Songlines, Australian seitsemän sisarta – tarinasta syntyi näyttely täynnä väriä ja mytologiaa

Jos kaipaat loppusyksyn harmauteen väriä, matkusta Tampereelle. Museokeskus Vapriikissa on maaliskuun loppuun asti esillä erittäin kiinnostava ja visuaalisesti upea näyttely Australian alkuperäiskansojen perimätiedon kertomuksista eli laululinjoista (songlines) ja niistä yhdestä tunnetuimmasta, Seitsemän sisaren tarinasta.

Myyttiseen uniaikaan sijoittuvat laululinjat ovat Australian luomiskertomuksia, mantereen historia aboriginaalien näkökulmasta. Ne ovat toimineet myös kuin muinainen GPS, navigointiapuna maastomerkeiltä, vaikkapa pitkillä aavikko-osuuksilla kulkijalle elintärkeiltä vesilähteiltä (waterhole) seuraavalle. Samalla niihin on tallentunut Australian alkuperäiskansojen kulttuuriperintö.

Näyttelyn on koonnut Australian kansallismuseo yhdessä aboriginaalikansojen kanssa. Se sai alkunsa, kun kolme Australian läntisen ja keskisen aavikon aboriginaalikansaa pyysi kansallismuseolta apua kulttuurinsa säilyttämiseksi. Ikivanhat tarinat olivat vielä säilyneet kansanvanhimpien muistissa, mutta huoli oli siitä, säilyisivätkö ne enää tuleville sukupolville. Yhteistyössä käynnistettiin laaja aboriginaaliyhteisöjen voimaannuttamisprojekti, jonka kuluessa kuljettiin uudelleen seitsemän sisaren tarinan reitit halki Australian. Laululinjan tärkeissä paikoissa tehtiin taidetta ja käsitöitä, tanssittiin ja laulettiin. Tulokset ovat nähtävissä laajassa ja monipuolisesti rakennetussa näyttelyssä.

Australian seitsemän sisarta ovat esiäitejä, jotka laskeutuvat taivaalta maan päälle. He kohtaavat ilkeän isähahmon ja noidan Wati Nyirun, joka haluaa sisarista vanhimman vaimokseen. Koska sisaret ja noita ovat läheistä sukua toisilleen, he eivät voi avioitua. Wati Nyiru ei kuitenkaan luovuta vaan jahtaa pakenevia naisia läpi Australian mantereen lännestä itään. Lopulta sisaret pelastautuvat pakenemalla taivaalle, jossa heistä muodostuu Seulasten tähtikuvio. Noita taas päätyy taivaalle Orionin tähtikuvioksi.

Näyttely avaa silmiä

Kiersimme Australiaa kymmenisen vuotta sitten puolisoni kanssa ja mm. matkustimme halki mantereen etelästä pohjoiseen junalla, kaksi yötä ja kolme päivää. Juna pysähtyi Alice Springsissä, mutta sen ”lähellä” (450 kilometrin päässä) olevalle aboriginaalien pyhälle vuorelle Ulurulle emme matkanneet, toisin kuin iso osa junan matkustajista. Halusimme kunnioittaa vuoren rauhaa, jota monet turistit olivat rikkoneet mm. kiipeämälle vuorelle. Nykyisin kiipeäminen on kielletty.

Alice Springisissä oli paljon aboriginaalien taidetta ja oma galleria niitä varten. Kaikissa töissä oli tarkasti kuvan kanssa esitelty myös teoksen tekijä. Yhden pienen taulun siltä ostinkin. Songlines-käsitteeseen ja muinaisiin tarinoihin en matkalla törmännyt, en edes Pohjoisterritorion pääkaupungissa Darwinissa, johon junamatka päättyi. Myös siksi näyttely oli minulle tärkeä kokemus ja avasi aboriginaalien taidetta, joka syntyy perinteisellä ”täplätekniikalla”. Näyttely osoitti, millaisia tarinoita töihin voi sisältyä.

Maailman vanhin tarina

Seitsemän sisaren tarina esiintyy muidenkin maiden mytologioissa, mm. Persian, Kreikan, Egyptin, Kiinan ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestön tarinoissa. Sitä on kutsuttu myös maailman vanhimmaksi tarinaksi, jonka arvellaan olevan peräisin ihmisen alkukodista Afrikasta ja siletä kulkeneen muille mantereille muuttajien mukana.

Ja kyllä, monelle blogimme lukijalle tarinan nykyversio on tuttu Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjasta. Hän sai idean kirjasarjaansa Plejadien eli Seulasten tähtikuviosta, jota kutsutaan myös Seitsemäksi sisareksi. Riley käytti tarinoidensa pohjana kreikkalaisia myyttejä, joissa Orion jahtasi Plejadien seitsemään sisarta.

Songlines – Australian seitsemän sisarta -näyttely Museokeskus Vapriikissa Tampereella 30.3.2025 asti.

Taustatietoa

Aboriginaalit ovat asuttaneet Australian mannerta yli 60 000 vuoden ajan, ja heidän omaleimainen kulttuurinsa on maailman vanhin elävä kulttuuri. Australialaisista yli 3 % eli n. 800 000 kuuluu alkuperäisväestöön, ja heidän osuutensa kasvaa voimakkaasti.

Aboriginaalien mukaan uniaika jatkuu edelleen ja esi-isät elävät kaikessa elollisessa. Rituaalit tuovat heidät elävien keskelle. Maa ja luonto ovat heille täynnä symbolisia merkityksiä.

Australian liittovaltion tuomioistuimessa laululinjat tunnustettiin alkuperäiskansojen laeiksi, kun yksi näyttelyn alkuperäiskansoista, Ngaanyatjarrat vuonna 2005 vaativat yli 180 000 neliökilometrin suuruista aluetta itselleen. Aboriginaalit eivät kuitenkaan katso omistavansa maata, vaan he toimivat oman alueensa holhoojina.

Lähteenä Vapriikin näyttelyn tekstit.