Ann Napolitano: Kaunokaiset – lukupiiri ihastui ja tuskaantui menestyskirjaan

Yhdysvaltalaisen Ann Napolitanon Kaunokaiset (Hello Beautiful) oli Oprah Book Clubin 100. kirja ja Kirsin Book Clubin 161. kirja. Oprah keskusteli kirjasta kirjailijan ja neljän lukupiiriläisen kanssa tv-kameroiden loisteessa, taustalla ehkä New Yorkin, ehkä Chicagon pilvenpiirtäjiä. Me keskustelimme Kaunokaisista sumuisena syyskuun iltana Titin kodissa Espoossa. Tällä kertaa meitä oli ison pöydän ympärillä yhdeksän lukupiiriläistä, jotka kommentoivat Kaunokaisia mm. seuraavasti: ”Loistava kesälomakirja”, ”Tuskainen lukukokemus”, ”Aikuisten satu” ja ”Liian amerikkalainen!”

Amerikkalainen myyntimenestys

Kun Oprah valitsee kirjan lukupiiriinsä, ja kun Barack Obama poimii saman kirjan Summer Reading Listilleen, on kirjan myyntipolku kirjakaupasta koteihin melkoisen tasoiteltu. Samaan hengenvetoon voi todeta, että kaikkialla maailmassa myyntilistojen kärjessä keikkuu dekkareita, viihdekirjoja ja lukuromaaneja. Kaunokaisia sopii hyvin joukkoon. Se on hyvin kirjoitettu, erittäin sujuva, tunteisiin vetoava tarina, jonka mukaan on helppo heittäytyä.

Lukupiirissä moni vertasi Kaunokaisia Delia Owensin Suon villi laulu -teokseen, josta keskustelimme lukupiirissä neljä vuotta sitten. Silloinkin argumentit olivat puolesta ja vastaan: puolesta, jos oli heittäytynyt tunnelman vietäväksi, vastaan, jos koki tarinan epäuskottavaksi, jotenkin liian naiiviksi.

Yleisimmin Kaunokaisia on verrattu Louisa May Alcottin Pikku naisiin, joka oli lukupiiriläisille jo lapsuudesta tuttu. Kaunokaisissa on Padavanon perhe, jossa on neljä tytärtä aivan kuten Pikku naisien Marchin perheelläkin. Molemmissa kirjoissa kuvataan vahvaa perheyhteyttä, ja yhtä yksinäistä, nuorta miestä, joka otetaan perheessä lämpimästi vastaan.

Lukupiirikeskustelu alkoi kuten Oprahilla

Aloitimme myös samalla kysymyksellä kuin Oprah: ”Keneen Padavanon siskoksista samaistuit eniten?” Osoittautui, että me emme olleet vahvasti samaistuneet keneenkään. Sylvie sai eniten mainintoja, mutta nämä siskokset eivät herättäneet samanlaisia tunteita kuin Pikku naisten Jo tai Beth.

Kirjailija Ann Napolitano kuvasi Oprahin lukupiirissä, että hän itse samaistui Kaunokaisten mieheen, yksinäiseen William Watersiin, joka pääsee Padavanon siskosten lämmön taikapiiriin. Siinä ympäristössä oli hyvä viedä tarinaa eteenpäin.

Tarina sijoittuu Chicagoon. William on tullut opiskelemaan yliopistoon koripallostipendillä ja tutustuu Padavanojen vanhimpaan tyttäreen, Juliaan. Williamin vanhemmat ovat olleet tunnekylmiä häntä kohtaan, ja hän on ihmeissään Julian ja heidän sisarustensa tiiviistä ja lämpimistä väleistä. Sisarusten äiti Rose on tiukka, katolilainen mamma, joka toivoo parempaa elämää tyttärilleen. Hän itse on pettynyt juopottelevaan, runoja rakastavaan aviomieheensä Charlieen.

Julia on joukon johtaja, Sylvie lukutoukka, Cecelia kuvataiteilija ja Emeline lastenhoitaja. William astuu heidän joukkoonsa vuonna 1978 Julian poikaystävänä. Asiat etenevät vauhdilla, pian yksi siskoksista on raskaana, toinen menossa naimisiin, Charlie kuolee ja toinenkin sisko on raskaana ja äiti Rose muuttaa Floridaan. Sitten tapahtuu jotain ennakoimatonta, joka hajoittaa sisarusten yhteyden.

Runsaasti tunteita ja teemoja

Kaunokaiset-kirjassa on paljon tapahtumia, joista olisimme voineet keskustella, eteneehän kirja ajassakin vuoteen 2008. Siskokset vanhenevat ja seuraava sukupolvi kasvaa aikuisiksi.

Lukupiirissä keskustelimme sisarusten merkityksestä, sillä paikalla olleiden lapsuusperheissä oli ollut yhdestä viiteen lasta. Oli ollut kovin erilaista elää vaikkapa viisilapsisen perheen vanhimpana ja suuren suvun ympäröimänä kuin ainoana lapsena. Joidenkin yhteydet sisaruksiinsa olivat tiiviit, jotkut olivat hyvin vähän tekemisissä, vaikka välit olivatkin hyvät. Padavanojen perheen kaltaista symbioosia ei ollut kellään lukupiiriläisellä.

Me emme ymmärtäneet siskosten kaikkia ratkaisuja, eikä Rose-äidillekään löytynyt sympatiaa. Samoja hylkäämisen malleja toistettiin sukupolvesta toiseen, mutta toisaalta anteeksianto ja ymmärtäminen olivat myös vahvasti läsnä. Katolilaiset pyhimykset katsoivat seinältä ja siinä maailmassa ei raskaus ennen avioliittoa, avioero tai lesbous olleet hyväksyttäviä tapahtumia.

Tärkeimmäksi teemaksi nousi hyväksyvän katseen merkitys. Se että joku näkee sinut ja hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Tässä mestariksi nousi Charlie-isä, jonka rakastava ja kannustava vaikutus tyttäriensä elämään jaksoi kantaa vuosia. Kirjan nimikin tulee siitä, kun isä sanoi joka päivä tyttärilleen ”Hei kaunokainen!”. Rakkautta oli jaettavana myös sisaruksilla ja Williamin ystäväpiirillä.

Vaikka mielipiteemme hajosivat, niin kaikki olivat sitä mieltä, että Kaunokaisten teksti soljuu ja kirjan rakenne toimii. Kirjassa kertojina vuorottelevat William, Julia, Sylvie ja loppupuolella myös nuoremman polven Alice. Suopea lukupiiriläinen ihastui Kaunokaisiin niin, että osti sen ystävälleen lahjaksi. Kriittinen lukupiiriläinenkin totesi, että kirjalla oli hyvätkin hetkensä.

Eniten arvostelua aiheutti se, että kirjailija ei luottanut lukijaan. Asioita selitettiin puhki, Pikku naisetkin mainittiin moneen kertaan. Lukupiirissä todettiin tunnettu fakta: melodraamassa pitää aina jonkun päähenkilön kuolla (vertaa Beth).

Hyvä todeta, että kirjan paksuudesta (479 sivua) huolimatta, kaikki olivat lukeneet kirjan loppuun. Suosittelemmekin hetkiin, kun amerikkalainen aikuisten satu tuntuu olevan paikallaan. Ja lukupiirikirjaksi tämä sopii loistavasti, sillä keskustelua syntyy varmasti vanhemmuudesta, perheestä, mielenterveydestä, rakkaudesta ja halutessasi myös koripallosta, pyhimyksistä tai muraaleista.

Kirjan tiedot

• Ann Napolitano: Kaunokaisia
• WSOY 2024
• Alkuperäisteos: Hello Beautiful, 2023
• Suomentaja: Minna Kujamäki
• 479 sivua / 17 h 43 min
• Äänikirjan lukija: Krista Kosonen

Lue lisää

• Pikku naisia ja muita ihania tyttökirjoja -podcast-jakso
• Pikku naisia Turun teatterissa
• Elena Ferranten Napoli-sarja -podcast-jakso
• Elena Ferranten Loistava ystäväni
• Delia Owensin Suon villi laulu
• Miranda Cowley Harris: Paperipalatsi
• Katso Oprahin lukupiirikeskustelu