Soili Pohjalainen: Perätilassa – tarkkanäköinen ja lempeän humoristinen perheromaani

Soili Pohjalaisen neljäs romaani Perätilassa hurmaa lempeällä huumorillaan, terävällä tarkkanäköisyydellään ja sydämellisillä havainnoillaan sukupolvien ketjusta. Perätilassa on kirja, joka sai minut nauramaan, ajattelemaan ja muistelemaan yhtä aikaa.

Ensikatseella Perätilassa-romaanin kansi näytti minusta vain viivoilta. Vasta kun kuulin kirjan julkkareissa, että Elina Warsta oli kirjonut Soilin näköisen naisen kuvan isoäitinsä nenäliinaan, toisen isoäitinsä langoilla, katsoin sitä uusin silmin: mikä oivallus, mikä taito!

Kansikuva muodostuu yksittäisistä pistoista aivan kuten Perätilassa-kirjan tarinakin rakentuu pienistä hetkistä, muistoista ja oivalluksista. Lumoavassa romaanissa reilu nelikymppinen minäkertoja on uuden edessä, hänestä on yllättäen tulossa isoäiti. Hän pohtii, millainen hänen oma lapsuutensa on ollut ja millaisia hänen omat isovanhempansa olivat. Entäs millaisen äidin mallin hän on antanut tyttärelleen, joka nyt liittyy naispolvien ketjuun.

Minä toivon, että lapsenlapsi alkaa kutsua minua etunimellä sen sijaan että sanoisi minua mummoksi. Silloin minä en tuntisi olevani niin saatanan vanha, ja sitä paitsi mummo, jota kutsutaan etunimellä, on enemmän kuin muut mummot. Hän on suuri persoona, matriarkka! Halveksun sitä itseäni, joka ajattelee näin pinnallisesti ja päätän, että lapsenlapsi saa itse valita, miksi hän haluaa minua kutsua. Se olkoon rangaistukseni.”

Enemmän kuin hauskaa

Aloitin kirjan lukemisen Ronja Salmen Piirissä, hiljaisessa lukupiirissä. Muut lukivat keskittyneesti, minä naureskelin yksinäni vieraiden ihmisten keskellä: Soili Pohjalaisen tapa kirjoittaa on juuri sellainen, joka iskee minun huumorintajuuni. Ja heti seuraavaksi haluan todeta, että Perätilassa ei ole vain hauska, vaan se on erinomainen romaani myös monista muista syistä.

Minäkertoja on kirjailija. Hän epäilee kirjailijuuttaan, hän ei vaan enää osaa. Samaan aikaan hänestä on siis tulossa isoäiti. Hän pohtii, minkälainen äiti hän itse on ollut, entä hänen äitinsä, tai isoäitinsä. Mistä ovat muodostuneet heidän sukunsa tavat sanoa, olla ja tehdä? Romaanissa esitellään sympaattisia sukulaisia vikoineen kaikkineen. Ollaan sitten K-kaupan takahuoneessa, isoisotädin yksiössä tai babyshower-juhlissa, tunteet ja tunnelma tihkuvat romaanin sivuilta. Tästä minä pidän: saan tarttumapintaa, saan elää mukana yhden suvun tapahtumien virrassa.

Romaanin anti ei jää kuitenkaan siihen, vaan ainakin minussa se herätti valtavasti omia muistoja ja ennen kaikkea pohdiskelua siitä, mitkä ovat ne aiempien sukupolvien arvot ja opit, joita olen tietoisesti tai tiedostamatta siirtänyt omille tyttärilleni. Ja mitä tekisin isoäitinä toisin.

Tytär on ihan kuin minä, mietin ja olen havainnostani sekä huvittunut että aidosti pahoillani.”

Podcast-jaksossa selviää lisää

Sain Soili Pohjolaisen vieraakseni podcastiin. Jaksossa Soili kertoo esimerkiksi omasta kirjailijuudestaan, Perätilassa-nimen synnystä (kyllä, lapsenlapsikin oli perätilassa) ja mitkä seikat heidän suvussaan periytyvät. Hän antaa myös erittäin hyvältä vaikuttavan neuvon mummina olemiseen!

Kuuntele Soili Pohjalaisen haastattelu podcastista, klikkaa alta tai etsi jakso Soundcloudista, Apple Podcasteista tai Spotifysta

Vahva suositus

Soili Pohjalainen kirjoittaa hurmaavasti. Perätilassa-kirjan luvut ovat kuin pieniä anekdootteja, jotka johtavat aina uuteen tarinaan. Kirjan päähenkilö on sellainen nainen, johon voi luottaa. Hän kyllä hoitaa lapset ja lainakoirat, vanhukset ja mitä hänen tehtäväkseen antaakaan. Niin on toimittu heidän perheessään ja niin toimitaan vastaisuudessakin. ”Minulla on ollut hyvä ja onnellinen lapsuus”, päähenkilö toteaa. Ja miten ihanaa onkaan lukea sellaisesta!

Kirjan päähenkilö haaveilee ennimustosen myyntiluvuista, Finlandia-raadin suosiosta ja Pro Finlandia-mitalista. Minä olen samoilla linjoilla: Perätilassa on kirja, jonka haluaisin ojentaa jokaiselle äidille, tyttärelle ja isoäidille!

Kirjan tiedot

• Soili Pohjalainen: Perätilassa
• Atena 2025
• 206 sivua / 4 h 49 min
• Äänikirjan lukija: Pirjo Heikkilä

Lue myös

• Soili Pohjalainen: Käyttövehkeitä – mitä kaikkea isä jättikään perinnöksi
• Juoma kirjailijoilta lukijoille: Readers’ Gin