Laura Malmivaara: Iltatähti – millaista on olla jälleen pienen lapsen äiti

Laura Malmivaara on tunnettu näyttelijä ja valokuvaaja, omien sanojensa mukaan havainnoija. Hän on kirjoittanut kaksi erinomaista, elämänmakuista kirjaa, joiden tapahtumat kuvaavat kovin Lauran kaltaista ihmistä elämän myrskyissä. Ensin oli Vaiti, jossa käsiteltiin päähenkilön ex-miehen joutumista rajujen syytösten kohteeksi, ja myllytyksen vaikutusta päähenkilön ja tyttärien elämään. Nyt on Iltatähti, jossa päähenkilö tulee lähes viisikymppisenä raskaaksi ja saa Armas-vauvan. Uuden perheenjäsenen saapuminen muuttaa sekä päähenkilöä että perhedynamiikkaa.

Iltatähti-kirjassa ollaan automatkalla. Pikkupojan rakastamalla rekka-autollakin on kirjassa oma roolinsa.

Iltatähti jatkaa siitä, mihin Vaiti jäi

Vaiti ilmestyi vuonna 2021. Laura Malmivaara kertoi, ettei hänellä ollut tarkoitusta jatkaa samojen henkilöhahmojen kanssa, mutta niin vain kävi.

Iltatähti lähti siitä, kun edellinen kirja tuli ulos, olin julkkareissa, ja seuraavana päivänä hirveässä krapulassa tein raskaustestin ja olinkin sitten raskaana. Suunnittelin viiskytvuotisjuhlia ja tajusin, että mun esikoinen muuttaa pois kotoa ja mä oon raskaana ja on tämä kirja, olin sekaisin. Ei ollut tarkoitus jatkaa Vaitin päähenkilön tarinaa, mutta se tuntuikin sitten luontevalta ja tärkeältä ahtaa itsensä samaan umpioon, autonkokoiseen tilaan ja kertoa siitä murrosvaiheesta.”

Laura Malmivaara Otavan syyspressissä

Iltatähti kertoo yhden automatkan tarinan. Keskushenkilö, juuri esikoiskirjansa julkaissut nainen, on kutsuttu pitämään puhe kirjatapahtumaan. Hän ottaa päivän reissulle mukaansa alle vuoden ikäisen Armas-iltatähden ja täysi-ikäisen esikoisensa Ellan, jonka on tarkoitus toimia Armaksen vahtina kirjatapahtuman esiintymisen aikana.

Kirjatapahtuman nimeä ei mainita, mutta oman viimekesäisen festarikiertueeni perusteella tiedän, että se on Pentinkulman päivät Urjalassa. Matkalla pysähdytään sukulaistädin luona Hämeenlinnassa, mutta muutoin kirjan ulottuvuudet tulevat päähenkilön takaumamietteinä.

Iltatähdessä on sama päähenkilö kuin Vaitissa, samat aikuistumassa olevat tyttäret Ella ja Aune, samat päähenkilön vanhemmat, mutta eri mies, eri talo, eri aika, eri elämäntilanne, eri ongelmat, eri auto. Ja pieni Armas.

Asetuimme isäsi taloon kuin tsehovilaisen näytelmän henkilöt. Minä olin melankoliaan taipuvainen näyttelijätär. Isäsi oli maanomistaja, komea mutta repaleinen. Oli kolme sisarta, merinäköala ja laiturissa vene.”

Iltatähti, sivu 27

Avoimesti autofiktiota

Iltatähden, kuten ei Vaitinkaan, kohdalla tarvitse spekuloida, onko kirjassa omakohtaisia tapahtumia. Kyllä on. Iltatähti on autofiktiota, Laura Malmivaara on kirjoittanut teoksen pikkulapsiarjen keskellä, kirjoittanut tilanteita talteen, kun ne ovat tapahtuneet.

Autofiktio on omasta elämästä kirjoittamista. Se on rakennettu kokonaisuus, mutta sen ydin on omassa kokemuksessa. Minä pidän autofiktioista, ahmin toistenkin autofiktioita.”

Laura Malmivaara Otavan syyspressissä

Autofiktio aiheuttaa minulle lukijana uteliaisuutta, mikä on totta ja mikä ei. Vaitin kohua oli käsitelty runsaasti julkisuudessa, joten koko ajan tiesi, mistä ja kenestä oli kyse. Iltatähdessä liikutaan selkeästi sellaisen yksityiselämän puolella, jota ei ole samassa määrin raportoitu mediassa. Toki Lauran raskaus on ollut esillä, mutta hänen puolisonsa on pysynyt poissa naistenlehtien sivuilta. Iltatähti tuntuukin vielä intiimimmältä kirjalta kuin Vaiti.

Äidin elämää

Iltatähden äiti on elämänvaiheessa, jossa hänellä on pieni lapsi, kotona oleva teini, puolison teini ja oma esikoinen, joka on juuri muuttanut omilleen. Hänellä on myös puoliso Teo, jonka voisi liittää lasten joukkoon, sillä niin yksin Iltatähden äiti kuvioitaan pyörittää.

Lauran kuvaus äitinä olemisesta on hyvin samaistuttavaa. Vanhemmat lapset antavat äidilleen suoraa palautetta ja Armas elää äidin kanssa vielä symbioosissa. Mies haluaisi oman osansa, samanlaisen siivun huomiosta kuin ennen vauvan tuloa. Tämä johtaa konflikteihin. Lukijana välillä ihmettelen, mitä ihmeen ihanaa Teossa on, kun minulle hän näyttäytyy varsin itsekeskeisenä tyyppinä.

Lauran päähenkilö avaa itseään aidonoloisesti. Hän myös peilaa itseään muiden katseen kautta: mitä ajattelevat lapset, Teo, kollegat, toimittajat. On olemassa julkinen, hymyilevä kuva. On myös se, mitä niin moni pitää rohkeana taiteilijana, vaikka päähenkilön omalla asteikolla hän on tuskin ollenkaan rohkea. Äitinä hänen pitää revetä joka suuntaan, siitä roolista ei voi irrottautua hetkeksikään, ei edes puhujapöntössä, eikä kirjallisuusjuhlien iltajuhlassa. Äitinä ollaan 24/7.

-Äiti, sä hoidat lapsia nelkyt vuotta putkeen, Ella hymyilee. -Mieti sitä. Kun sun kaverit matkustelee ja keskittyy tekemään töitä, sä viet Armasta päiväkotiin ja harrastuksiin. Teet spagetti bolognesea vielä kaksikymmentä vuotta. Ilman Armasta sä olisit jo vapaa.”

Iltatähti, sivu 84

Kuvakaappaus videoltani Otavan pihajuhlista.

Yhdenpäivänromaanissa on kaikki

Laura Malmivaara on onnistunut käsittelemään valtavan määrän äitiyteen ja naiseuteen liittyviä tuntoja tiiviissä, hengittävässä romaanissaan. Ihailen, kuinka asioita ei ole selitetty puhki, vaan jokainen elämää nähnyt lukija voi aistia päähenkilön tunnetilan.

Kuuntelin osan Iltatähteä Lauran itsensä lukemana äänikirjana, kuuntelin vieläpä automatkalla. Tuli olo, että olin samassa autossa päähenkilön, Ellan ja Armaksen kanssa. Tarina tuli todella lähelle.

Lauran lausetta on kehuttu, se todellakin soljuu, mutta minä nostaisin hänen havainnoijan lahjansa. Kuinka hienosti hän kuvaa henkilöittensä tunnetiloja pienien eleiden kautta. Minulle piirtyivät tilanteet kuvina eteen: kuinka päähenkilö oli tyttäriensä kanssa varastossa tai tuskissaan Kööpenhaminassa tai kohtasi poliitikon perheineen tai kuinka ”hänen leukansa oli kiinni Armaksen kaulassa, niskassa, hiussuortuvissa”.

Hieno kirja, joka hetkittäin vei haikailemaan oman äitiyden alkumetreille. Teki mieli sanoa päähenkilölle, että anna Armas hetkeksi minulle hoitoon, minä pidän häntä sen aikaa, että voit olla ihan itseksesi ja rauhassa, ladata akkuja ilman huonoa omatuntoa.

Kirjan tiedot

  • Laura Malmivaara: Iltatähti
  • Otava 2024
  • 223 sivua / 6 h 5 min
  • Äänikirjan lukija: Laura Malmivaara

Rating: 4 out of 5.

Lue blogijuttuni Vaiti-kirjasta. Katso Laura Malmivaaran, Eva Kelan ja minun keskustelu AkaTV:stä.

Osallistu keskusteluun

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *