Anna-Sofia Berner: 10 haavaa Amerikan sydämessä – tietoteos jakautuneesta maasta
Yhdysvaltain presidentinvaaleihin 2024 on kolme viikkoa aikaa. Kesällä Donald Trumpin vastaehdokkaaksi nousi Kamala Harris. Se, eikä edes Trumpin salamurhayritys, tuonut merkittävää muutosta ennusteisiin, sillä vaaliasetelma vaikuttaa jämähtäneen vanhoihin kahtiajakautuneisiin uomiinsa. Mitä Amerikassa oikein tapahtuu? Miten joku voi äänestää Donald Trumpia, joka horisee sekavia ja jonka päähänpinttymä edellisten vaalien varastamisesta johti Capitolin valtaukseen ja kuolonuhreihin?

Lähdin etsimään vastauksia Anna-Sofia Bernerin keväällä 2024 ilmestyneestä tietokirjasta 10 haavaa Amerikan sydämessä. Anna Sofia Berner on opiskellut Columbian yliopiston journalistikoulussa ja työskennellyt Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajana Washingtonissa.
10 haavaa
Kirja jakaantuu 10 lukuun. Kaikissa niissä käsitellään poimittuja aiheita monipuolisesti sekä faktojen että tarinoiden kautta. Poimin tähän esimerkeiksi muutamia minua yllättäneitä tietoja.
Väestölaskenta. Yhdysvalloissa ei ole väestörekisteriä. Kukaan ei tiedä, montako ihmistä maassa asuu. Sitä yritetään selvittää kymmenen vuoden välein koko maan kattavalla väestönlaskennalla (Census). Noin 60 % ihmisistä ilmoittautuu netin kautta, puhelimitse tai postitse, mutta loput käydään laskemassa paikan päällä, ovelta ovelle. Vuoden 2020 laskentaa varten palkattiin puoli miljoonaa väestölaskijaa. He selvittävät myös sukupuolen, asumismuodon, perhesuhteet ja rodun. Ihmisten kansalaisuutta ei saa kysyä.
Amerikkalaisista on vain 43 % valkoisia kristittyjä. Tähän toki vaikuttaa laskutapa, sillä latinot eivät ihme kyllä kuulu tähän joukkoon. Kongressiedustajista 75 % on valkoisia ja 72 % miehiä. Senaattoreista 88 % on valkoisia ja 75 % miehiä.
Kahtiajako ja loitontuminen näkyvät politiikassa, kulttuurissa ja taloudessa. Demokraatit ovat muutoksen koalitio ja republikaanit entisöinnin koalitio. Vuoden 2020 vaaleissa Joe Bidenia äänestäneet osavaltiot tuottivat 70 % Yhdysvaltojen BKT:sta.
Aborttiklinikan johtaja Andrea Gallegos sanoo kirjassa: ”Abortin kieltämisessä ei ole kyse elämän suojelemisesta, koska jos olisi, Yhdysvalloissa olisi tiukemmat aselait, kattava terveydenhuolto ja pienempi äitiyskuolleisuus. Elämän sijaan kyse on vallasta ja kontrollista.”
Kompakti ja havainnollinen tietokirja
10 haavaa Amerikan sydämessä käsittelee ansiokkaasti muun muassa poliittista järjestelmää, rasismia, aborttia, uskontoa, aseita ja ilmastonmuutosta. Ilman lähdeviitteitä ja hakemistoa kirjassa on 262 sivua. Se on sujuvalukuinen ja sisältää sopivassa suhteessa tutkimustietoa, Anna-Sofia Bernerin omia havaintoja sekä hänen haastattelemiensa amerikkalaisten kommentteja.
Minä olen käynyt Yhdysvalloissa vain kolme kertaa, ja tutustunut oikeastaan vain ulkomailla asuviin amerikkalaisiin. Omakohtaisia huomioita on tietenkin täydentänyt kirjallisuuden ja viihdeteollisuuden virta sekä aktiivinen uutisseuranta. Koin silti, että kuvani amerikkalaisuudesta laajeni 10 haavaa Amerikan sydämessä -kirjan lukemisella piirun verran. Havahduin joihinkin minulle uusiin faktoihin ja sain vahvistusta joillekin ennakkokäsityksilleni.
Amerikan presidentin murhasta Kotka-jännärin kirjoittanut Tuomas Niskakangas suositteli Anna-Sofia Bernerin kirjaa minulle podcastissamme. Minä suosittelen 10 haavaa Amerikan sydämessä -kirjaa kaikille, joilla ei ole vankkaa tuntemusta Amerikasta ja joita kiinnostaa seurata, miten vaaleissa ja vaalien jälkeen käy.
Kirjan tiedot
- Anna-Sofia Berner: 10 haavaa Amerikan sydämessä
- Otava 2024
- 262 sivua / 9 h 23 min
- Äänikirjan lukija: Emilia Howells

Lue myös
- Juha Itkonen: Minun Amerikkani – matkakertomus Trumplandiasta. Juttu on vuodelta 2017, mutta siinä mainitaan sekä Donald Trump että J.D.Vance.
- Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin – kuinka selviytyä hengissä Yhdysvalloissa. Jennifer Clement oli Yhdysvaltojen PEN:in puheenjohtaja
- Michelle Obama: Minun tarinani – #IAmBecoming. ”When they go low, we go high”
- Podcast: Michelle Obaman keikalla Tukholmassa
- Tuomas Niskakangas: Kotka – maailmanluokan trilleri Yhdysvaltojen vallan linnakkeesta
Briteissä medialla on tiivis Yhdysvallat-suhde ja maan asioita seurataan tarkasti minun näkökulmastani kyllästymiseen asti (onneksi täällä ei ole vielä toistaiseksi niin polarisoitunut politiikka kuin Jenkeissä, vaikka voimakas kahtiajako onkin) eikä se rajoitu vain politiikkaan. Mailla on kyllä paljon yhteistä, mutta kulttuurisesti mielestäni Brittilä ja Jenkkilä ovat ihan eri planeetoilta. Tämä miete ei varmaan liity mihinkään, tuli vain mieleeni. :D
Briteissäkään ei muuten ole väestörekisteriä, vaan käytössä on Census. Olen vastannut siihen kahdesti. Liikkeellä on tietoja, joiden mukaan se lopetetaan. En tiedä, miten data kerätään, jos niin käy.
Anna-Sofia Bernerin teos on varmasti tasokas, mutta luulen että minulle se ei ehkä anna mitään uutta. Berner on mukana Hesarin Uutisraportti-podcastissa, jota kuuntelen lähes viikoittain (riippuen aiheista, joskus skippaan jaksoja). Harmillisesti hän ei ole mukana jokaisessa jaksossa: pidän Bernerin äänestä ja tyylistä keskustella.
Minulla oli muinoin englantilainen poikaystävä ja muistan hämmästyneeni, kun hän kertoi, että lasta ei tarvitse rekisteröidä mihinkään. Jos et hae passia, ei valtio edes tiedä sinusta. Mahtaako tämä vielä pitää paikkansa?
Uutispodcastit ovat hyviä, minäkin kuuntelen niitä, myös ulkomaisia, etenkin nyt ennen vaaleja.
Kyllä täällä täytyy rekisteröidä maassa syntynyt lapsi määräajassa sakon uhalla (tämä on ollut voimassa jo ties miten kauan). Tosin jos rekisteröinnin jättää tekemättä, ei sen perään kukaan kysele mutta se voi vaikeuttaa lapsen asioita myöhemmin eikä tietenkään mahdollisia lapseen liittyviä tukia saa jne. Voi myös olla vaikea saada kunnallista hoitoa lapselle, jos lasta ei ole rekisteröity.
Hyvä tietää! Mun keskustelu käytiin niin kauan sitten, että en muista yksityiskohtia. Puhuttiin ehkä siitä, että ihmisillä ei ollut samanlaista henkilötunnusta kuin Suomessa ellei ole hankkinut passia.
Aika usein tulee nykyään vain taivasteltua amerikkalaista menoa. Tästä kirjasta varmasti saisi hyvin taustoja sille, että menoa voisi kyetä ymmärtämään nykyistä paremmin. Pitääpä ottaa nimi muistiin.
Amerikka on iso maa, sinne mahtuu kaikenlaista, mutta tähän kirjaan on poimittu asioita, jotka selittävät nykyistä vahvaa, poliittista kahtiajakoa.
Kiinnostava kirja ja kiinnostavat nämä listatut faktat.
USA:n vaalit jännittävät ja mietityttävät. Toisaalta en lopulta tiedä, mikä Euroopan tai Suomen kannalta lopulta olisi parhaaksi. Kannatan Kamalaa, totta kai, mutta mitä USA:ssa tapahtuu, jos hän voittaa minimaalisen pienellä marginaalilla? Mitä tapahtuu jos Trump voittaa? Onko USA:n demokratia tarpeeksi vahva kestämään seuraavat neljä vuotta vai onko se murenemassa joka tapauksessa? Mielettömän mielenkiintoistahan tätä olisi seurata, elleivät panokset olisi niin suuret.
Hauska sattuma muuten, voitin Niskakankaan Kotkan eilen Dekkariseuran juhlissa arvonnasta! Todella mielenkiintoisen tuntuinen aihe, mutta en oikeastaan tiedä, haluanko kirjaa nyt lukea. Todellisuus tuntuu jo ihan tarpeeksi jännittävältä.
Kotka on hyvä, mutta sen voi loistavasti lukea vasta vaalien jälkeenkin. Siinä vastavalittu populistinen presidentti joutuu murhayrityksen kohteeksi juuri kun on vetämässä USAa irti NATOsta. Toivottavasti Tuomas Niskakangas ei ole ennustaja. Kannattaa kuunnella meidän podcast, joka tehtiin ennen kuin Kamalasta tuli ehdokas.
Minuakin onni suosi Dekkariseuran arpajaisissa, voitin Jyrki Erran uusimman. Sen sijaan emme tienneet kuin neljä kuudesta näyttelijästä, jotka ovat kaikissa Komisario Palmu -filmeissä. Tästä lähin tiedämme!
En kyllä oikeasti halua vielä edes ajatella mitä Trump tekee jos tulee valituksi uudestaan 🙈 Tuntuu että mikä vain on parempi vaihtoehto, eikä amerikkalaisilla ole kuin huonoja vaihtoehtoja. Ja jos ajattelee että mistä se johtuu, niin rahasta, jota vaaditaan että voi päästä oman puolueensa ehdokkaaksi ihan loppumetreille saakka. On se kyllä niin kieroutunut maa monella tapaa, mitä tuossa toit ilmi ja mitä on mainittu edellä kommenteissa. Miten monet kerrat olen ihan vaan uutisia katsellessa todennut miehelle, että voisitko ikimaailmassa kuvitella että Haavisto tai Stubb olisi sanonut / tehnyt noin…
Luin monta vuotta sitten kirjaa Ranskasta (ei fiktio) ja siinä kerrottiin samaa väestönlaskennasta siellä, että ovelta ovelle vaan ja jos ei avattu ovea niin ei avattu ja sillä hyvä. Se oli ensimmäinen kerta kun törmäsin tähän ja ajattelin että miten tuollainen on edes mahdollista, että läntisessä maailmassa ei jossain ilmoiteta syntyneitä lapsia/ kuolleita rekisteriin!