Skotlantilainen menestyskirjailija Jenny Colgan lupaa, että hänen kirjoistaan jää lukijalle hyvä mieli

Joulun aikaan ilmestyy runsaasti vuodenaikaan liittyviä kirjoja. Useimmiten kirjoissa vietetään joulua tunnelmallisissa, talvisissa oloissa, herkullisia perinneleivonnaisia maistellen ja viimeistään viimeisessä kappaleessa suudellaan mistelinoksan alla tai tehdään jotain muuta sellaista, josta lukijallekin tulee hyvä mieli. Nämä feelgood-kirjat sopivat loistavasti jouluun valmistautumiseen, sillä ne tarjoavat lempeää eskapismia arkihulinan keskelle ja ties vaikka niistä voisi poimia muutaman vinkinkin omaan joulunviettoon.

Yksi maailman tunnetuimpia feelgood-kirjailijoita on skotlantilainen Jenny Colgan. Hän vieraili Suomessa kustantajansa Gummeruksen kutsumana ja samalla esiintyi Helsingissä I Love Me -messuilla. Minulla oli ilo viettää hetkinen hänen kanssaan Hotelli Tornin joulutunnelmassa.

Haastattelu alkoi koskettavasti kyynelillä. Kerroin, että olin nähnyt Jenny Colganin kerran aiemmin livenä. Hän keskusteli Göteborgin kirjamessulavalla Sophie Kinsellan kanssa. Olin kuuntelemassa, sillä minulla oli seuraavana päivänä haastatteluaika Sophien kanssa ja halusin virittäytyä tilanteeseen. Kun vilautin blogijutusta heistä otettua kuvaa, Jennyn silmiin nousivat kyyneleet. Sophie on vakavasti sairaana ja he ovat hyviä ystäviä. Jenny haastatteli ystäväänsä viime kesänä Lontoossa striimatussa tilaisuudessa, jonka minäkin katsoin. Silloin aiheena oli kirja How Does It Feel, jossa Sophie Kinsella avautuu aivokasvaimen kanssa elämisestä.

Olimme molemmat liikuttuneita. Sovimme, että Jenny auttaa minua lähettämään pienen Marimekko-lahjan Sophielle tervehdykseksi ja siirryimme keskustelemaan Jennyn kirjailijuudesta ja kirjoista.

Kuinka Jenny Colganista tuli kirjailija

Jenny Colgan kasvoi pienessä, skotlantilaisessa Prestwickin kylässä, Glasgowsta etelään, jossa ei kirjailijuuden malleja ollut. ”Paikka oli sellainen, että sieltä päädyttiin yleisesti joko vankilaan tai raskaaksi”, hän kertoi, nyt jo hymyssä suin. Jenny itse päätyi työskentelemään terveydenhoitosektorille, NHS:n hallinnollisiin hommiin.

Jennyn äiti oli ahkera lukija ja vei tytärtään usein kirjastoon. Jennystä kasvoi lukutoukka (bookworm) ja hän luki kaikkialla. 1990-luvulla Jenny asui Lontoossa, kun Helen Fieldingin Bridget Jones – Elämäni sinkkuna -kirja julkaistiin. Yhtäkkiä oli kova kysyntä tarinoista, joissa kuvattiin nuorten, itsenäisten, töissä käyvien sinkkunaisten ystävyys- ja rakkauskuvioita. ”Tämän minäkin osaan”, kertoi Jenny ajatelleensa ja alkoi kirjoittaa ensimmäistä romaaniaan. Kirjoitustyö eteni ruokatuntien aikana, salaa työpaikan tietokoneella. Printtausvaiheessa Jenny jäi kiinni ja joutui puhutteluun, mutta se oli sen arvoista, sillä menestystä on seurannut.

Jenny Colgan lähetti käsikirjoituksensa agentille, joka sanoi, että ajoitus oli hyvä, kustantajat etsivät juuri tällaista tekstiä. Ensimmäisen kirjan julkaisu oli suuri yllätys Jennylle itselleenkin, kaikki oli mennyt niin sujuvasti. Kun kommentoin, että hänen täytyi olla luonnonlahjakkuus, hän vaatimattomasti totesi, että menestykseen on tarvittu onnea, hyvä ajoitus ja harjoittelua. Vanha totuus siitä, että tarvitaan 10.000 tuntia harjoittelua päästäkseen varteenotettavalle tasolle tarkoittaa Jennyn mukaan kirjailijalle sitä, että tunnit on käytetty lukemiseen. Ja sitähän Jenny oli koko aiemman elämänsä tehnyt.

Tässä välissä Jenny Colgan ylistää kirjastoja. Hän kertoi, ettei heidän perheellään olisi ollut varaa ostaa kirjoja, joten hän lainasi kaikenlaisia kirjoja kirjastosta. Vinkkasin välittömästi, että hänen täytyy mennä käymään Oodissa ja myöhemmin jennycolganbooks-Instagram-sivuilta näinkin, että Jenny oli ottanut vinkistä vaarin.

Jenny Colganin kirjat

Jenny Colganin ensimmäinen kirja ilmestyi vuonna 2000 ja sen nimi oli Amanda’s Wedding (löytyy ainakin Storytelistä äänikirjana englanniksi). Hänestä tuli suosittu heti esikoisteoksestaan lähtien, mutta suosio hyppäsi vielä seuraavalle tasolle vuonna 2011 ilmestyneen Meet Me at the Cupcake Café -kirjan ja vuonna 2014 ilmestyneen The Little Beach Street Bakery (Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua) -kirjan myötä. Samaan aikaan Iso-Britanniassa pyöri tv:ssä suosittu The Great British Bake Off -ohjelma, jonka myötä leivonnan suosio räjähti. Kuten Jenny aluksi sanoi, menestykseen tarvitaan onnea ja ajoitusta!

Jenny ei osaa itsekään sanoa, montako kirjaa on kirjoittanut, joka tapauksessa yli 30 kpl. Epämääräisyys liittyy siihen, että hän on kirjoittanut myös lastenkirjoja ja Doctor Who -tarinoita, joita on ilmestynyt monessa formaatissa.

Suomeksi on käännetty neljää feelgood-sarjaa:

• Beach Streetin pieni leipomo -sarja, 4 osaa
• Kirjakauppa Skotlannissa -sarja, 3 osaa
• Koti pikkusaarella -sarjasta, 4 osaa
• Skotlannin taivaan alla -sarjasta, 1 osa

Uran alussa kirjat kuvasivat nuoria ihmisiä, jotka bilettivät ja seurustelivat, nykyään toki myös nuoria ihmisiä, mutta yhtälailla perheitä ja yhteisöjä. ”Nuoret ihmiset eivät näe kuin nuoria ihmisiä. Heille kuka vaan yli 30-vuotias on jo näkymätön, esimerkiksi lapseni eivät osaa sanoa, onko heidän opettajansa 30- vai 75-vuotias”, Jenny totesi ja jatkoi: ”Kun opiskelin Edinburghissa, en tuntenut kuin opiskelijoita, ja nyt kun asumme siellä perheeni kanssa, en todellakaan enää edes huomaa opiskelijoita, tiemme eivät kohtaa.” Kuvaavaa on, että Jennyn ensimmäisissä kirjoissa ei ole lapsia eikä eläimiä, nyt on.

Jenny asui vuosia Lontoossa ja ulkomailla ennen kuin palasi takaisin Skotlantiin. ”Palasin Skotlantiin, jonka omanarvontunto on paljon vahvempi kuin lähtiessäni 1990-luvulla. Ulkomaanvuoteni auttavat minua näkemään Skotlannin tuoreemmin silmin, mutta yhtä totta on edelleen se, että ihmiset käyttävät kilttiä tai syövät jälkiruoaksi cranachania.”

Jenny Colgan asuu sekä Edinburghissa että vuonon toisella puolella Kingdom of Fifessa. Hänellä on isot talot, mutta sanoi, ettei voi kirjoittaa kotona. ”Jos lapset eivät ole pyytämässä jotain, niin koirat ovat.” Hän suuntaakin tavallisiin ketjukahviloihin kirjoittamaan. Samalla voi tarkkailla ihmisiä ja jopa poimia kohtauksia tai sanontoja kirjoihin.

Kuvitteellinen Muren saari

Uusimmassa Jenny Colganin kirjassa, joka on suomennettu, tapahtumapaikkana on kuvitteellinen Muren saari jossain Shetlannin seutuvilla. Saari on kaukana kaikesta, paikalliset elävät pääsääntöisesti maataloudesta. Jenny sanoi, että ei halua sijoittaa pikkukylätarinoitaan minnekään todelliseen paikkaan, sillä silloin hänen täytyisi tuntea kyseinen paikka todella hyvin ja toisekseen kylän oikeat asukkaat etsisivät yhtymäkohtia oikeisiin ihmisiin. Keksityt paikat antavat niin paljon enemmän vapauksia toteuttaa erilaisia tarinalinjoja!

Koti pikkusaarella -sarjan tapahtumat sijoittuvat Muren saarelle. Sarjan päähenkilönä voidaan pitää Flora MacKenzietä, joka on saarelta lähtöisin, mutta kävi kääntymässä lontoolaisessa asianajotoimistossa töissä. Sarjan ensimmäisessä/toisessa osassa, Suolaisten tuulten saari, kerrotaan Floran suvusta ja muista saaren kanta-asukkaista, jotka seuraavat kirjasta toiseen. Mielestäni voi hyvin tarttua myös sarjan uusimpaan suomennokseen – Joulu unelmien kartanohotellissa – vaikka muita osia ei oliskaan lukenut, sillä siinä taustoitetaan juuri sopivasti, että kaikkia menneitä kiemuroita ei tarvitse tietää etukäteen.

Joulu unelmien kartanohotellissa -kirja

Ihan ensimmäiseksi kiitos, sillä kirjan alkulehdillä on kartta Muren saaresta, MacKenzien sukupuu ja kaikkien kirjassa esiintyvien henkilöiden esittely. Niinpä heti aluksi tiedämme, että Lorna on koulun rehtori ja Saif kylän Syyriasta pakolaisena saapunut lääkäri, ja heidän tarinaansa palataan tekstissä.

Kirjan tapahtumat keskittyvät Murikkaan, saaren juuri kunnostettuun, hienoon boutique-hotelliin. Hotellin omistanut ja kunnostuksen suunnitellut miljonääri Colton on kuollut ja jättänyt hotellin perinnöksi puolisolleen, Floran veljelle Fintanille. Ainoa vaan, että Fintan on edelleen surun murtama, eikä muutenkaan samanlainen organisaattori kuin Flora, joten vielä on paljon tehtävää ennen kuin hotellin jouluvieraat voivat saapua.

Flora on vanhempainvapaalla, mutta sormet syyhyävät tekemään muutakin. Hotelliin pitää esimerkiksi saada pätevää keittiöhenkilökuntaa. Palkataan varsin persoonallinen, tai stereotyyppinen, ranskalainen kokki Gaspard ja apukäsiksi saaren kahvilasta tuttu Isla ja mysteerinen, norjalainen Konstantin. Nämä kolme ovat kirjan keskushenkilöitä ja keittiössä riittää tapahtumia niin kokkaukseen liittyen kuin ihmissuhderintamallakin.

Kokki Gaspardin henkilöhahmo on saanut vaikutteita vuosilta, kun Jenny Colgan perheineen asui Ranskassa. Jenny sanoi, että alkoi itsekin kiinnittää paljon enemmän huomiota ruokaan, kun ranskalaisesta supermarketista ei löytynytkään valmisaterioita. Perheen lapset eivät Ranskasta Skotlantiin palatessa voineet ymmärtää, että koulussa ei ollutkaan kahden tunnin lounastaukoa, vaan tarjolla oli voileipiä ja perunalastuja.

Konstantin puolestaan on melkoinen mielikuvituksen tuote: komea norjalainen, aatelinen hulttiopoika, jonka hänen varakas isänsä on lähettänyt saarelle oppimaan työntekoa. Ensin ei palvelusväkeen tottuneelta nuorelta mieheltä onnistu keittiössä mikään, mutta sitten hän järjestää kaikenlaisia yllätyksiä keittiössä ja kylällä. Lopulta tietenkin hänen oikea identiteettinsä paljastuu.

Joulu unelmien kartanohotellissa on todellakin taattu hyvän mielen kirja. Siinä raapaistaan myös syvällisempiä teemoja liittyen mm. äitiyteen, parisuhteeseen, sosiaaliseen mediaan ja sotaan. Viihdyin erinomaisesti kirjan parissa. Joulu unelmien kartanohotellissa sopii sellaisiin hetkiin, kun voi kääriytyä vilttiin, kynttilät palavat ja käden ulottuvilla on jotain herkullista naposteltavaa.

Jenny Colganin oma joulu

Jenny Colgan on jouluihminen. Hän aloittaa joulun viettämisen 1. joulukuuta, jolloin heillä syödään makeita mince pie -leivonnaisia aamupalaksi. Jenny kertoi, että aiemmin briteillä oli tapana käydä kirkoissa joululaulutilaisuuksissa, mutta niitä ei enää järjestetä samanlailla kuin ennen. Niinpä Jenny järjestää kotonaan useita joululauluiltoja. Hän itse säestää pianolla ja hänen isänsä soittaa kitaraa. Jaloissa pyörii heidän kaksi lakelandterrieriään, joista puhuimme pitkään. Joululauluillat ovat mielestäni fantastinen idea. Juuri tätä samaa lämpöä ja yhteisöllisyyttä löytyy myös Jennyn kirjoista.

Kirjan tiedot

• Jenny Colgan: Joulu unelmien kartanohotellissa
• Gummerus 2024
• Christmas at the Island Hotel (2021)
• Suomentanut Paula Takio
• 371 sivua / 9 h 57 min
• Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen

Muita juttujamme Skotlantiin sijoittuvista kirjoista

• Osittain Skotlannissa asuva lukupiiriläisemme Varpu on kirjoittanut Jenny Colganin Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja -kirjasta, joka kuuluu Kirjakauppa Skotlannissa -sarjaan.
• Paula Hotin Murha ylämaalla aloittaa sarjan, jossa liikutaan hienoissa skotlantilaisissa maisemissa. Murhatutkimuksissa mukana edinburghilainen Carlos Carrera ja suomalainen Halla, jonka mukaan sarja on nimetty.
• Kaisa Viitalan Klaanin vieraana (Otava 2024) vie samankaltaisiin Skotlannin maisemiin, mutta tapahtumat sijoittuvat 1700-luvulle. Klaanin vieraana aloittaa Nummien kutsu -sarjan.
• Ann Cleevesin Kulovalkea (Karisto 2021) on Shetlandsaarten murhien viimeinen osa. Jimmy Perez on ainakin erinäköinen kuin tv-sarjassa!
• Sitten vähän rajumpaa todellisuutta Glasgowsta. Douglas Stuartin vaikuttava Shuggie Bain -teos voitti Booker Prizen.
• Evie Wyld: Me olemme susia – huippukirja naisten kohtaloista Skotlannissa, samoja elementtejä kuin Shuggie Bainissa
• Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää – yksinäisen naisen surullinen tarina kepeästi kerrottuna, tapahtumapaikkana Glasgow, maailmanmenestys
• S.K. Tremayne: Jääkaksoset – psykologinen jännäri Skotlannnin karulta rannikolta

---

Seuraathan Kirsin Book Clubia Instagramissa ja Facebookissa! Voit myös tilata uudet blogijutut suoraan sähköpostiisi: jos luet tätä kännykästä, niin tilausboksi on jutun lopussa. Jos luet tietokoneella, niin tilausboksi on oikealla ylhäällä.