Minna Craucher, musikaali vallasta ja vallattomuudesta Espoon Teatterissa: ”Olen kuka haluan!”

Kuka kumman Minna Craucher? Tiedämme tämän: Minna Craucher syntyi 1891 Pirkkalassa ja murhattiin vuonna 1932 Mechelininkatu 23:ssa eli samassa talossa, jossa Kirsin Book Club on kokoontunut useita kertoja lukupiiriin.

Minnan aikalaiset näkivät Minnan monessa roolissa: mesenaattina, salongin pyörittäjänä, Seura-lehden perustajana ja Lapuan liikkeen tukijana. Tai eihän hän oikeasti ollut edes Minna Craucher, nimi oli keksitty kuten niin moni muukin asia hänen henkilöhahmossaan. Espoon Teatteri vyöryttää nyt uutuusmusikaalissaan lavalle Minnan, joka haluaa itse määrittää, kuka hän on.

Työryhmän teos

Minä kiinnostuin Minna Craucher -musikaalista, koska sen on ohjannut Riikka Oksanen. Olen nähnyt hänen ohjauksistaan KOM-teatterissa näytelmät Poika, Lou Salome ja Putoavat linnut sekä Helsingin Kaupunginteatterissa Kuka tappoi bambin? ja Lillanissa Min fantastiska väninna – kaikki erinomaisia, puhuttelevia ohjauksia.

Minna Craucher vaikuttaa käsiohjelman perusteella olleen todellinen yhteistyöprojekti, sillä käsiohjelmassa koko työryhmä ja teatterin henkilökunta on esitelty nimillä ilman, että ohjaaja, käsikirjoittaja, säveltäjä tai näyttelijät olisi nostettu esiin isommilla fonteilla.

Musikaalin takana on kuitenkin kolmen kopla, jotka ovat aiemminkin työskennelleet yhdessä: ohjaaja Riikka Oksanen, käsikirjoittaja Aino Pennanen ja säveltäjä Eeva Kontu.

Minna on monta

Musikaalissa esitellään Minna ensin ajalta, jolloin hän oli vielä nimeltään Maria Lindell, irtolaisuudesta ja varkauksista vankilassa istunut nainen. Hämmentävästi hän löytää tiensä Saksaan kotiapulaiseksi, jossa saa suuren oivalluksen: hän voi luoda itsensä uudelleen, esittää rikasta ja nauttia rikkaiden maailman etuoikeuksista ilman, että hänellä vielä on rahaa.

Minnalla on yritystä ja järjestelykykyä. Hän alkaa pyörittää salonkia Freesenkadulla Töölössä, kieltolaki ei paljon rajoita, kun Tulenkantajat bilettävät Minnan luona. Minna ihastuu Olavi Paavolaiseen, palkkaa Mika Waltarin Seura-lehteen ja lopulta päätyy Vihtori Kosolan vaikutuspiiriin Lapuan liikkeeseen.

Minnan maailmankatsomuksen mukaan kuka tahansa voi olla mitä tahansa. Kun lähdimme rakentamaan tuotantoa Minna Craucher -musikaalin ympärille, halusimme Riikan ja Ainon kanssa alleviivata sitä, että kuka tahansa, joka päätyy näyttämölle voi olla mitä tahansa: päähenkilö, sivuhenkilö, säestäjä tai solisti.”

Säveltäjä Eeva Kontu käsiohjelmassa

Monen esittäjän Minna

Se, että yhtä roolihahmoa esittää monta näyttelijää, ei ole uusi keksintö, mutta Minna Craucherin tapauksessa se todellakin toimii! Minna uusiutuu, Minnan persoonallisuuskin tuntuu muuttuvan. Se, miltä Minna näyttää turkispuuhka kaulassaan, ei ole merkityksellistä, eikä sekään, mitä sukupuolta näyttelijä on. Minnan tarina yksinkertaisesti vetää.

Toki jokaiselle varmasti muodostuu joku Minna omaksi suosikiksi, minulle se oli Petrus Kähkönen, joka oli huikea myös Vihtori Kosolan roolissa. Myös Jussi-Pekka Parviaisen muodonmuutos Minnaksi toimi loistavasti.

Ennen kaikkea kuuden hengen ensemblessa ihastutti koko porukan monipuolisuus ja mukautuminen eri rooleihin. Tässä esityksessä oli sekä näkemystä että sydäntä!

Minä en ole kummoinen musiikin arvioija, mutta minun korvaani ensimmäisen puoliajan musiikki oli persoonattomampaa kuin toisen puoliajan. Väliajan jälkeen tapahtui muutoinkin rytmin muutos, oopiumhöyryt jäivät ja raivoisan räpin myötä siirryttiin suoraan toimintaan. Ihailtava on, kuinka taitavasti näyttelijät tarttuivat eri instrumentteihin: rumpukapulat vaihtuivat lennossa käsistä toisiin. Toki uudella musikaalimusiikilla on aina haasteensa, kun kappaleita vyöryy ilman tuttuja korvamatoja. Kun Olen kuka haluan -biisi soi toista ja kolmatta kertaa, nappasi se tiukemmin myös mukaansa.

Musikaali vallasta ja vallattomuudesta

Minna Craucher -musikaali on viihdyttävä, monin paikoin hauskakin, mutta kun Lapuan liikkeen mustanahkatakit valtaavat lavan on nauru kaukana. Minna on mukana, koska haistaa vallan. Pelottavinta tekstissä oli se, että se oli kuin tästä päivästä. Hetkittäin epäilin, että repliikit oli kopioitu suoraan perussuomalaisilta. Vaikuttavaa ja havahduttavaa! Suosittelen lämpimästi suuntaamaan kohti Tapiolaa ja Espoon Teatteria. Minna Craucher tarjoaa erinomaisesti toteutetun kotimaisen kantaesityksen, jossa on ajatusta, historiaa, viihdettä ja oivaltavia ratkaisuja eli teatteria parhaimmillaan!