie lapsia ja miehiä, mutta silti on jaksettava eteenpäin: pienet, urheat saaristolaisnaiset!

Janne (Jari Torkkeli) ja Maija (Emmi Sundqvist) kiitoksissa

Maijan tarina alkaa 1830-luvulta. Hänen isänsä naittaa Maijan Jannelle, jonka kanssa on muutettava kirkon torppariksi Stormskärille, Myrskyluodolle, jossa ei ole mitään muuta kuin kalliota ja hyvät kalavedet. Rakkaus syttyy, torppa nousee ja lapsia siunaantuu useita.

Ypäjän Maijassa korostetaan Maijan totista ja puhumatonta luonnetta. Hän ei oikein saa sanottua Jannelle tunteistaan, vaan Maijan ajatukset tulevat esiin laulujen muodossa. Maija on vahvasti uskonnollinen tai paremminkin Jumalaa ja pappia pelkäävä, mutta myös tavattoman taikauskoinen. Linnunlaulu, muut luontoäänet tai risut ristissä saavat hänet ennakoimaan tulevia onnettomuuksia.

Ja sitä ankeutta piisaa. Läheisten kuoleman lisäksi Myrskyluodolle rakennettu koti palaa ja joulua on vietettävä lehmien kanssa navetassa. Hetken tuntuu valoisammalta, kun uusi koti nousee, lapset kasvavat ja oppivat lukemaan. Vaan suuri suru iskee jälleen.

Koko tarina kerrotaan Ypäjällä siten, että irrallisten kohtausten liimana on kertoja, eli Maija vanhana naisena. Tämä ratkaisu ei saanut seurueeltamme suitsutusta, sillä osa ei aluksi tajunnut, että kyseessä oli Maija, vaan piti hahmoa vain kertojana. Mielestämme vanha Maija vei tärkeää tilaa nuoremmalta Maijalta, jonka kautta juonenkuljetus olisi ollut mukaansatempaavampaa.

Roolisuoritukset, tanssi ja musiikki

Jos kaikki ratkaisut eivät olleetkaan mieleemme, niin näyttelijöiden suoritukset ihastuttivat. Pääparin esittäjät, Maijana Emmi Sundqvist ja Jannena Jari Torkkeli olivat rooleissaan vakuuttavia. Emmi Sundqvist lauloi loistavasti ja Janne viestitti lempeää lämpöä koko olemuksellaan. Lukupiirimme harrastajaviulisti Päivi kävi katsomassa esityksen ennen meitä ja hänkin hehkutti suurroolin tehnyttä Emmiä. Myös kertoja-Maijana näytellyt Henrika Ojala suoriutui hyvin.

Kiitoksissa ”kertoja-Maija” Henrika Ojala

Meitä miellytti myös Valborg-kummin roolin tehnyt Virpi Seppänen ja komealla äänellään vakuuttanut Pekka Virtanen. Olimme tietenkin ylpeitä lukupiirimme Pirjo Helenius-Viitamäestä. Hän esitti Maijan äitiä, ”aika ikävää ihmistä”, ja loisti repliikeissään selkeällä artikulaatiollaan.

Pirjo esitti Myskyluodon Maijan äitiä

Näytelmässä on mukana parikymmentä nuorta ja heitä haluaisi nostaa jo harrastuneisuuden vuoksi. Esimerkiksi näytelmän alussa olleet nuoret Maija eli Elli Hintsanen ja Janne eli Aarre Mäkelä olivat juuri sopivan herkkiä ja viattomia vanhempiensa päätösten armoilla. Nuoret näyttelijät olivat tosissaan ja toivat näytelmään hetkittäisiä ilon hetkiä.

Koreografia toimi hyvin. Iso ryhmä valssasi ja tanssahteli riittävän yhtenäisesti, ja ennen kaikkea koreografia tuki näytelmän tarinaa. Huikeita olivat jo mainittu hautajaiskohtaus sekä torpan palo, joka oli toteutettu innovatiivisesti ja vaikuttavasti.

Bändi kuulosti ammattilaiselta meidän korvissamme.

Sitten musiikkiin, jonka arvioijina olemme täysin amatöörejä. Musiikin oli säveltänyt Matti Puurtinen ja laulut oli sanoittanut Jussi Helminen. Musiikin sovitus oli kapellimestari Samuli Jokisen.

Koimme, että Maijan laulut, vaikkakin hienosti lauletut, olivat kaikki kovin samanlaisia. Ne soljuivat haikeina tai lohduttomina ja tekivät esityksestä laahaavaa. En voinut välttyä vertaamasta lauluja Katrina-musikaalin lauluihin, joihin oli samankaltaisissa tilanteissa saatu mukaan vahvojen tunteiden lisäksi myös iloista rytmiä.

Kokonaisuuteen kaipasimme jännitettä ja musiikkiin jotain, jonka olisimme muistaneet vielä kotimatkalla. Tyttäremme Kirre, joka ei ennakkoon tiennyt Myrskyluodon Maijasta mitään, vertasi esitystä Kristina från Duvemålaan. No, se lienee musiikin osalta epäreilua, sillä Kristinan musiikin ovat säveltäneet ABBAn Benny Andersson ja Björn Ulvaeus.

Ennen näytelmän alkua, ”saaristolaisnuoret” tanssahtelivat näyttämön pyörivällä lavalla.

Kenelle suosittelemme?

Kauniina kesäiltana 500 hengen katettu katsomo oli lähes täysi. Ympäristö vanhoine rakennuksineen ja uusine makkarakojuineen on tiptop-kunnossa ja ylipäätänsä kaikki järjestelyt toimivat erinomaisesti. Yleisöä odottavat niin pepunlämmittimet kuin lainattavat viltitkin. Kokonaiskokemus on ilman muuta sellainen, että kannattaa ajaa Ypäjälle hieman kauempaakin.

Suosittelemme Ypäjän Musiikkiteatterin Myrskyluodon Maijaa kaikille heille, jotka eivät kavahda näytelmän surullista juonenkulkua, vaan haluavat saada elää hetken Maijan ja muiden 1800-luvulla perheitään haasteellisissa oloissa kasvattaneiden naisten maailmassa.

Seurueessamme olivat Martti Ranin (vas.), Kirsi Ranin, Kirre Ranin, Minna Väisälä, Eero Viitamäki (näytelmässä olleen Pirjon mies) ja Marja Castrén.

Jutun kuvat: Martti Ranin

Ei vastauksia

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *