Jyväskylän Kirjamessut ja Tampereen Kirjafestarit päättivät kirjatapahtumavuoden 2024

Jyväskylän Kirjamessujen ja Tampereen Kirjafestarien välissä oli vain viikko, ja monet kirjailijat olivat esiintymässä molempien tapahtumien lavoilla. Kirsin Book Clubista Jyväskylässä olivat Kirsi ja Minna, Tampereella vain Kirsi. Päätimme poimia molemmista messuista parhaat palat talteen tähän juttuun.

Jyväskylän Kirjamessut

Jyväskylän Kirjamessut ovat vakiinnuttaneet paikkansa kirjatapahtumien joukossa. Tämän vuoden kokonaisuus, Kirja-, joulu- ja viinimessut, keräsivät marraskuisena viikonloppuna ennätysmäärän – liki 14.000 – kävijää. Paviljongin viihtyisäksi sisustettu pääsali ja kirjatapahtumien keskittyminen siihen loi Jyväskylään lämpimän tunnelman, joka kutsuu tulemaan ensi vuonna uudestaan.

Tietokirjaraati

Kirjoitti Minna

Suomen Tietokirjailijat ry toimittaa syksyn kirjamessuille tietokirjaraadin, joka on loistava tapa nostaa esiin erilaisia tietokirjoja. Kun raatilaisia on useita, saattavat mielipiteet jakautua voimakkaastikin, ja messuvieras saa lyhyestäkin esittelystä monipuolisen käsityksen ruodituista teoksista. Kukin raatilainen antoi pisteitä 1-5, joten kokonaispistemäärä oli enimmillään 20.

Ilari Taskinen Terveiseni täältä jostakin – Suomalaissotilaiden kirjeenvaihto talvi- ja jatkosodassa (Gaudeamus 2024). Tutkijanotteesta johtuvasta toisteisuudesta huolimatta raati piti arvossa uutta tietoa sotilaiden kirjeenvaihdosta paitsi kotijoukoille myös keskenään sekä kirjeenvaihtoilmotusten kautta löydetyille naisille, joiden kanssa usein toivottiin romanttista suhdetta. Pisteitä 14.

Marissa Mehr Nainen, joka käveli veitseen – Kirjoituksia oopperasta ja vallasta (Vastapaino 2024) Tämä teos valloitti raadin. Mehr kirjoittaa oivaltavaa esseistiikkaa oopperasta kulttuurisen pääoman lähteenä, luokkanoususta, sukupuolesta, rasismista ja nationalismista. Mehr näyttää kuvan siitä, miten katsomme edelleen vanhoja pölyttyneitä tulkintoja. Harmillisesti hän ei huomioi suomalaisen oopperan jo tapahtunutta uudistumista, siitä huolimatta raadilta pisteitä 18.

Lotta Tuohino Sairaanhoitajan paikka (Gummerus 2024) Journalistitaustainen, sairaanhoitajaksi opiskellut Lotta Tuohino on kirjoittanut raivokkaan puheenvuoron sairaanhoitajan työstä yhden ihmisen kokemuksen kautta. Raadille tämän kirjan asiasisältö oli heppoinen ja yksipuolinen, sitä pidettiin hyvin journalistisena. Ammatinvalintaa ei perusteltu, mikä lienee syynä siihen, että näkökulmaa pidettiin ulkopuolisena. Raadilta herui pisteitä 10.

Jouni K. Kemppainen – Venla Rossi Voi siitä olla iloakin – Ikäero parisuhteessa (Siltala 2024) Kirjan teema on ikäero parisuhteessa. Raadin mielestä parien esittely tuntui enemmän tirkistelyltä, tietokirjaan olisi odotettu analyysia, tulkintaa tai vaikkapa kontekstointia: miten ikäero on koettu eri aikoina ja eri kulttuureissa. Hieman aistin raatilaisten kommenteista, ettei ikäero ehkä sittenkään ihan paljaaltaan ole niin iso juttu kuin millaisena se kirjassa esitellään. Pisteitä melko niukasti 9.

Hannu Sokala Raha ei ole sitä mitä luulet (Nemo 2024) No mitä se sitten on? Siihen ei raati löytänyt vastausta, vaikka kirjaa pidettiinkin hyvin kirjoitettuna ja alkuun mukaansa tempaavana. Sokala ei ole asiantuntija, vaan siteeraa runsaasti muita. Ehkä tämän vuoksi jälki ei ole niin loistokasta kuin asiantuntijan tekemä popularisointi. Pisteitä 12.

Finlandia-palkintoehdokkaiden esittelyt

Kirjoitti Kirsi

Jyväskylän kirjamessuilla on se etulyöntiasema, että ne ovat syksyn ensimmäiset messut, joilla jo tiedetään, mitkä kirjat ovat Finlandia-palkintoehdokkaina, mutta voittajia ei ole vielä valittu. Messuohjelmassa oli kaikkien kolmen kategorian ehdokkaille annettu oma osuus.

Lauantaina Seppo Puttonen haastatteli kolmea kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokasta: Anna-Kaari Hakkaraista (Marraseliö), Hanna-Riikka Kuismaa (Korvaushoito) ja Pajtim Statovcia (Lehmä synnyttää yöllä). Tunnin setissä kolmella kirjailijalla oli aikaa avata omaa teostaan täpötäydelle katsomolle. Olin juuri tehnyt Airin kanssa podcastin ehdokkaista, joten oli kiinnostavaa kuulla, mitä täydentävää tietoa ehdokkaat vielä kertoivat. Pajtim Statovci esimerkiksi kertoi, että hänen kirjansa pitkät lauseet kuvaavat henkilöhahmojen tukahdutettua oloa, aivan kuin he olisivat veden alla ja joku painaa heitä sinne takaisin aina kun he yrittävät pintaan.

Seppo Puttonen esitteli pikaisesti kolme muuta ehdokasta itse, mikä oli ehkä vähän turhaa, sillä ääni heille, jotka olivat paikalla. Minä yritin tutkia ehdokkaiden mikroilmeitä, sillä kuunnellessani oletin, että he jo tiesivät voittajan. Keskustelun jälkeen selvisi, että Kirjasäätiön puhelu Alma Pöystin päätöksestä oli tulossa vasta messujen jälkeisenä maanantaina, kaksi päivää ennen palkintogaalaa.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden esittelylle oli ohjelmassa varattu tunti. Tulin 25 minuutin kohdalla paikalle ja ohjelma oli jo loppunut. Onneksi kirjailijat olivat vielä lavan sivussa juttelemassa, joten pyysin heitä yhteiskuvaan. Oma mokanihan oli saapua myöhässä ja harmitti, sillä olisin mielelläni kuullut ehdokkaiden kertovan kirjoistaan, joista en ole vielä yhtään lukenut. Leena Paasion Meren koskettamat -kirja on kyllä lukupinossa.

Kuvauksen jälkeen jäin juttelemaan Päivi Lukkarilan kanssa. Hän omakustantajana kertoi miettineensä, lähettääkö ollenkaan Skutsi-kirjaansa kilpailuun, sillä osallistumismaksu on 200 euroa ja Kirjasäätiölle pitää toimittaa seitsemän nidettä kirjaa. Hän epäröi myös siksi, että vuoden 2023 voittaja, Magdalena Hain Sarvijumala, on Skutsin kanssa samaa kauhugenreä. Keskustellessamme emme sitä vielä tienneet, mutta nyt voi todeta, että todellakin kannatti lähettää kirjat Kirjasäätiölle, sillä Maria Veitola valitsi Skutsin Finlandia-voittajaksi. Se tarkoitti mainetta ja kunniaa, sekä 30.000 palkintoeuroa.

Sunnuntain viimeisenä ohjelmanumerona Jyväskylässä oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden esittely. Juha Roiha haastatteli Riikka Leinosta ja Sanna Nyqvistiä heidän teoksistaan. Koska heilläkin oli lava-aikaa tunti, saimme kuulla kunnon esittelyt kummastakin kirjasta. Rannalla-kirjassa kerrotaan siitä, kuinka kirjailijat löysivät meren ja esimerkkeinä ovat mm. Jane Austen, Marcel Proust ja Virginia Woolf. Rannalla taitaa päätyä omaan joulukirjapakettiini!

Muutaman päivän kuluttua Pekka Haavisto valitsi Sofia Tawastin ja Riikka Leinosen Suuri valhe vammaisuudesta -kirjan tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittajaksi. Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta Riikka Leinosen esiintyminen oli kyllä vakuuttava ja toivon, että palkinto siivittää tekijät puhumaan tärkeästä asiasta vielä monelle foorumille.

Näin jälkiviisaana voi todeta, että Jyväskylän Kirjamessut onnistui tuomaan esille kaikki vuoden 2024 Finlandia-voittajat. Sitähän kirjailijat itsekään eivät vielä esiintyessään tienneet.

Lukupiirille löytyi kirja

Kirjoitti Kirsi

Pirjo Hassinen oli tuttu kirjailijanimi, mutta emme olleet koskaan aiemmin nähneet häntä livenä. Pirjo Hassinen on kirjoittanut yli 20 kirjaa, voittanut Savonia-palkinnon kaksi kertaa ja ollut neljä kertaa Finlandia-ehdokkaana, viimeksi vuonna 2012. Tätä kirjoittaessani tuli tieto, että hänelle on juuri myönnetty Pro Finlandia -mitali.

Ilman näitä meriittejäkin olisimme kiinnostuneet hänen uusimmasta kirjastaan Päiväretki varjojen maahan. Kanerva Eskola haastatteli Pirjo Hassista ja heidän keskustelunsa oli niin innostavaa, että päätimme ehdottaa lukupiirille, että ottaisimme kirjan Kirsin Book Clubin kevään lukuohjelmaan!

Ben Z ja kettukarkit

Kirjoitti Minna

Tuttavuuteni Ben Zyskowiczin kanssa juontaa vuosikymmenten taakse, aikaan ennen hänen kansanedustajuuttaan ja rooliaan valtakunnanpolitiikassa. Niinpä heitin kirjallisuuden hetkeksi sivuun, ja pyysin Beniltä rauhoittavia sanoja sen kaaoksen keskelle, jossa nyt elämme. Ben kertoi keskustelleensa samasta teemasta juuri toisaalla. Siinä keskustelussa oli todettu yksimielisesti, että hankalia paikkoja ja vaikeita haasteita olemme kokeneet aiemminkin. Niistä on kuitenkin aina selvitty.
Ja niinhän se on: kun hieman laajentaa katsantokantaa on helpompi nähdä vaikeuksien rinnalla myös onnistumiset.

Kirjavinkki: Vesa Vareksen Nuori Ben Zyskowicz (Otava 2023). Kustantajan sanoin: ”Tarkkanäköinen kirja kasvaa sisäpoliittisen suomettumisen vakuuttavaksi kuvaukseksi.”

Mikko Kauppila: Terveisin K

Kirjoitti Minna

Mikko Kauppila on vakuuttanut meidät näyttelijänä Bollassa, Röda rummetissa ja Veljeni Leijonamielessä. Hänen uusi aluevaltauksensa, romaani Terveisin K oli HS:n esikoispalkintoehdokkaana ja on kerännyt runsaasti hyvää palautetta.

Näyttelijänopinnoissaan Mikko tuotti tekstiä näyttämölle, romaanin kirjoittaminen on kuitenkin melko erilaista. Hän kertoi vaikeinta kaksivuotisessa romaanin kirjoittamisessaan olleen löytää tekstimaailma, jossa viihtyy ja johon haluaa palata yhä uudelleen sitä muokkaamaan. Romaanissa on kirjailijan nimi kannessa, taustalla on ollut myös yhteisö, kirjoittajaopinnot Kriittisessä korkeakoulussa, esilukijat ja kustannustoimittaja. Romaanikirjailijat taiteelliset valinnat ovat myös hauraampia ja samaan aikaan itsenäisempiä. Terveisin K nousee lukulistalle viimeistään Nina Paavolaisen johdatteleman antoisan kirjamessuhaastattelun jälkeen.

Historiasta kirjoittavia miehiä Jyväskylästä

Kirjoitti Kirsi

Olen tänä vuonna Otavan lukulähettiläs, joten minulla oli mahdollisuus Jyväskylässä osallistua Otavan järjestämälle illalliselle. Pöydässä sain molemmille puolille viereeni Jyväskylässä asuvan kirjailijan, jonka teoksia en aiemmin tuntenut ollenkaan. Vaikka olisi kyllä pitänyt!

Oikealla puolellani istui Ossi Päärnilä, pitkän uran yliopistolla tehnyt historioitsija. Hän esitteli itsensä esikoiskirjailijana, sillä hänen aiemmat teoksensa olivat olleet omakustanteita. Ossi kertoi, että hänen kirjansa käsittelee talvisodassa Norjaan lähetettyjä sotalapsia. Norja oli ensimmäinen maa, joka otti vastaan suomalaisia, joten Osloon päätyi muutamia satoja lapsia. Pohjois-Norjaan puolestaan siirtyi lapsia Neuvostoliiton rajan tuntumasta, Petsamon alueelta. Sanoin illallispöydässä, että aihealue tuntuu kovin tutulta, olen varmaan juuri lukenut siitä. Vasta kotimatkalla selvisi, että tunsin Vaarassa mennen tullen -kirjan (Atena 2024) siitä, että mieheni Martti on lukenut sen äänikirjaksi ja hän oli kertonut kirjan sisällöstä kotona aamiaispöydässä. Seuraavana päivänä messuilla esittelin miehet toisilleen.

Vasemmalla puolellani istui tiedustelun tutkija ja kirjailija Mikko Porvali. Hän on kirjoittanut lukuisia tietoteoksia liittyen Suomen tiedusteluhistoriaan. Sain huomata seuraavana päivänä messuilla, että kyseessä oli varsin tanakoita teoksia, joista uusin oli Päämajan kaukopartio Vehniäinen -sarjan kolmas osa nimeltään Viimeiseen asti (Atena 2024).

Mikon tietokirjat eivät olleet minulle tuttuja, mutta olisihan minun pitänyt tunnistaa hänen Karelia Noir -sarjansa, sillä sen kakkososa Veri ei vaikene sai Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka-palkinnon vuonna 2017. Palkinto annetaan vuoden parhaalle kotimaiselle dekkarille, joten sarjaan täytyy ehdottomasti tutustua.

Tampereen Kirjafestarit

Ei ollut mennyt viikkoakaan Jyväskylän Kirjamessuista, kun olin Tampere-talon aulassa noutamassa mediapassiani. Viikon varrella oli ollut yrityslukupiiri, Finlandia-gaala, kirjailija Jenny Colganin haastattelu ja Hildur-teatteriesitys. Silti messukuhina oli jälleen innostavaa ja lähdin etsimään tilanteeseen sopivaa messukeskustelua, joka oli tietenkin kahden tamperelaisen eli lukulähettiläskollegani Henriika Tulivirran haastattelu Mirella Mäkilästä, joka sai juuri Vinhan kirjakaupan myöntämän ensimmäisen Funlandia-palkinnon Se on moro -kirjasarjastaan. Hauskaa ja energistä!

Tampereen Kirjafestareiden huonoin puoli on Tampere-talon sokkeloisuus. Kun Jyväskylän Paviljongissa kaikki oli selkeää, esiintymislavat hyvin merkattuja ja kauniisti somistettuja, signeeraukset viihtyisillä sohvilla ja kirjamyynti hallin keskellä, niin Tampereella eri tiloja ei meinannut oppia viikonlopun aikana. Minäkin ohjasin kaksi kirjailijaa signeerauspisteelle, kun he eivät tienneet missä se on. Onneksi talossa oli ystävällisiä vartijoita, jotka neuvoivat perille.

On Tampere-talossa hyvätkin puolensa, sillä siellä on useampi sali, jossa keskustelua voi kuunnella oven takana, ilman ympärillä olevaa hälinää. Omaksi tukikohdakseni otin aulassa olevan Muumi-nurkkauksen, jossa oli hyvä haastatella ja kuvata eri kirjailijoita.

Tässä vaiheessa kirjavuotta olin jo kuullut useimpia ykkösrivin kirjailijoita jossain aiemmassa tapahtumassa. Poiminkin sellaisia kirjailijoita, joiden kirjat tiesin tai olin jopa lukenut, mutta joita en ollut kuunnellut. Inga Maggan Puolikas oli lukupiirissämme elokuussa ja Markus Nummen Käräjistä veikkasin Finlandia-ehdokasta. Salla Vuorikosken Sanna Marin -kirja oli Finlandia-ehdokkaana ja häntä kuunneltuani vakuutuin sen journalistisesta laadusta. Samoin alkoi kiinnostaa Katri Ylisen Saatanallinen paniikki ja Nina Honkasen Rakkaani, Vladimir.

Kirjafestareilla oli kirjamyyntiä vähän kaikkialla. Rosebudin myyntipöytiä oli kahdessa kerroksessa, käytävillä pienkustantamoita ja tillbehörin kauppaajia. Mukaan lähti muun muassa kirjallisuuskysymyksiä sisältävät pelikortit. Kaikista pisin signeerausjono – kuten Jyväskylässäkin – oli Satu Rämöllä, Hildur-sarjan neljäs osa Rakel selkeästi kiinnostaa myös kirjana, vaikka veikkaankin, että se oli marraskuun kuunnelluin äänikirja.

Satu Rämö valitsi ja jakoi Aamulehden Tulenkantaja-palkinnon, joka myönnetään kirjalle, jolla on todennäköisimmät mahdollisuudet menestyä käännöskirjana maailmalla. Esiraadin valitsemat tämän vuoden ehdokkaat olivat:

• Siiri Enoranta: Keuhkopuiden uni, fantasiaromaani (Gummerus)
• Helena Immonen: Operaatio Tulikettu, Operaatio Kettu -sarjan neljäs osa (Crime Time)
• Asko Jaakonaho: Kulta-aura, historiallinen romaani (Aviador)
• Mikko Kauppila: Terveisin K (Teos), katso esittely yllä
• Terhi Törmälehto: He ovat suolaa ja valoa (Otava)

Satu jos kuka tietää, miten kirja voi lähteä lentoon myös maailmalla. Hildur on ollut mm. bestseller-listoilla Saksassa, sai Guardian-arvion ja on nyt valloittanut myös Islannin. Hän kertoi, kuinka aktiivisesti itse toimii sen jälkeen kun käännössopimus on saatu. Agentti hoitaa ensimmäiset ulkomaiset yhteydet, mutta sopimuksen jälkeen alkaa jälkimarkkinointi. Satu on yhteyksissä kustantajiin, joita patistaa aktiviteetteihin ja sopimaan hänelle esiintymisiä. Kun Satu sitten pääsee jollekin kansainväliselle lavalle, hän houkuttelee kuuntelijoita tulemaan signeeraukseen lupaamalla Islannin tuliaisia (lakusuklaata). Kuuntelin Sadun myyntipuhetta hymyssä suin, juuri näin tulee toimia! Kilpailu kansainvälisillä markkinoilla on kova ja pienetkin mahdollisuudet erottua on käytettävä. Tärkein viesti olikin: ”Ole aktiivinen ja ystävällinen!”

Tähän koosteeseen olisi voinut lisätä vielä vaikka mitä. Kirjamessut ovat ihania tapahtumia. Minulle ne ovat ennen kaikkea mahdollisuuksia kuunnella lavakeskusteluja, pohdittuja ja spontaaneja ajatuksia kirjailijoilta. Jotkut ovat erittäin viihdyttäviä, esimerkiksi Antti Tuomainen aina, toiset pistävät pohtimaan maailmaa. Keskustelujen perusteella muokkautuu oma lukulista. Messuilla voi jutella kustantajien, kirjailijoiden, kirjasomettajien tai vaikka viereen sattuneen kirjanystävän kanssa. Ihan varma voi olla, että messuilta palaa kotiin inspiroituneena, onnellisena ja väsyneenä.

Kiitos vuoden 2024 messut! Nyt seuraa pitkä tauko. Liput on ostettuna toukokuun Helsinki Litiin, mutta sitä ennen ei ole tiedossa messuja tai muita isompia kirjallisuustapahtumia. Onneksi aina on kuitenkin lukupiirit ja lukemisen ilo!

Lue myös

• Helsingin Kirjamessut 2024
• Turun Kirjamessut 2024
• Sastamala, Vinha, Pentinkulma ja Naantali 2024