Suvi West: Syntien kummun naiset – viiden tähden kaunokirjallinen tarina kutsuu pohtimaan myös lukemisen erilaisia muotoja

Naistenviikon vieraskynämme Sara Miesmaa pohtii omaa lukijapolkuaan erilaisten lukutapojen johdattamana. Kuten kirjallisuudella on useita muotoja, myös sen välittämiseen vastaanottajalle on noussut monta kanavaa perinteisen painetun kirjan rinnalle. Voisiko sanoa, että sisällön ja muodon suhde on kuin pastan ja kastikkeen sovittaminen Italiassa? Kun yhdistelmä on oikea, nousee kokemus osiaan suuremmaksi!

Lukupiirin Minna sai Saran tekstin ennen sen julkaisua, ja siitä inspiroituneena otti kuunteluun Suvi Westin Syntien kummun naiset. Tähän teokseen sopii erityisen hyvin, että kirjailija lukee oman teoksensa. Ihmisen puhe (ja tähän ei tekoäly pysty) kuulijalle tuo tarinan lähelle ja omaa elämää lähellä olevat teemat koskettavat vahvasti. Seuraavassa Saran tunnelmat aiheen ääreltä.

Kerrotuista, kuunnelluista, koetuista tarinoista ja niiden lukemisesta

Opettelin uuden taidon.

Kevään aikana opettelin lukemaan kirjoja puhelimella. Aloitin tutulla ja helpolla, jota saattoi lukea hyvin pienissäkin hetkissä eikä haitannut, jos luku jäi kesken. Usein arjessa jäi, montakin kertaa, oikeastaan ihan koko ajan. Se ei harmittanut: kirjanmerkki pysyi mukana ja samalla ajatus.

Sitten siirryin kepeään hömppään ja siitä kepeään tärkeään. Puhelimella lukemisesta tuli tapa ja ihanaa. Samalla asensin somekanaviin aikarajoittimen – ja ostin kirjasovelluksesta kalliimman paketin, sillä tuntimäärä tuli taas pitkästä aikaa täyteen. En harmittele suuntaa lainkaan.

Jotenkin ajattelin, että kirjan lukeminen puhelimesta on vaikeaa tai mälsää. Äänikirjat oli aikanaan paljon helpompi ottaa omakseen, niitä olen kuunnellut jo vuosia. Tai ehkä liioittelen nyt. Itseasiassa jouduin opettelemaan myös äänikirjojen kuuntelun. Aloitin asiapitoisemmista, jotenkin podcastmaisemmista elämäkerroista ja siirryin vasta myöhemmin moninaisemman kielen ja tarinankerronnan maailmoihin. Tunnin pyörämatka töihin oli otollista aikaa harjoitella äänikirjaan keskittymistä ja pian työmatka olikin yksi päivän odotettuja hetkiä.

Äänikirja on hyvä pyöräillessä ja parhaimmillaan, kun käsillä on tekemistä. Moni tarina liittyy mielessäni projektiin. Tätä kuuntelin, kun kunnostin kotona ovenkarmeja, tätä kuuntelin, kun istutimme metsää hurjassa helteessä, tätä kuuntelin, kun maalasimme anoppini, tästäkin blogista tutun Pirjon kotitaloa. Itse asiassa olen sitä mieltä, että seinän maalaaminen on ehdottomasti parasta äänikirjan kuunteluaikaa.

Ja niin kävi tänä keväänä, kuin kävi aiemmin äänikirjan kanssa: kirjan lukeminen puhelimelta osoittautui ihanaksi eikä vähiten siksi, että kirja on aina mukana. Erityisesti pidän illoista. Kun puhelimen tausta on säädetty tummaksi, on kirjaa miellyttävä lukea ilman lukulamppua, peiton alla maaten. Ison, kovakantisen kirjan lukeminen sängyssä on hankalaa, kaikki asennot muuttuvat hetken jälkeen hankaliksi. Puhelin sopii käteen kepeämmin.

Kuten jo kerroin, luin ensiksi kepeää hömppää. Eleonore Holmgrenin Viimeinen kesä on huvilaelämää, puutarhanhoitoa, sukupolvirajat ylittävää ystävyyttä, vanhuuden kohtaamista ja asioiden järjestymistä. Täydellistä kesäluettavaa. Eskapismikirjallisuutta, kuten serkkuni, Instagramin @lukemisensietamatonkeveys-kirjatilin O on genren osuvasti nimennyt.

Sitten luin kepeää, mutta vakavaa. Hersyvän vallatonta, täynnä tunteen tasolle vievää tietoa, kaunista ja koskettavaa, punastuttavan suorasukaista, toden monilla tasoilla liikkuvaa. Suvi Westin Syntien kummun naiset on niin montaa asiaa, etten osaa sanoa siitä mitään. Ei taidakaan olla helppoa olla kirjabloggaaja, osata kuvata kokemaansa, muuttaa tekstiksi tuntemaansa?

Tarinankertoja, autofiktiivishenkinen elokuvaohjaaja Suvi West vie lukijan Saamenmaalle, naiseuteen, saamelaisnaiseuteen, teinivuosiin, entisten rakastajien syliin, häpeään, epäreiluihin odotuksiin, rajoituksiin ja ylisukupolvisiin taakkoihin. Lista kuulostaa raskaalta, koska aiheet eivät ole kepeitä ja silti kirjoittaja Suvi West on. 

Tämä tarina on täysin fiktiivinen. Kirjan tapahtumat ovat keksittyjä, vaikka jotkut voivat myös olla totta. Sama koskee tarinan henkilöitä. Heitäkään ei ole oikeasti olemassa, paitsi tietenkin he, jotka ovat. Älkää kysykö, mikä on mitäkin, sillä en itsekään enää muista. Sellaista on olla tarinankertoja.”

Suvi West romaanin kappaleessa Sisältövaroitus

Parhailla tarinankertojilla on taikaa, jota on vaikea selittää. He saavat toisen tuntemaan, elämään ja tunnetasolla oivaltamaan jotain, mitä päähenkilö Suvi Westin kirjoittama Tärkeä Tietokirja ei voisi koskaan meille välittää. Heidän sanansa löytävät tien jonnekin syvemmälle.

Opin tänä kesänä tarinoille jälleen uuden muodon. Seuraavaksi ostan kirjan itselleni kovankantisena, Oikeana Kirjana, ja laitan sen pursuvaan kirjahyllyyni. Olen nimittäin kuitenkin, loppujen lopuksi sitä mieltä, että niin parhaille tarinoille tehdään.

Kirjan tiedot

• Suvi West: Syntien kummun naiset
• Kustantamo S&S, 2025
• 379 sivua / 10 tuntia
• Äänikirjan lukija: Suvi West

Naistenviikkohaaste on koonnut kirjabloggaajat jo yhdentoista vuoden ajan kirjoittamaan naiskirjailijoiden teoksista. Tänä vuonna haastetta emännöi Tuulevin lukublogi.

Kirsin Book Club on mukana tuttuun tapaan: julkaisemme viikon aikana joka päivä uuden kirjajutun. Poimi parhaat kesälukuvinkit omalle listallesi!

Naistenviikko Kirsin Book Clubissa:

• 18.7. Kaisa Viitala: Klaanin suojeluksessa
• 19.7. Emily Henry: Hassu juttu
• 20.7. Milla Ollikainen: Mathilda
• 21.7. Åsa Liabäck: Siirtolapuutarhaunelmia
• 22.7. Suvi West: Syntien kummun naiset
• 23.7. Lena Andersson: Silmäätekevät – salaliittoromaani
• 24.7. Laura Lähteenmäki: Marian kirja