Moulin Rouge! Musikaali tarjoaa erittäin viihdyttävän musikaali-illan – tuttuja hittejä, silmäkarkkia ja suuria tunteita

Helsingin Kaupunginteatteri on jälleen satsannut isosti kansainväliseen musikaaliin, Baz Luhrmannin elokuvasta tuttuun Moulin Rougeen. Nyt mennään vuosisadan vaihteen Pariisiin, rakkauden, taiteilijaelämän ja Moulin Rougen maailmaan. Helmoista kiinni ja jalkaa ylös can-canin tahtiin!

Olimme Moulin Rouge! -musikaalin ensi-illassa. Airi oli nähnyt elokuvan sen ilmestyessä 2001, minä en elokuvasta tiennyt muuta kuin, että pääosassa oli Nicole Kidman. Niinpä minulle oli suuri yllätys, että Moulin Rouge! -musikaalin, ja myös elokuvan, musiikki on kierrätysbiisejä eli suuria hittejä vuosien varrelta. Mikäs siinä, oli aivan loistavaa tunnistaa lauluja Nat King Colen Nature Boysta SIA:n Chandelieriin, Madonnan Material Girlsistä Adelen Rolling in the Deepiin.

Moulin Rouge! -musikaali on pohjoismaista yhteistyötä. Kaikki pohjautuu elokuvaan ja siitä tehtyyn musikaaliversioon, mutta The Nordiska Production on tehnyt samoista aineksista tuunatun version. Ruotsalaisen ohjaaja Anders Albien sanoi ensi-iltaa edeltäneessä pressitilaisuudessa: ”Mehän olemme maantieteellisesti hieman lähempänä Pariisia kuin amerikkalaiset ja ehkä hieman tiedostavampia, joten uskon, että meidän versiomme on lähempänä aitoa Moulin Rougea.” Oslo, Tukholma ja Kööpenhamina ovat jo saaneet oman ensi-iltansa, ensi vuonna on vuorossa Islanti. Suomessa apulaisohjaajana toimi Kirsi Karlenius.

”Erittäin viihdyttävä!”

Musikaalin alku on jo sellainen runsauspläjäys, että katsojanakin hengästyy. Näyttämö on täynnä röyhelöä, pitsiä, nahkahihnaa ja ennen kaikkea tavattoman taitavia tanssijoita. Elävä orkesteri montussa kapellimestari Ville Myllykosken johdolla kajauttaa musiikkikappaleita perä perään ja lavalta huokuu valtavasti iloa ja energiaa.

Tarina on yksinkertainen, monesti jo kuultu. Nuori amerikkalainen Christian (Martti Manninen) tulee vuonna 1899 Pariisiin etsimään säveltäjänä menestystä. Hän tutustuu taidemaalari Touloise-Lautreciin (Antti Lang) ja kaupungin parhaaseen rattopoika Santiagoon (Matti Leino). He viettävät Montmartren aikalaistensa tavoin boheemia elämää nauttien viinistä, yhdessäolosta ja kenestä kulloinkin. He päättävät auttaa Christiania ja vievät hänet koe-esiintymään Moulin Rougen kimaltavimman tähden Satinen (Jennie Storbacka) luokse. Tietenkin Christian rakastuu kokeneeseen kurtisaaniin, vaikka yhteistä tulevaisuutta ei ole luvassa, sillä Satinen pitää tyydyttää teatterin mesenaatin, Montrothin herttuan (Joel Mäkinen) toiveita. Jos herttuan rahahanat sulkeutuvat, on teatterinjohtaja Harold Zidler (Risto Kaskilahti) joukkoineen jälleen kadulla.

Juonessa veivataan rakkauden ja rahan, unelmien ja todellisuuden välillä. Tämä on välillä niin melodramaattista, että naurattaa. Kun rakkauslauluista on otettu vain pieniä kohtia ja niitä heitetään repliikeiksi keskusteluun, katsomo nauraa ääneen. Se onkin parasta, että Moulin Rouge! -musikaali on toteutettu kunnianhimoisesti, mutta juonta ei oteta liian vakavasti. Nyt eletään boheemissa Pariisissa ja tärkeää on taide ja intohimo, heittäytyminen elämään! Kuten eräs katsoja esityksestä poistuessamme kiteytti: ”Erittäin viihdyttävä!”

Mikä oli parasta?

Moulin Rouge! -musikaalin liput ovat menneet erinomaisesti kaupaksi. Jo 80.000 lippua on varattu eli 90 % syksystä on myyty ja kevään lipunmyynti on jo avattu. Teatterinjohtaja Kari Arffman voikin myhäillä aivan toisella sävyllä kuin musikaalin teatterinjohtaja Harold Zindler.

Musikaalissa oli valtavasti kaikkea. Käsiohjelman perusteella laskin, että näyttelijöitä ja tanssijoita oli yhteensä 33 henkilöä. Musiikkikappaleita on 70. Suomen luovassa työryhmässä ja toteutuksessa on ollut pitkälti yli 100 henkilöä. Mutta ei se määrä, vaan korkea laatu!

Tanssijat olivat erinomaisia! Ryhmän energisyys, täsmällisyys ja eläytyminen oli huikeaa. Koko musikaalin voisi katsoa uudelleen ja kiinnittää huomioita vain tanssijoihin!

Musiikki oli kierrätystä, mutta toimivaa! Oli mukava tunnistaa sävelmiä, joista useimmat olivat saaneet uudet suomalaiset sanat. Osa biiseistä laulettiin edelleen englanniksi. Kaikki lauloivat hyvin, mutta osa vieläkin paremmin.

Martti Mannisen roolisuoritus Christianina oli loistava. Hän on ollut hyvä musikaalirooleissaan ennenkin, esimerkiksi Pienen Merenneidon prinssi Erikinä, mutta nyt oli aivan nappisuoritus. Kun hän flirttaili roolissaan Satinelle heidän suhteensa alussa, en yhtään hämmästellyt, että Satine lumoutui! Martti Mannisen laulu- ja näyttelijäsuoritukset olivat hienossa tasapainossa.

Antti Lang teki Loutrecina vahvan roolin. Hän lauloikin hyvin, mutta ennen kaikkea toi rooliinsa hyvin uskottavan sisällön. Etenkin kohdassa, jossa roolihahmo toi esiin taiteen ja vapauden arvon, kulttuurin merkityksen yhteiskunnalle. Ei ihme, että hän sai tässä kohtaa yleisöltä spontaanit väliaplodit!

Minä hurmaannuin myös Matti Leinon esittämään latinalaisen rakastajan hahmoon. Toisen puoliajan alun kohtauksessa hänellä ja Ninillä (Laura Allonen) oli sellaista värinää, mitä olisi toivonut pääparinkin välille. Toki Jennie Storbackan ja ja Martti Mannisen kohtauksissa oli tunnetta, mutta ei aivan samanlaista kiihkoa.

Tarina oli kierrätystä sekin. Antiikin Kreikan Orfeus ja Eurydike, keuhkotautiin kuoleva Dumas’n Kamelianainen, Verdin La Traviata, Murgerin / Puccinin La Bohèmen Pariisin taiteilijat, köyhyys ja kuolema sekä Oopperan kummituksen teatterin rahavaikeudet. Lurautetaanpa Moulin Rouge! -musikaalissa pätkä Sound of Musicistakin!

Kaikki on paketoitu hienosti! Helsingin Kaupunginteatterin tekniset mahdollisuudet ovat jälleen loisteliaasti käytössä. On liikkuva Moulin Rougen legendaarinen Elefantti, katosta roikkuva sydänkeinu ja vaikuttavasti liehuvat vallankumouksen punaliput. Kun musikaalissa juodaan absinttia, lasit loistavat vihreinä ja vähitellen koko maailma muuttuu vihreäksi: aivan superhieno kohtaus kaikkinensa! Airi huomasi vielä yhteyden Melies’n Matka kuuhun -elokuvaan, joka ilmestyi 1902.

Miksi lähteä Pariisiin, kun meillä on Helsinki!

Moulin Rouge! -musikaali tuo esiin sitä ranskalaisen kulttuurin taikaa, jota saimme ihastella Pariisin olympialaisten avajaisissa ja päättäjäisissä. Airin kanssa huokailimme, että kummallakin oli edellisestä Pariisin matkasta vuosia aikaa, eikä meistä kumpainenkaan ollut käynyt aidossa Moulin Rougessa sisällä, ainoastaan katsomassa kuuluisaa tuulimyllyä ulkoapäin. Mutta tuskin meno siellä voi olla riemuisampaa kuin Moulin Rouge! -musikaalissa Helsingissä!

Musikaalin ensi-ilta Helsingin Kaupunginteatterissa 29.8.2024. Katso tiedot kaikista esittäjistä ja tuotantotiimistä teatterin sivuilta.