Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee – Mathildedalin ruukkikylän synkät salaisuudet

Elina Backmanin Saana Havas -sarjasta on ilmestynyt viides osa. Sarja on ollut suosikkini alusta lähtien, ja uusin Kuka pimeässä kulkee oli minulle taas melkoista lukunautintoa!

Sarjan päähenkilö Saana Havas on ammattimainen true crime -podcastien tekijä. Hän asuu yhdessä Keskusrikospoliisissa työskentelevän Jan Leinon kanssa. Kuka pimeässä kulkee -romaanissa Saanan ja Janin kesäloma keskeytyy, kun Katri Valan puistosta löytyy ruumis ja Janin täytyy palata töihin. Samaan aikaan Saanan ystävä pyytää häntä koiravahdiksi Mathildedaliin.

Sarjan kaikki osat sijoittuvat maantieteellisesti todellisiin paikkoihin. Elina kuvaa eri miljöitä niin tarkasti, että tuntuu kuin itse olisi vieraillut valituilla tapahtumapaikoilla. Onneksi kaikki rikokset ovat Elinan mielikuvituksen tuotetta! Aiemmissakin osissa ruumiita on löytynyt mitä idyllisimmistä paikoista:

• Kun kuningas kuolee – tapahtumapaikkana Hartola
• Kun jäljet katoavat – tapahtumapaikkana Vanhankaupunginlahti Helsingissä
• Ennen kuin tulee pimeää – tapahtumapaikkana Ivalo
• Kuinka kuolema kohdataan – tapahtumapaikkana Kaunissaari

Idea Kuka pimeässä kulkee -dekkariin lähti tositapauksesta

Tällä kertaa kirjan ideaan liittyy tositapaus. Elina Backman oli lukenut uutisen, jossa vantaalaiseen metsään oli yllättäen ilmestynyt kyltti, jossa luki vain ”Saska”. Kyseessä ei ollut sattuma, vaan 16 vuotta aiemmin kyseisessä metsässä oli kadonnut Saska-niminen nainen.

Tämä asetelma siirtyi Kuka pimeässä kulkee -dekkariin. Kun Saana on saapunut Mathildedaliin, ilmestyy kylän keskeiselle paikalle kyltti, jossa on vuosia aiemmin, ilman johtolankoja kadonneen tytön nimi. Saanan tarkoituksena oli lepäillä ystävänsä kauniissa asunnossa Plattapoffin talossa Mathildedalissa ja hoitaa Selma-koiraa, mutta minkä hän sille voi, että on utelias ja alkaa selvittää kadonneen tytön mysteeriä.

Minä hätkähdin jo tässä vaiheessa. Ystäväni Tiina muutti Mathildedaliin reilu vuosi sitten koiransa kanssa ja hänenkin koiransa nimi on Selma, ja kaiken lisäksi he asuvat aivan kirjan tapahtumien naapurissa!

Naiset pelkäävät aina

Elina kertoi julkkareissa, että häntä kiinnostavat pienet yhteisöt. Niissä joudutaan rikosten yhteydessä miettimään, tuliko paha ulkopuolelta vai onko se koko ajan ollut yhteisössä. Kuten jo aiemmista osista tiedämme, Saanalla on taipumusta tutkimusmatkoillaan päätyä vaaroihin tai ainakin erittäin jännittäviin tilanteisiin, joten lukiessa saa jännittää hänen puolestaan. Kirjan Selma-koira nimittäin on aivan liian ystävällinen, jotta siitä olisi ollut apua vaaratilanteissa.

En halua paljastaa Kuka pimeässä kulkee -dekkarin juonta, mutta sen voin sanoa, että se liikkuu hyvin tässä ajassa. Janilla on Helsingissä selvitettävänään puistomurhien vyyhti, jonka taustalla on hyvin uskottava ja minussakin raivoa herättävä ilmiö. Tarinassa avataan konkreettisesti sitä, miksi naisilla on syytä pelätä miehiä. Ei kaikkia, mutta aivan liian monia.

Tapaus on Janille hyvin henkilökohtainen, sillä ensimmäiseltä murhapaikalta löytyy viesti hänelle. Menneisyyden haamut nostavat päätään, ja se saattaa olla Janille vaarallista. Hänen ja Saanan suhde on syventynyt, joten huoli omasta ja Saanan turvallisuudesta on aiempaa voimakkaammin läsnä.

Kuka pimeässä kulkee -dekkari kuvailee Mathildedalia houkuttelevasti. Kylän tunnelma on ystävällinen, kahviloissa on hyvät pullat ja kaunis luonto on lähellä. Ja tietenkin Mathildan kuuluisat alpakat on mainittu kuten myös Hanna Vellingin Pikkupakkasia ruukkikylässä -kirjassa.

Miksi pidän Saana Havas -sarjasta?

Minä pidän Saana Havas -sarjan kirjoista monestakin syystä. Ensinnäkin niissä ei retostella murhatavoilla. Kuka pimeässä kulkee -kirjassa käsitellään raakoja tapahtumia, mutta siinä vaiheessa ne ovat jo aina tapahtuneet. Mitään ei myöskään tapahdu ilman motiivia, vaan rikosten takana ovat syvälliset syyt. Kun kyse on kostosta, lukijana saattaa jopa lipua ymmärtämään rikosten tekijöitä. Tällä kertaa motiivina olleet tapahtumat menivät minulla todella ihon alle.

Kirjojen Saana-osuuksissa kerrotaan myös uhrin tarinaa. Kun hän lähtee penkomaan menneitä rikoksia, uhri pääsee ääneen ja lukijallekin selviää, minkälaisen elämän hän on elänyt. Uhrit eivät ole mitään satunnaisia nuoria naisia, vaan heihin syntyy syvempi tunne.

Olen jo aiemmissa arvioissa kertonut pitäväni Saanasta ja kiinnostuneena seurannut hänen tapaansa tehdä podcasteja. Ehkä häneltä voi poimia joitakin vinkkejä Kirsin Book Clubin podcasteihin! Saana on sympaattinen, ystävällinen ja fiksu samoin kuin Jan. Oikein hämmästyttää, että dekkarisarjan päähenkilöt ovat näin täysipäisiä ja tasapainoisia. Heidän oikeamielisyyttään ei tarvitse kyseenalaistaa. He ovat molemmat tottuneet elämään yksin ja keskittäneet tarmonsa työntekoon, mutta nyt on ilmassa enemmän sen suuntaista, että yksin ollessa ikävä alkaa kalvaa. Elina kertoi, että hänelle on kyllä ehdotettu, että Jan voisi olla epäluotettavampi, mutta Elina on pitänyt päänsä, joten Jan on edelleen ihana!

Janin tiiimiläisistä Johanna ”Rynkky” Rytkönen on Kuka pimeässä kulkee -kirjassa vahvasti esillä. Hänellä on menneisyyden painolastia muidenkin puolesta. Sarjan neljännessä osassa kerrotut tapahtumat hänen aiemmasta peitetehtävästään kummittelevat edelleen ja ihmisiin luottaminen on ymmärrettävästi hänelle tavattoman vaikeaa.

Minulle myös sopii näkökulmien vaihtaminen ja paikoin hieman viipyilevä kerronta. Kuka pimeässä kulkee -kirjan rytmitys toimii mielestäni erinomaisesti: mielenkiinto pysyy koko ajan yllä, mutta välillä on tuokioita, joissa ei tarvitse niin paljon jännittää.

Sarjan viidennen osan superbonus oli tietenkin Selma-koira. Tarinassa ei lipsuta täysin cozy crimen puolelle – siitä Helsingin puistomurhat pitävät huolen – mutta kun Elina kuvaa elämää Selman kanssa, olin myyty ja koirakuumeeni kiihtyi entisestään. Elina kertoi, että hänelläkin oli samoja oireita, siksi hänen täytyi kirjoittaa mukaan koira. Hänellä jopa oli kirjoitusprosessin aikana hoidossaan lagottokoira, joten jokainen koiranomistaja tunnistaa Selman katseet ja tassuntönäisyt.

Sarja jatkuu!

Näin Elinan tv-haastattelun ennen Kuka pimeässä kulkee -kirjan julkaisua. Siinä hän kertoi, että hän aloittaa uuden sarjan kirjoittamisen. Olin kauhuissani, onko Kuka pimeässä kulkee sarjan viimeinen osa? Onneksi julkkareissa selvisi, että Saanan ja Janin tarina jatkuu, mutta tässä välissä tulee jotain ihan uutta, joka ilmestyy keväällä 2026.

Olen aiemmissa arvioissani suositellut sarjaa kaikille, joita kiinnostaa ihmismieli, ihmissuhteet ja mielenkiintoiset ympäristöt sekä tietenkin niiden pienten harmaiden aivosolujen käyttö. Tällä kertaa kuvattu rikosvyyhti pistää todella miettimään omiakin vaikutusmahdollisuuksia.

Terveisiä myös Mathildedalin uudelle lukupiirille, jota oikean Selma-koiran emäntä on ollut perustamassa. Kuka pimeässä kulkee kannattaa ehdottomasti ottaa lukupiirilistalle!

Kirjan tiedot

• Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee
• Saana Havas -sarjan 5. osa
• Otava 2025
• Kansi: Elina Konttinen
• 384 sivua / äänikirja ilmestyy Storytelissä 18.6.2026
• Äänikirjan lukija Sanna Majuri

Elina Backman on ollut jo kaksi kertaa parhaalle pohjoismaiselle dekkarille annettavan Lasiavain-palkinnon ehdokkaana, voittanut Storytel Awardsin ja ollut Tulenkantaja- ja Suomen Dekkariseuran Johtolanka-palkintoehdokas. Sarjaa on myyty Suomessa 150.000 kappaletta ja se on käännetty jo 17 kielelle. Eli varma valinta laatudekkareiden, joissa on ihmissuhdepainotus, ystäville!

Lukulähettiläs-hanketta tukee Otavan Kirjasäätiö.

Kirjablogeissa vietetään Dekkariviikkoa jo 11. kerran. Kirsin Book Club on tänäkin vuonna mukana viikon jokaisena päivänä eli luvassa on seitsemän uutta dekkariarviota! Kannattaa seurata somessa #dekkariviikko, sillä meidän lisäksemme mukana on 25 muuta kirjasomettajaa.

Dekkariviikon arviot Kirsin Book Clubissa:

• 8.6. Ennakko: Dekkareiden trendit 2025 (Kirsin haastattelussa Suomen dekkariseuran pj Sini Paloheimo)
• 9.6. Kaisu Tuokko: Valhe (jutun kirjoittajana Kirsi)
• 10.6. Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja (jutun kirjoittajana Minna)
• 11.6. Anu Patrakka: Ihailija (jutun kirjoittajana Airi)
• 12.6. Tiina Raevaara: Peilityyni (jutun kirjoittajana Minna)
• 13.6. Kaarina Griffiths: Tuulisolmut (jutun kirjoittajana Varpu)
• 14.6. Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee (jutun kirjoittajana Kirsi)
• 15.6. Maria Adolfsson: Vaikene kuin muuri (jutun kirjoittajana Raila)