Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset – Huwi-näytelmällä on vakava viesti

Tiina Puumalaisen ja Hanna Suutelan näytelmä Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä alkaa komeasti Wagnerin soidessa ja silinterihattuisten miesoletettujen liikehtiessä tarkan koreografian mukaan. Fennomaanit taitavat olla liikkeellä.

Aloitetaan lyhyellä historiakertauksella. Suomenkielinen teatteri sai alkunsa, kun vuonna 1872 perustettiin ”Suomalaisen Teaatterin puheosasto” ja vuotta myöhemmin sen rinnalle myös oopperaosasto. Taidelaitoksen perustajana ja johtajana toimi Kaarlo Bergbom yhdessä sisarensa Emilie Bergbomin kanssa. Teatterilla oli tärkeä rooli kansallistunteen herättäjänä, ja se kiersi ahkerasti eri puolilla Suomea. Helsingissä esityspaikkana oli Arkadian pieni sali, kunnes teatteri sai vuonna 1902 komean kivisen rakennuksensa rautatieaseman vierestä ja se nimettiin Suomen Kansallisteatteriksi. Elettiin historian ensimmäiseksi sortokaudeksi myöhemmin nimeämää jaksoa. Venäjä oli tiukentanut otettaan Suomen suurruhtinaskunnasta, keisari Nikolai II ei ollut ollenkaan suopea suomalaisten autonomialle ja Bobrikov oli nimetty kenraalikuvernööriksi huolehtimaan venäläistämistoimien onnistumisesta ja vahtimaan, että kansalliset aatteet eivät leviä.

Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset kuvaa uuden teatterin avajaisten valmisteluja 9.4.1902. Avajaisnäytelmän, J.H. Erkon kirjoittaman Kalevalaan perustuvan Pohjolan häiden harjoitukset ovat meneillään, ja ne katkaisee Ida Ahlberg, joka haluaa harjoitella – silloin kun diivalle sopii – omaa avajaisesitystään Aleksis Kiven Leaa. Palotarkastajan lupa on vihdoin saatu, mutta vielä puuttuu tärkein: Painoasian ylihallituksen eli sensuurin lupa esityksille. Luvan puuttuminen sähköistää tunnelman äärimmilleen.

Historiallista huwia

Parivaljakko Puumalainen-Sutela vastasi myös viime vuonna ensi-illan saaneesta, hienosta Kurjet-näytelmästä, joka kertoi kolmesta kirjoittavasta Krohnien sisaruksesta ja heidän veljistään. Kuvasin blogijutussani esitystä ”sivistyneeksi näytelmäksi sivistyksen merkityksestä”. Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset jatkaa periaatteessa samaa linjaa, sivistys, kansallinen identiteetti ja teatteritaiteen merkitys niiden osana ovat näytelmän keskiössä. Tiina Puumalainen on kertonut, että Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho pyysi heiltä näytelmää Kansallisteatterin alkuvuosista.

Tilausteoksessa on usein omat ongelmansa. Nyt nähdyn näytelmän heikkoudet eivät kuitenkaan johdu siitä, etteikö vuosi 1902 ja Kansallisteatterin kivilinnan valmistuminen sopisi kivuttomasti näytelmän lähtökohdaksi. Paljon esityksessä onkin hyvää. Se että esityksessä kurkistetaan yli sadan vuoden taakse samalle näyttämölle, jota itse seuraan, luo esitykseen oman kerroksensa. Kun poistuin väliajalle permannon takaosan kaltevuutta varoen, mietin, että tällainen lattia on ollut yli 120 vuotta ja hyvin ovat katsojat aina päässeet poistumaan, vaikka nykyteatteriin olisi varmaankin rakennettu porras.

Näyttämöllä tapahtuu paljon, ja huwi-näytelmäksi esitys onkin luokiteltu. Pohjolan häiden kohtausten harjoittelu naurattaa ja osoittaa, miten yliteatraalista käsitys näyttelemisestä oli Suomalaisen teatterin alkuvuosikymmeninä. Ida Aahlbergin (Maria Kuusiluoma) diivan elkeistä on otettu kaikki irti, samoin hänen ja toisen aikakauden tähden Kaarola Avellanin (Paula Siimes) kipunoivasta kilpailusta ykköstähden paikasta. Henkilöhahmot jäävät kuitenkin ohuiksi. Nimihenkilö teatterinjohtaja ja ohjaaja Kaarlo Bergbom (Juha Varis) on äreä ja vielä äreämpi, hänen assistenttinsa Jalmari Finne (Carl-Kristian Rundman) tohelo ja Amanda-nimen saanut tähteydestä ja uudenlaisista (ruotsalaisista) näytelmistä haaveileva nuori nainen (Linnea Leino) on – nuori nainen. Enempään esitys ei näyttelijöille tarjonnut mahdollisuuksia.

Syvimmälle pääsee Emilie Bergbomin roolissa Sari Puumalainen, kun hän saa toisen näytöksen alussa riisua roolihahmoaan ja tämän osuutta suomenkielisen teatterin alkuhistoriassa. Tätä otetta, jonka rinnastan Kurjet-näytelmän kerrontatapaan, olisin kaivannut huwin rinnalle enemmän. Komeasti kohtaus myös korostaa naisten roolia siinä, minkä historia on aina kirjannut miesten tekemäksi.

Suurmiesten ideat syntyvät itsestään. Mutta kaiken takana on joku joka saa ne syntymään.”

Emilie Bergbom näytelmässä

Ajankohtainen viesti

Näytelmässä on mukana kolmaskin Bergbom, sisar Augusta af Heurlin (Kristiina Halttu), jonka kautta avautuu linkki ajan naisasialiikkeeseen ja sen radikaaleihin pyrkimyksiin. Ne jäivät venäläisiltä huomaamatta, olihan kyse vain ”naisten jutuista”. Mukana tarinassa on myös venäläistämispyrkimyksiä vastustavien viestien levittäminen. Tätä toimintaa vanhafennomaaneihin lukeutuneet Emilie ja Kaarlo Bergbom vastustivat jyrkästi, olisihan se kerralla romuttanut heidän teatterinsa toimintamahdollisuudet.

Teppo Järvisen lavastus on upea. Toinen toistaan komeammat näyttämökuvat täyttävät lavan, jonka suuruus minusta vähän kornisti esityksessä myös kerrotaan. Erityisesti mieleeni jäivät Pekka Halosen ”maalaamat” Pohjolan häiden kulissit, ehkäpä tällaiset mutta tuskin näin komeat olivat oikeissa avajaisissa 1902, sekä pilarit, joilla ”juntattiin” suomalaisen teatterin perusta, se joka nyt uhkaa huojua.

Esityksen tärkeä ja ajankohtainen viesti on selvä: Kulttuuri ja teatteri sen tärkeänä osana on pohja, jolle kansakunnan identiteetti rakentuu. Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset kertoo tämän viestin lopulta niin alleviivaten, kerraten ja paatoksella, että viesti uhkaa kääntyä itseään vastaan. Tekijät unohtivat, että katsojan on annettava myös itse hoksata ja vetää yhtäläisyyksiä tähän päivään ja kulttuurin leikkauksiin.

Kaarlo Bergbomin kootut kärsimykset

• Ohjaus Tiina Puumalainen
• Käsikirjoitus Tiina Puumalainen ja Hanna Suutela
• Lavastus ja videosuunnittelu Teppo Järvinen
• Pukusuunnittelu Heli Hynynen
• Musiikki Joakim Berhäll

• Rooleissa: Juha Varis, Sari Puumalainen, Kristiina Halttu, Carl-Kristian Rundman, Linnea Leino, Petri Liski, Maria Kuusiluoma, Timo Tuominen, Harri Nousiainen, Paula Siimes, Esa-Matti Long

Ensi-ilta Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 2.4.2025