Suurenmoista! – Keski-Uudenmaan Teatterin kesäkomedia Tuusulassa on uskollinen lajilleen
Englantilainen Peter Quilter on menestynyt näytelmäkirjailija, jonka teoksia on käännetty yli 30 kielelle ja esitetty yli 40 maassa. Tositapahtumiin perustuvan Glorious!-näytelmän elokuvaversiossa loistaa Meryl Streep, ja Suomessa Suurenmoista! on nähty aiemmin Helsingin Kaupunginteatterissa Neil Hardwickin ohjauksena. Kesällä 2025 suomalaiset pääsevät maailmanmenestyksen äärelle Keski-Uudenmaan Teatterissa, Krapin Pajassa Tuusulassa.

Komediaa hieman koheltaen
Florence Foster Jenkins (1868-1944) oli amerikkalainen innokas harrastaja-oopperalaulaja. Hän uskoi omiin taitoihinsa vankkumattomasti eikä piitannut arvostelijoista, jotka olisivat edellyttäneet esiintyvältä taiteilijalta sävelpuhtautta. Anna-Leena Sipilä vakuuttaa Florencen, myös maailman huonoimmaksi kutsutun sopraanon roolissa. Florencella on selkeä näkemys tavoitteistaan, eivätkä vastoinkäymiset häntä lannista. Tukena ovat myös poikaystävä ja ystävätär koirineen. Edellinen säestäjä on lähtenyt, ja hetken emmittyään uusi pianisti (Tuomas Korkia-aho) aloittaa tehtävässä.

Ensimmäinen näytös on perinteistä komediaa, jota yleisö kiittää spontaaneilla reaktioillaan. Vain ovien sekunnintarkka pauke puuttuu, jotta esitystä voisi kutsua farssiksi. Kotiapulaisen lokalisointi kielitaidottomaksi suomalaiseksi tarjoaa mahdollisuuden juuri tälle yleisölle räätälöidyn huumorin luomiseen. Näyttelijät ovat rautaisia ammattilaisia, eikä heidän taidoissaan ole moitteelle sijaa. Mieleen tulee kuitenkin kysymys: Olisiko rohkeampi ohjaus saanut näistä osaajista irti vielä vähän enemmän?
Sanoma löytyy
Toisessa näytöksessä ohjauksen ote terävöityy, ja henkilöistä löytyy sävyjä. Epäröivästä pianistista on kasvanut luotettava tuki, jonka säestys seuraa Florencen laulun melodiaa, mihin se sitten sattuukaan kulkemaan. Näytelmän sanoma kirkastuu: Seuraa unelmiasi ja toteuta ne, vaikket olisikaan maailman paras! Florencen voima alkaa näkyä uudella tavalla, joka saa katsojan kasvoille lämpimän hymyn räväkän naurun sijaan.

Ja Florence todella toteuttaa unelmansa. Vain vähän ennen kuolemaansa hän esiintyi loppuunmyydyssä Carnegie Hallissa New Yorkissa. Florencen omin sanoin:
Kyllä minä olen tietoinen, että täällä on ihmisiä joiden mielestä en osaa laulaa. Olkoon vaan, mutta täällä ei ole ainuttakaan joka voisi sanoa, että minä en olisi laulanut!”
Ammattitaitoisesta näyttämötiimistä haluan nostaa yhden: Tuomas Korkia-ahon liike ja energia toisessä näytöksessä oli iloista, taidokasta ja vauhdikkuudessaan hengästyttävääkin katsottavaa. Hänen ja Florencen ystävyys nousi myös uudelle tasolle, ja heidän keskinäinen luottamuksensa ja kunnioituksensa näkyi kauniisti.

Näyttämöllä
Anna-Leena Sipilä – Florence Foster Jenkins
Seppo Halttunen – poikaystävä
Sanna Stellan – ystävätär
Reeta Vestman – kotiapulainen / musiikintuntija
Tuomas Korkia-Aho – pianisti
Käsikirjoitus Peter Quilter
Käännös Pentti Järvinen
Ohjaus, sovitus ja suomennoksen päivitys Lija Fischer