Venetsiaan sijoittuvia dekkareita kirjoittava Donna Leon vieraili Suomessa: ”Brunetti ei ole jäämässä eläkkeelle!”

Kun Donna Leon, maailmanluokan kirjailija, tulee Suomeen kirjamessuille ja sinulle tarjotaan mahdollisuutta tavata hänet haastattelun ja illallisen merkeissä, niin vastaus on tietenkin TAHDON! Pieni haaste oli siinä, että en ollut aiemmin lukenut yhtään Donna Leonin Brunetti-dekkaria. Onneksi juuri oli ilmestynyt sarjan 31. suomennettu osa nimeltään Hyvän nimissä (Otava 2024) sekä Donna Leonin elämäkerta Muistoja matkan varrelta (Otava 2024). Ihastuin molempiin kirjoihin ja tietenkin hurmaavaan Donnaan. Hän oli erittäin helposti lähestyttävä, sanavalmis ja hauska.

Miltä Brunetti-sarja vaikutti ensikertalaisen silmin?

Donna Leonin nimi oli tietenkin tuttu ja olin nähnyt hänen dekkareitaan suvun kesämökillä. Tiesin, että dekkarit sijoittuvat Venetsiaan ja että italialainen ruoka tulee kirjoissa vahvasti esille. Olin ottanut Donnasta kuvan Turun Kirjamessuilla 2016.

Jotkut tutut kommentoivat, että olivat lukeneet yli kymmenen Donna Leonin Brunetti-dekkaria, mutta sitten kyllästyneet, kun dekkarit noudattivat suht samaa kaavaa. Tämän vuoksi minä tartuin hieman epäilevästi sarjan uusimpaan dekkariin nimeltään Hyvän nimissä, mutta kovin montaa sivua ei tarvinnut lukea, ennen kuin olin aivan ihastuksissani!

Bloggarikollega Tuija Takala kutsui omassa arviossaan Brunetteja mindfulness-dekkareiksi. Oivallinen nimi kuvaamaan sarjaa. Päähenkilö Guido Brunetti on hyväkäytöksinen, huoliteltu poliisi, joka kohtelee lähipiiriään kauniisti. Hän keskustelee vaimonsa Paolan kanssa käsillä olevista rikoksista ehkä enemmän kuin olisi sallittua, mutta Paola on niin sivistynyt, että hänen havainnoistaan on Brunettille usein apua. Brunetti on kasvanut vaatimattomissa oloissa, opiskellut klassisia aineita yliopistossa, rakastaa antiikin kirjallisuutta ja ennen kaikkea perhettään. Paolan vanhemmat ovat Venetsian korkeinta yläluokkaa ja asuvat palazzossa. Brunetti ei ole aivan kotonaan appivanhempiensa piireissä, mutta sukulaisuussuhde avaa hänelle sellaisia ovia Venetsiassa, jotka eivät tavallisille poliisille avautuisi.

Koko ajan kuljetaan Venetsiassa, kerrotaan vesibussilinjat ja campot, joiden poikki kävellään. Lukija saa tietää Brunettin mielipiteet monesta asiasta, rakennuksesta ja ihmisestä. Selväksi tulee myös, miten ihmiset ovat pukeutuneet. Ah, tämä kirjojen esteettinen puoli viehätti minua erityisesti.

Hyvän nimissä lähtee käyntiin verkkaisesti. Guido Brunettin vanha naapuri tulee tapaamaan häntä ja kertoo olevansa huolissaan tyttärensä avioliitosta. Vävypoika on vihjaillut, että heitä saattaa uhata vaara. Kun Brunetti päättää tutkia vain vähän ja täysin epävirallisesti, alkaa kaikenlaista löytyä. Kyseessä on taloudelliset asiat, hyväntekeväisyys ja vanhat kaveruussuhteet.

Koska en tuntenut sarjan vakioporukkaa, oli minun oltava tarkkana, kuka oli kuka. Muutoin nautin kaikesta italialaisesta tyylikkyydestä ja hämmästelin, miten ihmeessä poliisilaitoksella tunnuttiin olevan niin kovin tehottomia. Kovin oli meno erilaista kuin pohjoismaisilla poliisilaitoksilla.

Mutta jätetäänpä Hyvän nimissä hetkeksi aikaa ja palataan siihen jutun lopussa, sillä käsittelin kirjaa myös lukupiirin kanssa.

Donnan haastattelu Otavalla

Hyvän nimissä -dekkarin lisäksi olin lukenut Donna Leonin juuri suomeksi ilmestyneen elämäkerran Muistoja matkan varrelta ennen tapaamistamme. Elämäkerta on kokoelma erillisiä, mehukkaita tarinoita Donnan elämästä. Kuinka vanhemmat olivat kehottaneet tekemään elämässä kivoja asioita. Kuinka Jane Austenin tuotantoa käsittelevä, melkein valmis väitöskirja jäi Iraniin, kun hän joutui pakenemaan vallankumousta. Kuinka hän opetti englantia Kiinassa ja Saudi-Arabiassa. Kuinka hän kirjoitti Venetsian poliisilaitoksen jaettavaksi kirjeen, jossa vakuutettiin, että Guido Brunetti ja hänen kollegansa ovat juuri nyt koulutuksessa toisella paikkakunnalla, joten ei kannata jäädä odottamaan!

Kohtasimme Donna Leonin kanssa Otavan toimitiloissa. Hän oli antanut jo monta haastattelua ennen minun tapaamistani. Pöydällä oli vielä puoliksi syöty salaatti ja vesipulloja. Donna oli kuvistakin tutuksi tulleessa punaisessa jakussa ja tummissa kapeissa housuissa. Hän oli suunnilleen yhtä pitkä kuin minä, hoikka ja jäntevä. Hänen olemuksensa oli erittäin nuorekas 82-vuotiaaksi.

Donna kertoi, että hän tulee mielellään Suomeen. ”Täällä ihmiset lukevat ja suhtautuvat lukemiseen intohimoisesti. Sitä ei enää monessa paikassa näe. Tunnen sen oikeastaan vain Suomessa ja Espanjassa. Sitä paitsi minä sain ensivaikutelmani sympaattisista suomalaisista ennen kuin joku kertoi, että suomalaiset ovat muka hiljaisia ja juroja!”

Hän on kirjoittanut englanniksi 33 Brunetti-dekkaria, joista viimeisin ilmestyi kesällä 2024. Eli on vielä kaksi dekkaria, joita ei ole käännetty suomeksi. Kysyinkin, miten ihmeessä hän kykenee pitämään henkilöhahmonsa kerta toisensa jälkeen raikkaina ja virkeinä, innokkaina ratkaisemaan Venetsian rikoksia. Donna sanoi, että tässä vaiheessa hän ja lukijat tietävät jo, miten vakiohenkilöt suhtautuvat maailmaan, työntekoon ja toisiinsa. Roistot vaihtuvat joka kirjassa ja rikoksen teemat ovat aina uusia, mutta voi olettaa että tutut hyvikset saavat ratkaistua rikokset ainakin johonkin asteeseen. Joskus jutut jäävät hieman leijumaan ilmaan, sillä Donna on realisti ja totesi, että oikeassakaan elämässä paha ei aina saa palkkaansa eivätkä lopuksi hääkellot soi:

I don’t like happy endings!”

Venetsian vanhakaupunki on kuin pikkukaupunki, tänä päivänä siellä asuu alle 50.000 ihmistä. Ihmiset tuntevat toisensa, aina joku on jonkun serkku tai setä ja asiat järjestyvät tuttujen kautta. Tätä vanhan mallin menoa uhkaavat valtaisat turistimassat, jopa 30 miljoonaa matkailijaa vuodessa, mikä on aivan käsittämätön määrä. Siksi venetsialaiset muuttavat pois, he kokevat, että kaupunki ei ole enää heille. Donna itse muutti muutama vuosi sitten Sveitsin kaakkoiskulmaan, kivenheiton päähän Italian rajasta Hän käy edelleen usein Venetsiassa, mutta pyrkii pysyttelemään poissa touko-syyskuussa.

Jouluksi hän palaa aina Venetsiaan. Eräs italialaispariskunta, Bibi ja Franco, tuli tutuksi jo 1960-luvulla ja heistä on tullut Donnan toinen perhe, heidän kanssaan hän on viettänyt viitisenkymmentä joulua. Perheen äiti Bianca on 101-vuotias ja edelleen hyvässä vedossa. Heiltä ja heidän ystäviltään Donna saa aitojen venetsialaisten näkökulman, jota hän hyödyntää kirjoissaan. Hän oli toki itsekin asunut jo lähes kaksikymmentä vuotta Venetsiassa ennen kuin julkaisi ensimmäisen kirjansa. ”He kykenevät edelleen shokeeraamaan minut joillain toteamuksillaan, mutta niin minäkin heidät omilla ajatuksillani.”

Vaikka Donnalla on vahva venetsialainen näkymä, hänellä edelleen on kyky havainnoida myös ulkopuolisena. Minulla tulee mieleen tapa, jolla Suyata Massey kuvasi Japania Rei Shimura -dekkareissaan tai kuten Satu Rämö kuvaa Islantia Hildur-sarjassa.

Donna rakastaa Italiaa, mutta näkee myös yhteiskunnan varjopuolet ja niitä hän käsittelee kirjoissaan. Kysyin, mitkä ovat Italian parhaat asiat parmigianon lisäksi? Donnan mukaan italialaiset ovat periaatteessa kilttejä ihmisiä. Hän kertoi kaatumisestaan Hollannissa, kukaan ei ollut auttanut, hän oli ollut näkymätön. Jos sama olisi tapahtunut Napolissa, joukko ihmisiä olisi auttanut, joku olisi tarjoutunut viemään kotiinsa, joku tarjonnut juotavaa ja varmistanut, että hän on kunnossa. Jopa Venetsiassa ihmiset neuvovat ja saattavat turistit määränpäähänsä, vaikka heiltä on kysytty samoja asioita kenties tuhansia kertoja.

Brunetista on tehty saksalainen tv-sarja, joka oli Donnan mielestä kaamea. Hän toivoo aidompaa italialaista tunnelmaa Disneyn suunnittelemaan Brunetti-tv-sarjaan. Sen aikataulu on edelleen epävarma, mutta sopimus on allekirjoitettu kuukausi sitten.

Me juttelimme mm. moskiitoista, halaamisesta, Venetsian murteesta, kansalaisuuksista, kirjojen rajoja ylittävistä mahdollisuuksista ja mitä tulee tehdä, jos joku kuristaa sinua. Ja Tove Janssonista, jonka elämäkerran Donna oli lukenut. Hänellä on pari ystävää, jotka olivat antaneet toimeksiannon tuoda muutama tietynlainen Muumi-muki tuliaisina Suomesta.

Donna antoi myös erinomaisen neuvon. Jos kirja, ooppera, teatteri tai joku muu taidemuoto ei miellytä sinua, jätä kirja kesken tai lähde väliajalla pois. ”Don’t pay twice!” kuului neuvo eli jos asia ei tuota nautintoa, niin älä tuhlaa aikaasi ”maksamalla kahdesti”. Hurmaava Donna!

Lukupiiri luki Brunetti-dekkarin ja joi Veneton viinejä

Palataanpa uusimpaan Brunettiin, sillä tunnettu viinimaahantuoja Astra Wines järjesti lukupiiri-illan, jossa maisteltiin Veneton alueen viinejä. Venetsia on Veneton hallinnollisen alueen pääkaupunki.

Lukupiiriin oli kutsuttu sekä kirjojen että viinien ystäviä. Muutamalla oli pitkä yhteinen historia Brunettin kanssa, joten he pystyivät antamaan syvällisen näkymän Donna Leonin luomaan maailmaan.

Hyvän nimissä -dekkaria arvioitiin jälleen peukuilla: neljä nousi ylös, neljä jäi semiin ja kaksi alas. Ne, jotka pitivät, nauttivat mm. Brunettin syvällisyydestä ja Venetsian kuvauksesta. Ne, jotka eivät niin ihastuneet, kaipasivat lisää vauhtia, kirkkaita motiiveja ja selkeää loppuratkaisua.

Kun kysyin, kenen kirjan hahmon kanssa lukupiiriläiset haluaisivat mennä illalliselle, oli vastaus melkein yhdestä suusta: Paolan! Muutama ehdotti Brunettin erinomaisen kekseliästä sihteeriä signorina Elettraa, mutta Paola, joka opettaa yliopistolla kirjallisuutta ja kokkaa perheelleen joka päivä oli meidän suosikkimme. Parasta lukupiiri-illassa oli jälleen kerran moniääninen keskustelu! Kiitos Astra Winesin sydämelliselle vieraanvaraisuudelle.

Mitäkö seuraavaksi? Minä palasin jo ihan alkuun ja luin Brunetti-sarjan ensimmäisen osan Kuolema Venetsiassa, joka on ilmestynyt englanniksi vuonna 1992. Onneksi se ja kaikki muutkin osat ovat saatavilla ääni- ja e-kirjoina, joten minulla on nyt 29 Brunettia poimittavissa aina kun tuntuu siltä, että miellyttävä pistäytyminen Venetsiaan tapaamaan ”tuttuja” on paikallaan. Ja ensi helmikuussa ilmestyy sarjan 32. osa suomeksi nimeltään Mitä kylvät (Otava 2025).

Kirjojen tiedot

• Donna Leon: Hyvän nimissä
• Komisario Guido Brunettin tutkimuksia, osa 31
• Otava 2024
• Suomentajat: Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä
• 332 sivua / 9 h 14 min
• Äänikirjan lukija Jarkko Pajunen

• Donna Leon: Muistoja matkan varrelta
• Otava 2024
• Suomentajat: Markku Päkkilä ja Helka Sivill
• 191 sivua / 4 h 49 min
• Äänikirjan lukija: Erja Manto

Lue myös Minnan arvio Brunetti-sarjan osasta 29: Pimeillä vesillä – ihmissuhteita, markkinavoimia ja jännitystä modernissa Venetsiassa.

Ja Tuijan arvio Donna Leonin elämäkerrasta ja viinilukupiiristä.

Kuvia Venetsiasta

Minä en ole käynyt Venetsiassa, mutta menneet sukupolvet ovat. Kotiarkistosta löytyi seuraavat valokuvamuistot: