Kaisu Tuokko: Valhe – Kristiinankaupungin idylli murtuu jälleen

Kristiinankaupungin idylli saa jälleen synkän sävyn. Kaisu Tuokon dekkarisarjan kolmas osa Valhe alkaa karmivalla näyllä Ulrika Eleonoran kirkon rappusilla: ei ruumista, ei todistajia, ainoastaan valtaisa verilammikko juhannuspäivän aamuna.

Valhe jatkaa suosittua Eevi Manner -sarjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat viehättävään, kesäiseen Kristiinankaupunkiin. Sarja on tuonut Kristiinankaupunkia esiin niin ansiokkaasti, että kaupunki nimesi Kaisu Tuokon kunniakansalaisekseen. Hieman hämmentävää, sillä Kaisuhan on kynällään murhannut jo useamman kristiinalaisen!

Olen lukenut sarjan aiemmat osat – Kosto ja Yksin – ja viihtynyt erinomaisesti. Olen lukiessani tutkinut Kristiinankaupungin karttaa, jotta olen tiennyt tarkkaan, missä Eevi Manner liikkuu. Kaupunki on tullut tutuksi ystävien kotikaupunkina ja Kirsin Book Club vieraili siellä juhlistakseen 100. lukupiirikirjaansa (lue juttu retkestämme). Suosittelen vahvasti lukemaan sarjan osat järjestyksessä, sillä Kaisu Tuokko kertaa vain kevyesti päähenkilöihin liittyviä aiempia kuvioita. Esimerkiksi kakkososan loppuratkaisujen tietäminen antaa pikantin lisän kolmososan suhdesoppaan.

Nyt vietetään kirjasomen Dekkariviikkoa, joten kaivetaan esiin perinteiset Kirsin Book Clubin dekkarikysymykset ja tutustutaan Valhe-dekkariin.

Mikä on Valheen rikos ja kuka sitä selvittää?

Valhe alkaa hätkähdyttävästi, sillä ei ole selvää, onko tapahtunut rikos. Jostain on ilmestynyt valtaisasti verta kirkonrappusille, mutta onko se eläimen vai ihmisen verta?

Paikalle kutsutaan sarjan aiemmista osista tuttu komisario Mats Bergholm, joka jättää ilomielin juhannuksenvieton vaimonsa suvun kanssa ja saapuu Vaasasta lapsuutensa kotikulmille Kristiinankaupunkiin. Pian verilammikosta tietää koko pikkukaupunki ja tietenkin myös toimittaja Eevi Manner, joka on äitiysvapaalla kotonaan. Kaupungissa myös muistetaan, että Eevi ja Mats ovat seurustelleet nuoruudessaan.

Ovatko dekkarin henkilöt uskottavia/kiinnostavia?

Eevi Manner ja Mats Bergholm ovat hyvin tutunoloisia. Vuosi on vierähtänyt sitten viime tapaamisen ja molemmat ovat uudessa elämäntilanteessa. Eevi on pienen vauvan äiti ja hän suhtautuu ulkomaailmaan herkemmin kuin aiemmin. Pitkään hän pysyy omassa vauvakuplassaan, mutta uteliaisuus vie voiton, kun kotikulmilla tapahtuu. Kirjan loppupuolella Eevi äityy jo melko uhkarohkeisiin riskinottoihin.

Mats puolestaan on samanlainen peruskallio kuin aiemminkin. Hän on työstänyt avioliittonsa ongelmia vaimonsa kanssa, mutta eipä tilanne kovin ruusuiselta näytä. Vaimo Helena on herkullinen hahmo: erittäin kiinnostava ja ärsyttävä!

Onko juoni vetävä? Entä yllätyksellinen, arvaako lopun?

Juoni etenee vuorotellen Eevin ja Matsin näkökulmista, mikä tuo kerrontaan vaihtelevuutta ja rytmiä. Tapahtumia riittää, sillä kirkon rappusten verilammikko ei jää ainoaksi selvitettäväksi arvoitukseksi. Tarina kulkee sujuvasti eteenpäin, ja päähenkilöiden sekä heidän lähipiiriensä elämässä tapahtuu monia koukuttavia ja inhimillisiä käänteitä.

Joidenkin sivuhenkilöiden juonilinjat jäävät harmillisesti kesken kuten aiemmissakin osissa. Minä niin mielelläni ratkaisisin nekin, mutta elämä on. Rikosjuonen ratkaisuissa olisin toivonut hieman enemmän mahdollisuutta loogiseen päättelyyn. Nyt ratkaisut nojaavat usein deus ex machina -tyyppisiin ratkaisuihin, ja loppuhuipennus tuntuu enemmän äkilliseltä kuin ansaitulta.

Onko Valhe ahdistava, pelottava tai raaka?

Valheessa on monta kerrosta ja jokaisessa niistä piilee jotain uhkaavaa. Kaisu Tuokko hallitsee taitavasti tunnelman rakentamisen: arkipäiväisistä tilanteista kasvaa hiljalleen painostavaa jännitystä, joka sai minut pidättämään hengitystäni. Kristiinankaupungin varjoisat metsätiet, syrjäiset mökit ja hylätyt pihat näyttäytyvät paikkoina, joissa mikä tahansa on mahdollista. Hautausmaalla kahahtaa, ja musta kissa vilahtaa kadunkulman taakse. Tuntuu, että synkät enteet kulkevat tarinan rinnalla kuin varjot.

Mutta kaiken keskellä elää myös lämpö. Kirjassa on mukana monia välittäviä ja ihania ihmisiä, kuten Eevin lempeät vanhemmat, jotka tuovat tarinaan inhimillistä valoa ja vastapainoa uhkalle.

Herättikö Valhe sinussa ajatuksia?

Valheessa nousee esiin nuorisoporukka, joka nöyryyttää avuttomia ja kuvaa tilanteet jaettavaksi verkkoon. Ilmiö on järkyttävä, kohdistui se kehen tahansa, ja dekkarissa kuvatut nuorten käyttäytymismallit ovat todella kylmääviä.

Kirjan nimi puhuttelee minua erityisesti päähenkilöiden yksityiselämän tasolla. Eevin ja Matsin monimutkaisia välejä on nyt käsitelty kolmen kirjan ajan, eikä tilanteeseen ole vieläkään löytynyt selkeyttä, edelleen mennään statuksessa ”it’s complicated”. Minulla on vahva tunne, että heidän suhteeseensa kätkeytyy vielä eräs suuri valhe, joka odottaa paljastumistaan. Tämä jännite on niin koukuttava, että palaan Kristiinankaupunkiin varmasti myös sarjan seuraavassa osassa.

Kenelle suosittelet?

Suosittelen Valhe-dekkaria kaikille, jotka pitävät dekkareissaan vahvasta ihmissuhde- ja ympäristökuvauksesta. Kristiinankaupunki ei ole pelkästään pittoreski lintukoto, vaan paha maailma tunkee sinnekin lonkeroitaan ja Kaisu Tuokko kuvaa niitä tunteisiin vetoavasti.

Suosittelen myös kaikille, jotka harrastavat lukupiireilyä. Kirjassa on naisten lukupiiri, jonka toimintaa Kaisu Tuokko kuvaa mm. seuraavasti:

Eliisa oli äidin entinen rakas työkaveri, jolla oli aktiivinen lukupiiri. Viidestä eläkeikäisestä naisesta koostuva porukka oli aina siellä, missä tapahtui jotain kulttuurista, oli se sitten Kristiinankaupungissa tai sen lähimailla. Naiset olivat joko alun perinkin itsellisiä tai leskeksi jääneitä, ja he olivat muuttaneet takaisin lapsuutensa kaupunkiin eri puolilta Suomea viettääkseen hyviä eläkepäiviä suuressa omakotitalossa, jonka Eliisa oli perinyt vanhemmiltaan.”

Kirjan tiedot

• Kaisu Tuokko: Valhe
• Otava 2025
• Eevi Manner -sarja, osa 3
• 302 sivua / 7 h 40 min
• Äänikirjan lukija: Sanna Majuri

Kirjablogeissa vietetään Dekkariviikkoa jo 11. kerran. Kirsin Book Club on tänäkin vuonna mukana viikon jokaisena päivänä eli luvassa on seitsemän uutta dekkariarviota! Kannattaa seurata somessa #dekkariviikko, sillä meidän lisäksemme mukana on 25 muuta kirjasomettajaa.

Dekkariviikon arviot Kirsin Book Clubissa:

• 8.6. Ennakko: Dekkareiden trendit 2025 (Kirsin haastattelussa Suomen dekkariseuran pj Sini Paloheimo)
• 9.6. Kaisu Tuokko: Valhe (jutun kirjoittajana Kirsi)
• 10.6. Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja (jutun kirjoittajana Minna)
• 11.6. Anu Patrakka: Ihailija (jutun kirjoittajana Airi)
• 12.6. Tiina Raevaara: Peilityyni (jutun kirjoittajana Minna)
• 13.6. Kaarina Griffiths: Tuulisolmut (jutun kirjoittajana Varpu)
• 14.6. Elina Backman: Kuka pimeässä kulkee (jutun kirjoittajana Kirsi)
• 15.6. Maria Adolfsson: Vaikene kuin muuri (jutun kirjoittajana Raila)

Voit tilata Dekkariviikon ja muut tulevat jutut suoraan sähköpostiisi. Tilausnappi on jutun alussa oikealla (tietokone) tai jutun lopussa (kännykkä). Seuraa Kirsin Book Clubia myös somessa: Instagram & Facebook