Inga Magga: Puolikas – saamelaisuudesta ja saamen kielen merkityksestä

”Olipa hyvä, että valitsimme Inga Maggan Puolikas-kirjan lukupiiriimme, sillä nyt tiedän saamelaisista paljon enemmän kuin aiemmin!” totesi moni lukupiiriläinen elokuun kokoontumisemme päätteeksi.

Olimme valinneet Inga Maggan Puolikas-kirjan lukupiiriimme äänestyksen tuloksena. Elokuun emäntämme Eija on kotoisin Rovaniemeltä, joten ennakkoon ajattelin, että hänen täytyy olla hyvin selvillä kaikesta saamelaisuuteen liittyvästä. Toki Eija peittosi meidät etelän immeiset, mutta meillä kaikilla oli melkoisesti puutteita tietämyksessämme.

Puolikas kirvoitti meidät selvittämään lisää faktoja saamelaisuudesta ja jakamaan muistojamme omasta suhtautumisestamme saamelaisiin.

Kirjan kansi

Aloitetaan ulkokirjallisista asioista eli kirjan kannesta. Me kaikki pidimme Päivi Puustisen suunnittelemaa Puolikkaan kantta hienona. Näimme siinä ainakin tunturia, vettä, kaamosta, kesäyön auringonlaskua, metsää ja revontulia. Kannessa on myös teksti Bealleoassi, joka tarkoittaa puolikasta saamen kielellä.

Saamelaiset, keitä he ovat?

Aloitimme keskustelumme pikaisella terminologian kurssilla. Lukupiiriläisemme ovat jo sen ikäisiä, että meidän lapsuudessamme oli aivan sopivaa kutsua pohjoisessa asuvia ihmisiä lappalaisiksi. Se tarkoitti sekä saamelaisia että muita Lapissa asuvia ihmisiä. Eija väänsi meille rautalangasta, että ketään ei sovi enää kutsua lappalaiseksi, vaan Lapissa asuu saamelaisia ja lappilaisia. Jo 1970-luvulla oli Rovaniemellä ollut selvää, että lappalainen on pilkkanimi, vaikka se meillä etelämpänä ei sitä ollutkaan.

Ketkä sitten ovat saamelaisia? Suomessa saamelaisuus on määritelty saamelaiskäräjälaissa ja sen perusteena on saamen kieli:

Lain mukaan saamelainen on henkilö, joka pitää itseään saamelaisena edellyttäen, että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään.”

Saamelaiset Suomessa -sivusto

Meidän keskustelumme polveili Saamelaiskäräjistä siihen, kuinka monella meistä oli ollut turistikaupasta ostettu neljäntuulenlakki. Toki muistimme nunnuka-hokemat ja sen, kuinka se ei herättänyt 1980-luvulla suurempaa paheksuntaa. Totesimme, että tietämyksemme Puolikas-kirjassa käsitellyistä asioista oli hävettävän olematon, mutta tuskin keskivertosuomalaista heikompi.

Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa ja heitä asuu Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Saamelaisia on eri lähteiden mukaan 75.000 – 100.000, joista Suomessa asuu noin 8.700.

Puolikas

Puolikas on kaunokirja, joka sisältää paljon tietoa ja oikeiden ihmisten kirjattuja tarinoita. Kirjan lopussa on lähteinä mainittu Maggan suvun kirjoitelmia ja haastatteluita, joten oletimme, että monissa kirjan tarinoissa on vahva totuuspohja.

Kirjassa edetään kahdessa aikatasossa. Vanhempi tarinalinja esittelee sotienjälkeistä elämää Saamenmaalla lapsien näkökulmasta, nykyajassa samaa sukulinjaa oleva Ibbá etsii omaa identiteettiään ”puolikkaana” eli saamelaisen isän ja ei-saamelaisen äidin lapsena Tampereella. Molemmissa tarinoissa avainasemassa on saamen kieli, sen osaaminen ja käyttö.

1950-luvulla saamelaislapset suomalaistettiin

Kun olen lukenut vaikkapa Australian historiaa ja englantilaisten kolonialistien suhtautumista aboriginaaleihin, en ole voinut ymmärtää, miten sivistysvaltio voi toimia niin brutaalisti. Asiaa käsitellään esimerkiksi Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan osassa Helmen sisar. Lukupiirissä luimme aiemmin Tommy Orangen Ei enää mitään, joka käsitteli tämän päivän intiaanien elämää Kaliforniassa.

Järkyttävää olikin lukea Suomessa asuvien saamelaisten kohtaloista sodan jälkeen, kun he olivat viimein voineet palata kotikonnuilleen Lapin sodan jälkeen. Saamelaismiehet olivat olleet sodassa, jossa oli puhuttu suomea. Oppivelvollisuus koski tietenkin myös saamelaislapsia, mutta kouluja oli harvassa ja nekin olivat suomenkielisiä. Maggan perheestä lähdetään ensin kohtuullisen matkan päähän kouluun, mutta sen verran kauas, että kotiin pääsi vain lomilla. Lukukausien aikana asuttiin asuntolassa, jossa oli puhuttava suomea ja muutoinkin opeteltava valtaväestön tavoille. Sanomattakin oli selvää, että pienimmillä oli kova koti-ikävä ja pelko, että äiti unohtaa kokonaan.

Kun koulussa painostettiin puhumaan vain suomea ja kotonakin ajateltiin, että vain suomea puhumalla voi elättää itsensä, niin ei ihme, että saamen kieli lähes katosi. Suomessa on kolme virallista saamen kieltä: pohjoissaame, inarinsaame ja koltansaame. Pohjoissaamen puhujia on noin 2.000, inarinsaamen ja koltansaamen vain noin 300 kumpaakin. Kirjan tapahtumien aikaan 1950-luvulla saamen kirjoitusjärjestelmän vakiintuminen oli melko uusi asia, joten saamelaista kirjallisuuttakaan ei ollut kielen säilymistä tukemassa.

Mie luulen, että son meijän lasten vaan opeteltava suomi vielä paremmin suolaisten ittensä, jotta pärjäävät tämän yhteiskunnan jäseniniä, meijän pittää itte opettaa lapsillemme, mitä meijän elämässä tarvitaan, Niillas huokaisi.”

Pohdimme lukupiirissä, miten karmeaa saamelaislapsille on ollut, kun oma kieli on kielletty ja kotona opittuja tapoja väheksytty. Saamelaislapset sijoitettiin asuntoloihin tai paikallisten ihmisten nurkkiin, missä olosuhteet saattoivat olla mitä vain. Nämä lapset ovat nyt vähintään seitsemänkymppisiä. Kirjassakin mainitaan, että Kekkonen sai aikaiseksi tien rakentamisen Kutturaan ja kutsui saamelaisia Linnan juhliin, mutta saamelaisten asema ei vielä Kekkosen aikana merkittävästi parantunut.

Kun et tiedä kuka olet

Saatko pitää saamelaispukua gáktiä, jos et osaa puhua saamea? Puolikas-kirjan Ibbálla on oman identiteettinsä kanssa pohdittavaa. Kutturassa käydään sukuloimassa, siellä on ihanaa olla lämminhenkisten sukulaisten juttusilla ja kulkea luonnon helmassa. Mutta miten Tampereella, voiko omaa saamelaisuuttaan näytää? Eihän isäkään ole näyttänyt, puhunut Ibbánkin kanssa aina vain suomea. Isä on juuri yksi niistä suomenkieliseen kouluun lähetetyistä lapsista.

Ibbá päättää ommella itselleen oman gáktin ja siihen hän tarvitsee vanhempien saamelaisten apua. Samalla kuin asun valmistus etenee, paljastuu suvussa yllättäviä tarinoita ja yhteyksiä. Saamen kieli voisi nyt yhdistää, mutta se on menneisyydessä myös erottanut.

Gáktin valmistamisen kuvaus on toimii hyvin myös symbolisena tekona. Kaikki muut tarinat yhdistyvät pohdinnoissa, mitä elementtejä omassa saamelaispuvussa voi käyttää. Hämmästelimme saamelaisten eripuraa siitä, kuka on oikea saamelainen ja kuka saa käyttää mitäkin versiota gáktistä.

Hybridi-kirja

Lukupiirissä todettiin, että Puolikas on kuin historialliset tv-dokumentit, joita elävöitetään näytellyillä osuuksilla. Saamelaistietoutta on kirjassa paljon, ja se syö kirjan kaunokirjallisia ansioita. Muutamia lukupiiriläisten kommentteja:

”Teoksen arvo on sen aihepiirissä ja omakohtaisuudessa.”

”Minäkin tuolla maaperällä eläneenä olisin toivonut pikkaisen syvempää otetta syntyperäisyyden omakohtaiseen tunnistamisprosessiin. Kuvaus elämästä saamenkielisin sanoin ryyditettynä tuntui opetukselta.”

”1950-luvun tapahtumat olivat erittäin kiinnostavia. Onneksi tapahtumat eivät olleet kuvattuja vielä traagisempia.”

”Vaikka tietoa oli paljon, niin erinomaista oli se, että se kerrottiin saamelaisten omasta näkökulmasta.”

Puolikas oli erittäin hyvä lukupiirikirja. Se tarjosi tietopläjäyksen lisäksi monta eri keskustelukulmaa. Elokuinen ilta ehti jo pimentyä, kun lopettelimme omaa saamelaiskeskusteluamme. Meistä jokainen katsoo seuraavan kerran gáktejä valaistuneemmin silmin.

Inga Magga

Inga Magga (s. 1983) on koulutukseltaan taiteen maisteri ja kirjallisuustieteen maisteri. Keväällä 2020 ilmestyi hänen esikoisromaaninsa Varjonyrkkeilijä, joka voitti Vuoden urheilukirja -palkinnon ja oli ehdolla myös Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Puolikas-kirjassa kuvataan Inga Maggan sukulaisia tai ainakin heidän nimikaimojaan. Hänen isästään löytyi kirjan tietoja täydentävä artikkeli.

Kirjan tiedot

• Inga Magga: Puolikas
• Like 2024
• 287 sivua / 9 h 2 min
• Äänikirjan lukija: Linda Tammela

Lue myös

Blogissa on muutamia juttuja kirjoista, joissa on henkilöhahmoina saamelaisia. Olisin todennäköisesti kirjoittanut blogijuttuni hieman erilailla, jos olisin jo silloin ollut lukenut Puolikkaan!

• Juttu kahdesta dekkarista, jotka vievät Angelin kylään, Inariin. Elina Backmanin Ennen kuin tulee pimeää ja Tuire Malmstedtin Lumihauta.
• Saamelaisaktivisti, runoilija Niillas Holmbergin kaunokirja Halla Helle.
• Saija Kuuselan dekkarisarja sijoittuu Norjan puolelle ja sen päähenkilön äiti on saamelainen.

Tyttäreni Kirre suositteli jo aiemmin lukupiirille ruotsalaisen, saameksi kirjoittavan Ann-Helén Laestadiuksen kirjaa Varkaus (S&S 2022). Varkaus perustuu tositapahtumiin, ja siitä tehty Stolen-elokuva (2024) on katsottavissa Netflixissä. Keskustelussamme kävi ilmi, että useampi lukupiiriläinen oli jo Varkauden lukenut ja piti sitä hyvänä ja vaikuttavana kirjana.