Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä – vavisuttava mestariteos

Pajtim Statovci on poikkeuksellinen kirjailija. Eräs hänen kirjailijakollegansa sanoi Lehmä synnyttää yöllä -kirjan julkkareissa, että on suuri etuoikeus olla Pajtim Statovcin aikalainen, lukea hänen kirjojaan tuoreeltaan ja kuulla hänen puhuvan työstään. Minä olen niin pyörällä päästäni hänen taituruudestaan, että en tahdo saada sanotuksi.

Synkkä maailma, pimeä kirja

Pajtim Statovci kertoi haastattelussa Akateemisessa kirjakaupassa, että Lehmä synnyttää yöllä -kirjan kirjoittaminen oli vaikeaa. Hänen kolme aiempaa teostaan, Kissani Jugoslavia, Tiranan sydän ja Bolla, ovat kaikki olleet palkittuja teoksia sekä Suomessa että kansainvälisesti.

Kirjoittamisesta on ylipäätänsä tullut minulle koko ajan vaikeampaa tämän kymmenen vuoden aikana, kun olen tällä alalla ollut. Tämä kirja erityisesti, se käsittelee myöskin pimeitä ja vaikeita aiheita ja voi olla sen vuoksi myös aika vaikea lukea. Olen sanonut ennenkin, mutta mä kirjoitan maailmasta siten kuin olen sen nähnyt ja kokenut. Mun perhe on joutunut pakenemaan entisen Jugoslavian hajoamissotia Suomeen ja se on eri asia lähteä pakosta kuin vapaasta tahdosta ja tämä kokemus on vaikuttanut mun elämään hyvin monella tavalla ja se on tehnyt mun maailmankuvasta keskimääräistä mustemman.”

Lehmä synnyttää yöllä kuvaa kahdessa aikatasossa maailmaa, jossa niin pienen pojan kuin aikuistuneen kirjailijankin on vaikea olla. Pieni poika Kujtim ei kelpaa Suomeen taustansa, eikä Kosovoon herkkyytensä vuoksi. Molemmissa maissa hän kokee henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Turvaa löytyy omasta mielikuvituksesta, hetkittäin äidistä tai isoisän navetan lehmästä.

Aikuinen Kujtim on menestynyt yllättävässä lajissa, suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Lähipiiri ei osaa sitä arvostaa eikä oikein hahmottaakaan. Menestys ei ole tuonut onnea eikä sisäistä rauhaa. Kirjan alussa Kujtim suunnittelee itsemurhaa, mutta lähteekin äitinsä seuraksi matkalle Kosovoon, jossa lapsuuden muistot saavat uuden ulottuvuuden.

”Lauseet ovat tarkkoja ja taipuisia.”

Näin kirjoitti New York Times Pajtim Statovcin kielestä. Minä en osaa sitä paremmin kuvata. Lehmä syntyy yöllä -kirjan lukeminen on kuin joisi nektaria ehtymättömästä kannusta. Kun aloitat, teksti imaisee mukaansa niin voimakkaasti, ettei siitä tule koskaan pääsemään irti. Jokainen kappale pitää sisällään niin väkevää kuvausta, että on aivan ihmeellistä, kuinka helppoa tekstiä on lukea.

Kujtimin perhe on paennut sotaa Suomeen. Kirjan tapahtumat alkavat, kun perhe vuonna 1996 matkustaa kesälomalle suvun luokse Kosovoon. Isoisän mielestä tytöissäkin on enemmän miehisyyttä kuin Kujtimissa. Hänen mielestään poika pitäisi opettaa tappelemaan, tappamaan. Äiti puolustaa ja kertoo Kujtimin terävyyden korvaavan miehisyyden puutteen. Mutta isoisän maatilalla ei arvosteta terävyyttä, miehen mittarit ovat toisenlaisia. Kosovon kuvioissa toksiset miehet puskevat väkisin ja mylvien kuin kirjan kannen härkä.

Kun perhe palaa kesälomaltaan takaisin Suomeen, sodan varjot eivät jätä rauhaan. Jos oli paha lukea kuvauksia perheen isän riivatusta käytöksestä, vähintään yhtä karmeaa oli katsoa siihen peiliin, josta suomalainen rasismi loisti. Äidinsydäntäni raastoi, miten suomalainen koulu ja kaverit kohtelivat Kujtimia.

Kirja ei ole autofiktiota, vaikka sitä Pajtim Statovci yritti ensin kirjoittaa. Fiktion kierteet ovat saaneet vallan, mutta pahoin pelkään, että kuvatut tapahtumat voisivat olla peräisin myös reaalimaailmasta.

-katkeruus ja mahdollisuus kostoon ne vasta toivoa elättävät, eikä ihminen pyöri kohti mitään vaan pyörii ympyrää menneisyytensä kaatopaikoilla, kunnes kuolee.”

Lehmä synnyttää yöllä, sivu 202

Nykyajassa aikuinen Kujtim kulkee Kosovossa kohti muistin syvempiä kerroksia. Hän ei osaa tai halua väistää vaikeuksia, vaan sukeltaa totuudenetsinnässään kohti pimeyttä kuten pikkupoikana hypätessään pakoon kaivoon.

Kirjan loppu on pakahduttava. Tapahtumat voisivat joissain kohdin olla jopa huvittavia elleivät ne viiltäisi suoraan sinne, missä lapsuuden unohtuneet salaisuudet ovat piilossa, koskettaisi erillisyyden alkujuuria ja ikuista itsenään nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta.

Kimeerikin olisi tyytyväinen

Olen pitkittänyt tämän tekstin kirjoittamista, kun yksinkertaisesti koen, etten löydä riittäviä maallisia sanoja Lehmä synnyttää yöllä -kirjan ylistämiseksi. Ystäväni kuvasi, että kirjassa on kerronnallista taituruutta ja kielellistä kierrettä potenssiin kaksi. En tiedä riittääkö sekään. Olen nyt lukenut kirjan toiseen kertaan ja häikäistynyt vieläkin enemmän. Kerroksia on, runsautta on, julmuutta on. Kaiken kirjallisen taituruuden keskeltä minut saavuttaa se tärkein, kirjan syvä inhimillinen taso, johon koen voivani kytkeytyä. Lehmä synnyttää yöllä on mestariteos. Uskon, että kirjassa esiintyvä kimeerikin taputtaa siipiään.

Kirjan tiedot

• Pajtim Statovci: Lehmä synnyttää yöllä
• Otava 2024
• Kansi: Mirella Mäkilä ja Piia Aho (Ensipainoksen kannet kansipaperien alla punaiset, seuraavien tummat)

Aiemmat jutut Pajtim Statovcin kirjoista

• Kissani Jugoslavia lukupiirissämme lokakuussa 2014
• Pajtim Statovci ja Kissani Jugoslavian symboliikka
• Tiranan sydän – kotkan poika korkokengissä – HUOM: Tiranan sydän on dramatisoitu näytelmäksi ja sitä esitetään Turun Kaupunginteatterissa syksyllä 2024
• Bolla – hyvä ja paha rinnakkain
• Airin ja Kirsin podcast-keskustelu Bollasta
• Bolla Helsingin Kaupunginteatterissa 2021

Seuraa Kirsin Book Clubia Instagramissa ja Facebookissa! Voit myös tilata uudet blogipostaukset suoraan sähköpostiisi. Jos luet tätä kännykällä, löydät tilauskentän jutun lopusta. Jos luet tietokoneella, tilauskenttä on oikeassa yläkulmassa.