Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu – palkittu norjalainen kirjasarja poikkeuksellisen suomalaisnaisen rakkaustarinasta

Tiesitkö, että Pohjois-Norjassa asuu kveenejä, jotka ovat suomensukuinen kansa?

Kveenit ovat Norjassa kansallinen vähemmistö ja kveenin kielellä on vähemmistökielen asema. Kveenit ovat pääosin 1800-luvun loppupuolella Pohjois-Suomesta Jäämeren rannikolle tai tuntumaan muuttaneita suomalaisia. Sellaisia kuin Ingeborg Arvolan Jäämeren laulu -kirjan päähenkilö Priita-Kaisa Seipäjärvi, joka vuonna 1859 otti kaksi pientä, aviotonta poikaansa sekä Rakastan-nimisen poronsa ja hiihti Sodankylästä kohti Pykeijaa paremman elämän toivossa.

Ingeborg Arvolan oma tarina

Norjalainen Ingeborg Arvola oli kaksivuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. Hän muutti äitinsä kanssa Tromssaan ja tapasi Venäjän rajan lähellä asuvaa suomalaissukuista isäänsä vain lomilla. Matka Näätämöön oli hankala, lento Kirkkoniemeen hieman pelottavakin. Elo isän kanssa sen sijaan oli rentoa, tytär istui isänsä kanssa kalastusveneessä joella aamusta iltapäivään ja illalla uudelleen. Isä saattoi juoda olutta, tyttären eväänä oli herkkuja. ”Isä oli vapaa sielu”, Ingeborg Arvola totesi haastatellessani häntä Helsingin Kirjamessuilla.

Aikuisena Ingeborg Arvola kirjoitti isästään kirjan nimeltään Neiden 1970 (Cappelen Damm 2015). Isä osasi suomea, mutta päätyi puhumaan tyttärelleen norjaa, muutamia suomen sanoja lukuunottamatta. Isovanhemmat olivat Ämmi ja Ukki, ja pitkään Ingeborg kuvittelikin, että sanat olivat heidän nimensä eivätkä isoäiti ja -isä kveeniksi. Ingeborg kirjoitti myös tekstin, jossa Ämmi kuoli ”kunnon suomalaisen tapaan sydänkohtaukseen saunassa” ja itsensä todistamaan tapahtumaa. Kustantaja oli ihastunut teksteihin ja pyysi vielä lisää tarinoita kveenien kulttuurista ja Ingeborgin suvun kotiseuduilta Pohjois-Norjasta.

Ingeborg Arvola aprikoi, onko hän oikea ihminen kirjoittamaan kveeneistä, kun hän kuitenkin on asunut suuren osan elämäänsä Oslossa, ja yrittää parantaa hentoista suomentaitoaan Duolingolla. Hän päätti tutustua juuriinsa, etsiä oman sukunsa kveeniläistä kantaäitiä. Yllätys oli suuri, kun hän oli tajunnut olevansa sukua Priita-Kaisa Seipäjärvelle, naiselle, jonka elämästä hänkin oli kuullut lapsena tarinoita. Siinä se oli, tähän isoisoisoäidin tarinaan hän halusi tutustua ja kertoa myös muille.

Suosittu ja palkittu kirjasarja

Syntyi trilogia Ruijan rannalla – Sanger fra ishavet, jonka kaksi ensimmäistä osaa Kniven i ilden ja Vestersand ovat jo ilmestyneet norjaksi. Suomeksi olemme saaneet ensimmäisen osan, Jäämeren laulu, ja jatkoa seuraa ensi vuonna.

Jäämeren laulu on ollut melkoinen menestys. Se voitti ilmestymisvuonnaan Brage-palkinnon (Norjan Finlandia) ja norjalaisten kirjakauppojen kirjallisuuspalkinnon, kriitikoiden palkinnon, nuorten kriitikoiden palkinnon, ammattiliittojen kirjallisuuspalkinnon sekä oli ehdolla Pohjoismaiden kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ingeborg Arvolan kirjoja on palkittu aiemminkin, ja Jäämeren laulu löysi lukijansa jo ennen palkintojakin.

Olen sanonut, että Jäämeren laulun myötä siirryin viiden lukijan kirjailijasta 50.000 lukijan kirjailijaksi. Onneksi menestys tuli vasta nyt, kun minulla on elämänkokemusta ja suhteellisuudentajua. Osaan nauttia suosiosta.”

Ingeborg Arvola haastattelussani Helsingin Kirjamessuilla 2024

Jäämeren laulu ja jatko-osat kertovat Priita-Kaisa Seipäjärven tarinan. Hänen maineensa on kantanut Pohjois-Norjassa vuosikymmenien ajan. Hänestä kerrottiin, että hän oli tavattoman kaunis, riuska ja rohkea, hänellä oli ”lämpimät kädet” eli parantajan kykyjä. Näiden lisäksi tilallinen Askan Mikko rakastui häneen niin, että jätti perheensä ja omaisuutensa ja lähti Priita-Kaisan matkaan.

Tarina alkaa Sodankylästä

Suomi oli 1800-luvulla köyhä maa, josta lähdettiin länteen ja itään etsimään parempaa toimeentuloa. Pohjois-Suomesta lähdettiin myös Norjaan Jäämeren kalansaaliiden houkuttamana. Kalateollisuus oli kasvamassa ja huhuttiin, että ahkerille riittää töitä.

Priita-Kaisa asui Sodankylässä. Hän oli 35-vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja eli yhteiskunnan mielestä moraalisesti arveluttava. Vanhempi poika Aleksi oli kaksitoista ja nuorempi Heikki kolmevuotias, kun he lähtivät kohti Norjan Pykeijaa marraskuussa 1859. Taakse jäivät Priita-Kaisan vanhemmat ja kotiseurakunnan julkiset kuritukset sopimattomasta elämäntavasta, edessä oli yli kolmesataa kilometriä talvista taivalta läpi Lapin erämaan.

Samalla kun teen työtä, tutustun naimattomiin kalastajiin. Selvitän, kuka on hyvä kalastaja, kenellä on velaton vene, kuka ei törsää kaikkia rahojaan viinaan ja turhuuksiin, kenellä on lehmä ja hyvä lauluääni ja kaunis veitsi. Ja jos se mies on lisäksi vielä komea, voin naida hänet.”

Priita-Kaisa saapuu Näytämöön

Matkalla Priita-Kaisa on auttanut sairaita ja synnyttäviä. Hän on myös saanut vinkin sodankyläläisestä pariskunnasta, Mikkeli ja Kreeta Askasta. He olivat raamattua lukevia, ahkeria kunnon ihmisiä, joilla on Näytämöjoen suurin talo. Ja heillä on tarjota töitä tulijoille.

Pian tulee tarve myös Priita-Kaisan parantajan kyvyille, jotka hän on perinyt ukiltaan. Priita-Kaisa muistaa parannuskeinoja, mutta pääsääntöisesti toimii intuition voimalla. Hän vain tietää, mitä tulee tehdä. Aivan kuten uudet paikatkin ovat hänelle tuttuja unimaailmasta.

Priita-Kaisassa virtaa elämä ja intohimo, joka kohdistuu Askan Mikkoon. ”Hänen läsnäolonsa saa minut nieleskelemään. Kuin avaisi uunin luukun. Vaikka hän vain astuu alushirren yli.” Priita-Kaisa ei halua lähteä eteenpäin kohti Pykeijaa, vaikka Aleksi-poika kovin kannustaa.

Lapin ja rakkaudenlumo

Ingeborg Arvola kuvaa hurmaavasti Lapin luontoa ja arkisia askareita. Milloin tehdään vaivaiskoivuista luutia, milloin ollaan hillasuolla. Maisemakuvaus on erinomaista ja lukiessani mielessäni virtasi kuvia tapahtumapaikoista. Olin mukana synnytyksessä, lehmiä lypsämässä, tanssimassa kokon ympärillä ja viimein myös Jäämeren rannalla.

Ingeborg Arvola kertoi, että Hollannissa hän oli saanut kritiikkiä Priita-Kaisan tarinasta, se ei kuulemma ollut uskottava. Arvola nauroi, sillä tarinan tapahtumathan ovat pääpiirteittäin totta, vaikka hän kirjailijana oli tietenkin joutunut kuvittelemaan esimerkiksi Priita-Kaisan tunnetilat. Ja hyvin onkin kuvitellut, sillä kirjan päähenkiöt tuntuvat eläviltä ja tuntevilta ihmisiltä. Sellaisilta, joista ehdottomasti haluaa lukea lisää!

Kun viimein saavutaan Jäämeren rannalle, kalaonni on myötä. Ehkä Priita-Kaisa on loitsunnut tai pikkuväki on ollut suosiollinen. Taikausko kukoistaa karussa ympäristössä, pikkuväkeä on kaikkialla ja heidän uskotaan vaikuttavan mitä ihmeellisiimpiin asioihin. Myös Priita-Kaisan ja Mikon luvaton rakkaus kukoistaa. ”Linnut lentävät korkealla ilmassa.” Kuten arvata saattaa, naimisissa olevan talonpojan kanssa riiustamisesta ei hyvää seuraa. Tai jälkipolvien kannalta kyllä, sillä Priita-Kaisa ja Mikko joutuvat käräjille ja näin ollen heidän suhteensa kirjataan oikeuden pöytäkirjoihin, joiden pohjalta Ingeborg Arvola on voinut rakentaa romaaninsa.

Jäämeren laulun ansiot

Jäämeren laulu on hyvin aidon tuntuinen historiallinen kuvaus. Vaikka Ruijan lahdesta sai kalaa, niin helpolla tämä meren vilja ei sieltä kalatehtaisiin siirtynyt. Kylmä ilmasto ja karu maasto ovat vaativia elementtejä asukkaille.

Naisen asema ei ollut kummoinen, kaikki odottivat, että naisen oli mentävä naimisiin ja synnytettävä lapsia. Kirjassa Priita-Kaisa on oman tiensä kulkija, mutta sitä yhteisön on vaikea hyväksyä. Oikein odotan, miten tarina jatkuu, sillä moni asia jäi uteliaisuutta kutittavasti kesken.

Ingeborg Arvola on kyennyt siirtämään oman Jäämeren kaipuunsa kirjan hienoon tekstiin. Vaikka elo on rankkaa, on luontokuvaus niin kiehtovaa, että matka Pohjois-Norjaan alkaa houkuttaa. Edellisestä kerrasta onkin jo kymmeniä vuosia!

Ingeborg Arvola on kirjan myötä löytänyt paljon uusia sukulaisia. Hänen tätinsä asuu Arvolanniemellä, serkku Kirkenesissä eli Kirkkoniemellä. Ingeborgia harmittaa, ettei ole pystynyt tarjoamaan omille lapsilleen samanlaista yhteyttä pohjoisen luontoon kuin hän itse sai isänsä kanssa viettämästään ajasta. Hän kokee aina Finnmarkiin palatessaan ja suomea kuullessaan olevansa ”omiensa” seurassa.

Helsingin Kirjamessujen lavalla ohjelmajohtaja Ville Blåfield kuvasi Jäämeren laulua ihan kaikille sopivaksi lukuromaaniksi. Minä lisään, että erityisesti heille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta, luonnosta ja ihmissuhteista.

Kirjan tiedot

• Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu
• Gummerus 2024
• Alkuperäisteos Kniven i ilden, 2022
• Suomentanut Aki Räsänen
• 368 sivua / 10 h 40 min
• Äänikirjan lukija Mirjami Heikkinen

Lue myös

• Inga Magga: Puolikas (Like 2024) – saamelaisuudesta ja saamen kielen merkityksestä