Rekkamies, Matti Eskon tarina – lämpöä ja intensiteettiä Sappeen kesäteatterissa

Matti Esko oli ennen Sappeen kesäteatterin Rekkamies-näytelmän ensi-iltaa minulle tuttu vain parista kappaleesta, joista Huomenta Suomi on yltänyt vuosien saatossa jo aivan ikonisiin sfääreihin. Käsikirjoittaja, ohjaaja Heikki Paavilainen otti selvää Matti Eskon elämäntarinasta ja toi sen Sappeen kesäteatterin lavalle.

Ja hyvin teki teatterinjohtaja Paavilainen valitessaan Sappeen tämänvuotisen tarinan aiheeksi iskelmätaivaan kiintotähden, joka on vuosikymmenestä toiseen jaksanut kiertää suomalaisia viihdyttämässä. Matti Eskosta ei ole tarvinnut lukea kohuotsikoita, ja kohtaamansa yksityiselämän haasteet hän on käsitellut perhepiirissä. Musiikki on saanut puhua puolestaan.

Matti Eskonniemi syntyi Oulussa sodanjälkeiseen Suomeen vuonna 1947. Laulaminen kiinnosti ujoa nuorta miestä, isän vaatimuksesta ja tämän jalanjäljissä kulkien hän kuitenkin kouluttautui latojaksi. Kirjapainotyöt saivat jäädä, kun musiikki vei mennessään. Ja kuten on tapana sanoa, loppu on historiaa.

Onneksi ei kuitenkaan yksinomaan historiaa, sillä Matti Esko jatkaa laulamista lavalla Pälkäneellä, hän on mukana omana itsenään Rekkamies-musikaalissa. Ratkaisu toimii erinomaisesti. Lavan reunalla elämänsä kulkua seuraileva, seesteinen pitkän linjan ammattilainen kiinnittää tarinan tiiviisti elettyyn elämään.

Matti Esko on myös mainiossa vedossa. Kalenterissa on 35 esitystä reilun viiden viikon aikana, muutamana päivänä on kaksi esitystä. Matti Esko on lavalla koko esityksen ajan, ja laulaa reilun puoli tusinaa omaa ja lainattua kappaletta vuosikymmenten varrelta. Mistään jäähdyttelijästä ei siis ole kyse, vaan rekkamiehen matka jatkuu tasaiseen tahtiin.

Miten kuvailisin esityksestä saamaani käsitystä Matti Eskon henkilöstä taiteilijana ja ihmisenä? Rekkamies piirtää kuvan rouheanpehmeästä, vakaasta oman alansa raudanlujasta osaajasta. Näyttämölle tuodaan myös elämän eteen heittämiä haasteita, joista kuitenkin aina selvitään, ei vähiten Pirjo-vaimon (säihkyvä Merja Koivula) tuen ansiosta. Joni Leponiemi pääroolissa välittää tarkasti tätä hienovireistä rauhallisuutta.

Jani Rasimus on ”Paavilaisen pumpun” vakiokalustoa. Hänen koreografiansa Rekkamiehessä on minun makuuni: se kehystää, tukee tarinaa ja ottaa oman tilansa – ei enempää. Tyylikästä! Ranimuksesta myös loistaa liikkeen ilo, joka osaltaan nostaa tunnelmaa katsomossakin.

Tästä minä tykkään, Suomen Kesäteatterin tavasta tehdä! Vieraampikin hahmo muuttuu tutuksi, läheiseksikin. On hienoa, kun ei tarvitse jännittää esiintyjien osaamista – se on huippuluokkaa – vaan voi huoletta uppoutua tarinan vietäväksi omia muistikuvia ja vähän mielleyhtymiäkin tarkastelemaan.

Rekkamiehen orkesterissa soittavat Mirka Dojan – kapellimestari ja koskettimet, Simo Rantanen – kitara, Jussi Koskinen – basso ja Hannes Pirilä – rummut.

Rekkamies-musikaalin esitykset Pälkäneen Sappeella 10.8.2024 saakka.

Suomen Kesäteatteri esittää myös Juice-musikaalia Valkeakosken Apianniemen upeassa ympäristössä 10.8.2024 saakka.