Valamon rauhasta Kolin huipulle – unohtumaton kierros Pohjois-Karjalassa

”Dam-di-di-dam Di-di-dam, Di-di-dam-dam-dam-dam-dam”

Leevi and the Leavings: Pohjois-Karjala

Hiljaisuutta, hengellisyyttä ja huikeita maisemia – Pohjois-Karjala tarjosi meille kaikkea tätä ja enemmän. Vietimme mieheni Martin kanssa kolme yötä Valamon luostarissa, jossa vuosisatainen perinne ja rauha loivat ainutlaatuisen tunnelman. Matkalla tutustuimme myös Outokummun kaivosalueeseen, kiipesimme Kolin huipulle ja kuulimme muun muassa Pentti Saarikoski -päivistä ja Joensuussa syksyllä avautuvasta uudesta Eliel-museosta. Olimme Valamossa kutsuttuina Pohjois-Karjalan mediapäiville.

Valamon luostarin rauhaa ja kulttuuria

Pohjois-Karjalassa, Heinäveden järvimaisemassa kohoaa Valamon luostarialue, jossa aika hidastuu ja mieli tyyntyy. Luostari on jatkumo Laatokan saaressa, 1300-luvulla perustetulle ortodoksiluostarille.

Minulla oli vain vähän kokemusta ortodoksisuudesta ennen Valamon matkaa. Olin aiemmin vieraillut Lahden ortodoksisessa kirkossa ja Uspenskin katedraalissa, mutta en varsinaisesti tuntenut perinnettä. Heti ensimmäisenä iltana tarjoutui mahdollisuus osallistua vigiliaan, iltajumalanpalvelukseen, joka valmistaa seuraavan päivän liturgiaan. Lähdimme uteliaina kirkkoon kirkonkellojen saattelemana.

Peitin pääni huivilla ja asetuin seisomaan kirkon vasemmalle laidalle. Kirkko oli koristeellinen, täynnä Laatokan Valamosta talvisodan evakkomatkalle mukaan saatuja ikoneita ja kirkkoesineitä. Munkit ja kirkkoväki suutelivat ikoneita, pääpappi suitsutti useaan kertaan ympäri kirkkosalia ja kaikki liturgiatekstit laulettiin. Suuri osa teksteistä meni minulta ohi, mutta tunnelma oli harras ja hienolla tavalla meditatiivinen. Seisominen koko kaksituntisen ajan vaati pientä henkistä ponnistelua, mutta oli sen väärti.

Valamossa on joka päivä kirkonmenoja, yleensä aamulla klo 6 ja illalla klo 18. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan ja seremoniaa voi seurata alusta loppuun tai vain piipahtaa hetken aikaa. Meidän vierailumme aikaan osui myös lyhyempi vedensiunaamisseremonia rannalla olevassa tsasounassa.

Luostarin johtaja arkkimandriitta Mikaelin kanssa en jutellut, mutta perustiedot luostarin historiasta ja munkkiveljestön toiminnasta saimme munkki Joonalta. Kolin reissullamme istuin luostarin pakettiauton etupenkillä kuskina toimineen munkki Viktorin vieressä ja käytin tilaisuutta hyväkseni. Kysyin häneltä kaikkea mahdollista ortodoksikirkon toiminnasta, oppisuuntauksista ja munkkien arjesta.

Mieleeni jäivät erityisesti muutamat asiat: Suomen ortodoksinen kirkko, ja siten Valamo, kuuluu Kontantinopolin patriarkaattiin, ei Moskovan. Munkki-sana juontaa kreikankielisestä monakhos-sanasta, joka tarkoittaa yksin elävää. Munkit ovat päivittäin yhdessä seremonioissa, ruokailuissa ja mahdollisesti työtehtävissä, muutoin vetäytyvät omiin oloihinsa. Yhdellä munkilla on kissa, toisella koira. Palkkaa ei saa, mutta luostarissa on täysi ylläpito ja luostari kattaa muutkin tarpeelliset kulut. Lomalle voi mennä vaikka Fuengirolaan kuten munkki Viktor oli viimeksi tehnyt.

Luostarialueella on uusi ja vanha kirkko, erilaisia majoitusvaihtoehtoja, hyvä ravintola Trapesa, laajan kurssivalikoiman tarjoava opisto, matkamuistomyymälä, museo- ja näyttelytila, tislaamo ja erinomainen 50.000 niteen kirjasto! Kirjastossa pääsimme kurkistamaan myös arkiston puolelle, jossa oli ortodoksista kirjallisuutta 1600-luvulta lähtien. Minä bongasin ei-hengellisestä hyllystä mm. Joel Haahtelan Sielunpiirtäjän illan, Sirpa Kähkösen 36 uurnaa, Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulon ja Miki Liukkosen Vierastilan. Opiston kurssivalikoimassa oli myös luovaa kirjoittamista.

Kotimatkalla Martin kanssa keskustelimme, mikä olikaan ollut intensiivisen ja antoisan retkemme vaikuttavin kokemus. Molemmat nostimme ykköseksi osallistumisemme vigiliaan, sillä se oli meille uutta, eksoottista ja keskustelua herättävää.

Yksi maakunnan mainoslauseista kuuluu englanniksi: ”Meet the Friendliest People of the World’s Happiest Country” eli tapaa maailman onnellisimman maan ystävällisimmät ihmiset. Valamossa lause tuntui aivan todelta.

Outokummun kaivos – aikamatka maan uumeniin

Outokummun vanhalla kaivosalueella oli historiallinen tunnelma. Kuparikaivos aloitti toimintansa vuonna 1913 ja suljettiin 1989. Nykyään se on kiehtova kulttuurikohde, jossa pääsee sukeltamaan paitsi maan alle myös aikakauteen, joka muovasi koko seutua.

Minä en ole mikään kaivoskuilujen ystävä. Suhtauduin ennakkoon hieman varauksella vierailuun Outokummun uumeniin, mutta kaukana olivat ne olosuhteet, joissa aidot kaivostyöläiset aikoinaan joutuivat työskentelemään. Me kuljimme kypärät päässä turistikäytävää pitkin oppaamme, kulttuurituottaja Esko Vihavan johdattamana ja opimme tarinoiden kautta, miten vaarallista ja fyysistä kaivostyö oli etenkin alkuaikoina. Jos ei lohkare pudonnut päähän, kivipöly tuhosi keuhkot. Paikallinen lääkäri suositteli hoidoksi mm. tupakointia.

Kun kuulin, että maapohja tunnelimme alla oli kuin reikäjuustoa, ja yksittäiset reiät saattavat olla kerrostalon kokoisia, olin valmis palaamaan ulkoilmaan. Kaivoksen syvin kohta oli ollut noin 400 metrissä maan alla, tosin nyt kuilut ovat joko täyttyneet vedellä tai muutoin täytetty.

Outokummun rinteillä sijaitsevissa rakennuksissa toimii nykyään kaivosmuseo, teatteri, taideprojekteja ja residenssi. Tapahtumarintamalla tulossa on mm. OutoJazz ja Kaivosfestivaalit.

Koli – Suomen kansallismaisema

Kun kiipesimme Kolille, tuntui kuin olisimme astuneet suoraan Eero Järnefeltin maalauksissaan ikuistamaan kansallismaisemaan. (Maisemia Kolilta -jättimaalaus on juuri palannut takaisin restauroinnista Helsingin rautatieaseman ravintolasaliin.) Pilvet väistyivät ilta-auringon tieltä ja näkymä Pieliselle oli huikaiseva!

Meillä oli onnea, ei vain sään puolesta, vaan myös siksi, ettei vaelluspolulla näkynyt muita kulkijoita. Ymmärsimme, että kesällä samoilla reiteillä saattaa joutua kulkemaan ruuhkassa. Metsä huokui tuulessa, kalliot olivat juuri paljastuneet lumen alta ja linnut lauloivat. Oli helppo kuvitella Eero Järnefelt tai Pekka Halonen istumassa Ukko-Kolin huipulla, ikuistamassa maisemaa, jossa sininen, vihreä ja valkoinen jatkuvat silmänkantamattomiin.

Tuntui, että olimme todella korkealla, vaikka todellisuudessa Ukko-Koli kohoaa vain 347 metriä merenpinnan yläpuolelle.

Me lähdimme hotellin parkkipaikalta kipuamaan portaita ylös huipulle ja kiersimme pidempää kautta takaisin lähtöpisteeseemme. Koko kävely oli vain reilun kilometrin mittainen. Myös metsätaipaleet olivat helppokulkuista, leveää polkua. Maasto näytti juuri siltä, että kaatuneen rungon takaa voisi tallustaa karhu. Koli on ehdottomasti paikka, jonka ohitse ei kannata ajaa!

”Nothing Quite Like a Karelian Kind”

Valamossa meille oli järjestetty Pohjois-Karjalan matkailuun liittyviä esityksiä. Oli erittäin mielenkiintoista kuulla, miten Pohjois-Karjalaa markkinoidaan ulkomaille ja täytyy myöntää, että niissä vinkeissä oli uutta näkemystä ihan meille eteläsuomalaisillekin. Kannattaa kurkata Visit Karelian materiaali.

Pohjois-Karjalassa tapahtuu vaikka mitä! Pitkästä listasta minä poimin kolme, joiden vuoksi voisin palata vielä tänä vuonna Pohjois-Karjalaan, di-di-dam.

Pentti Saarikoski -päivät 22.–23.8.2025 Valamossa

Runoilija, kirjailija, kääntäjä Pentti Saarikoski vietti useita jaksoja Valamon luostarissa. Hänen viimeinen lepopaikkansa on kävelymatkan päässä luostarista, ortodoksisella hautausmaalla. Monet tuovat haudalle kyniä.

Pentti Saarikoski -päivät ovat kahden päivän kurssimuotoinen tapahtuma, johon sisältyy yöpyminen Valamon luostarissa ja mahdollisuus osallistua esimerkiksi vigiliaan. Tänä vuonna puhujiin lukeutuu seitsemän naista, mm. Rosa Liksom, Marjo Heiskanen ja Käitlin Kaldmaa. Linkki ohjelmaan

Uusi Eliel-museo Joensuuhun – avautuu syksyllä 2025

Eliel Saarisen suunnittelemalle Joensuun kaupungintalolle avautuu uusi museo. Kaupungin hallinto on muuttanut lähikortteliin ja Pohjois-Karjalan museo saa arvorakennuksen käyttöönsä. Uuden museon nimi on Museo Eliel ja konsepti on työstetty Sami Sykön vetämissä työpajoissa.

Vielä emme saaneet tietää tarkasti, mitä tuleman pitää, mutta syksyllä avautuu kolme erillistä näyttelyä, nuorten kellarikerros ja virtuaalinen museo netissä. Vaihtuvien näyttelykokonaisuuksien lisäksi museo esittelee kaupungintalon historiaa ja arvokasta myöhäisjugendtyylistä arkkitehtuuria.

Vanhan Kauppalan Avoimet ovet Puu-Nurmeksessa 9.8.2025

En ole koskaan käynyt Nurmeksessa ja yllätyin kuullessani, että siellä on Suomen suurimpia puutaloalueita. Jo kuudetta kertaa järjestettävä Puu-Nurmeksen ja Vanhan Kauppalan Avoimien ovien päivä tarjoaa tilaisuuden astua ajassa taaksepäin ja kurkata, miten yli 100 vuotta vanhat talot soveltuvat nykyelämään. Asukkaat avaavat ovensa ja puutarhansa ihasteltaviksi.

Kontiolahdella maailmanluokan ampumahiihtoa 3.–8.3.2026

Kolin matkallamme tajusin, että Kontiolahden ampumahiihtostadion on aivan Joensuun tuntumassa. Ampumahiihto on erinomaista seurattavaa myös paikan päällä, tosin en ole itse ollut katsomossa ampumahiihtoa sitten Lahdessa järjestettyjen MM-kisojen vuonna 1981. Seuraava maailmancupin kisa järjestetään Kontiolahdella maaliskuun alussa 2026 eli harmillisesti samaan aikaan omassa kalenterissani olevien Salpausselän kisojen kanssa.

Kiitos Pohjois-Karjala!

Lämmin kiitos Pohjois-Karjalan mediamatkan järjestäjille – erityisesti Valamon luostarille ja kulttuurituottaja Kusti Taskenille – unohtumattomista elämyksistä, tarinoista ja maisemista, jotka jäivät sydämeen ja muistiin. Aina ei tarvitse matkustaa kovin kauas, että kokee olevansa täysin uudessa maailmassa.

Lisätietoja

• Valamon luostari

• Pentti Saarikoski -päivät

• Outokummun kaivosmuseo

• Koli – kansallismaisema ja retkeilykohde

• Puu-Nurmeksen avoimien ovien päivä

• Visit Karelia – matkailuinfoa Pohjois-Karjalasta