Satu Rämö: Rakel – Hildur-sarja palaa Ísafjörðuriin

Satu Rämön Hildur-sarjan neljäs osa Rakel tuli kauppoihin 1. marraskuuta 2024. Aamulla kello kuusi oli Kampin kauppakeskuksessa jo melkoinen fanien jono odottamassa, kun Satu Rämö saapui signeeraamaan uutuuskirjaansa. Rakelia myytiin kuukaudessa 100.000 kappaletta ja luulen, ettei marraskuussa mennyt päivääkään, ettei Satu ollut jossain päin Suomea – tai Islantia tai Ranskaa – puhumassa kirjoistaan. Hildur-sarja on ollut ennen näkemätön menestys Suomen markkinoilla. Hatunnosto ja halaus Sadulle, sillä menestys on vaatinut suotuisten tähdenasentojen lisäksi myös valtavasti kirjallista työntekoa: arvostan!

Rakel, Hildur-sarjan osa 4

Sain oman Rakel-kappaleeni heti tuoreeltaan. Kun toin sen kotiin ja jätin hetkeksi keittiön pöydälle, niin vips, se oli päätynyt mieheni yöpöydälle. Hän luki Hildur-sarjan kolme aiempaa osaa kesällä ja piti kovasti. Niinpä annoin hänelle muutaman päivän aikaa, mikä riitti hyvin koukuttavan dekkarin lukemiseen.

Olen seurannut Hilduria sarjan ensimmäisestä osasta lähtien. Suosikkejani ovat tarinalinjat, jotka sijoittuvat Islantiin ja joissa pureudutaan Islannin yhteiskunnan erityispiirteisiin. Olinkin iloissani, että Rakelin tapahtumissa on palattu Islannin Länsivuonoille.

---

• Hildur
• Keskustelu Satu Rämön kanssa Hildurin ilmestyessä (podcast)
• Rósa & Björk
• Jakob
• Miltä menestys tuntuu – keskustelu Satu Rämön kanssa Jakobin ilmestyessä (podcast)
• Hildur Turun Kaupunginteatterissa

---

Rakelin alussa ollaan siirrytty Jakob-kirjan talvisista tapahtumista seuraavaan kesään. Tässä välissä islantilainen rikostutkija Hildur on lomaillut miesseurassa Havaijilla ja suomalainen, Hildurin naapurina samassa paritalossa asuva rikoskonstaapeli Jakob totuttelee elämään pienen poikansa kanssa.

Tuntui niin mukavalta päästä taas tuttujen henkilöiden pariin! Hildur on poikkeuksellinen dekkarisarjan päähenkilö. Hän on luotettava ja oikeamielinen, mutta melkoinen yksinäinen susi. Hän on tarkka omasta reviiristään ja hänen lähelleen on vaikeaa päästä. Hänellä on traumaattinen perhetausta, mitä jälleen avataan yhdessä juonilinjassa, mutta vieläkin jää kysymyksiä niin vanhempien kuin siskojenkin suhteen!

Hildurin, ja Sadun, kotikylässä asuu kolmisen tuhatta ihmistä. Turistikautena vuonoon lipuu lähes päivittäin suuria risteilijöitä, joiden tuhannet matkustajat tupsahtavat pariksi tunniksi maihin. He osallistuvat opastetuille retkille ja kiertelevät pikkukaupungin kaupoissa. Rakel-kirjan alussa jälleen yksi risteilijä saapuu Ísafjörðuriin, mutta tällä kertaa laivan laskusiltaa pitkin maihin hoipertelee ulkomaalainen mies pää veressä. Hildur ja Jakob alkavat selvittää, mitä on tapahtunut.

Kirjassa on tämän tapauksen lisäksi mm. mystisten mökkimurtojen sarja, kuolema vanhustentalossa ja vauvan kuolema. Oletan, että oikeassakin elämässä poliiseilla on monia tutkimuksia meneillään yhtä aikaa ja priorisoinneille on tarvetta.

Minua kiinnosti jälleen menneisyyden tapahtumalinja, joka kytkeytyi nykyhetkeen, sillä Hildur kävi tapaamassa äitinsa vanhaa rakastettua vanhainkodissa. Nämä kohtaukset on kerrottu hyvin viehättävästi, aivan kuten aiemmin Hildurin suhde tätiinsä Tinnaan. Menneisyys tarkoittaa 1990-lukua, jolloin Islannissa oli suuri yhteiskunnallinen murros, kun aiemmin henkilökohtaisista kalastusoikeuksista tuli myytäviä. Moni kalastaja myi oikeutensa ja kalastaminen keskittyi suurempiin yksiköihin. Tällä oli seurauksia myös Hildurin suvulle.

Hildurin ihmissuhteissakin on haasteita. Suomesta tulee lempeitä viestejä, mutta onko romanssilla poromiehen kanssa mahdollisuuksia, jos kumpikaan ei ole halukas muuttamaan toisen luokse? Helppoa ei ole siskojenkaan kanssa. Björk on vankilassa rikoksesta, jota Hildur ei usko siskonsa tehneen. Rósa puolestaan kunnostaa heidän vanhaa kotitaloaan, jonka pihapiiriä kaivettaessa löytyy sellaista, mikä ei sinne kuulu.

Jakob on vuosia ollut isä vain etänä ja nyt hän asuu ekaluokkalaisen Matiaksen kanssa. Poika on menettänyt äitinsä ja joutunut muuttamaan uuteen maahan, jonka kieltä hän ei vielä kunnolla osaa. Neulominen on Jakobille helpompaa kuin pojan mielenliikkeiden ymmärtäminen, mutta hän yrittää. Matias livahtaa usein Hildurin puolelle, jossa hän viihtyy.

Sujuvaa ja runsasta

Juonesta en nyt sano yhtään enempää, etten vaan paljasta mitään.

Rakelissa tarinat etenevät reipasta vauhtia ja koukkuja on paljon. Itse asiassa asioita jää sen verran auki, että jatkoa on varmasti tulossa, ehkäpä taas vuoden päästä.

Sadun kyky kuvata tapahtumia ja ympäristöjä on erittäin uskottavaa, kaikessa näkyy, että Satu on asunut jo toistakymmentä vuotta Islannissa ja tuntee kyllä maan tavat ihan eri tasolla kuin satunnainen turisti. Hildur ilmestyi tänä vuonna Islannissa ja meni sielläkin myyntitilastojen kärkeen. Tampereen Kirjafestareilla Satu kertoi, että palaute on ollut hyvää ja ainoastaan parista pikkuasiasta on tullut korjaavaa palautetta. Ensiksikin Ísafjörðuriä ei saisi kutsua pieneksi paikaksi, sillä islantilaisittain se on ihan kunnon kokoinen kylä ja toiseksi poliisilaitoksen taukotilassa ei kuulemma oikeasti ole sellaisia mukeja kuin Satu on kuvannut. Näille palautteille ei voi kuin hymyillä, kun kyseessä on fiktio!

Rakelissa olevat rikokset eivät ehkä olleet ikimuistoisimpia, mutta sinänsä uskottavia. Muutama käänne tuntui vähän päälleliimatulta, mutta juuri ne, esimerkiksi Interpol-kaverin osuus, saattavat pohjautua todelliseen tilanteeseen. Hildur-sarjassa minua kiinnostaa edelleen rikoksia enemmän henkilöhahmojen kehitys ja ihmissuhteet. Hildurin elämässä oli tällä kertaa isoja ratkaisuja, jotka todellakin syvensivät ymmärrystä Hildurista ja hänen sielunelämästään. Kirjan loppukohtaus oli poikkeuksellinen ja todella mieleenpainuva. Tiedät, mitä tarkoitan, kun luet Rakelin.

Luen ehdottomasti Hildur-sarjan seuraavankin teoksen!

Kirjan tiedot

• Satu Rämö: Rakel
• WSOY 2024
• Hildur-sarjan neljäs osa
• Kansi: Ville Laihonen
• 352 sivua / 10 h 47 min
• Äänikirjan lukija Sanna Majuri

Lue myös

• Islannin kalastusmaailmaan sijoittuja Jón Kalman Stefánssonin sukusaaga nimeltään Kaloilla ei ole jalkoja
• Risteilyaluksella tapahtuu myös Pauliina Suden kirjassa Seireeni