Elämää ja ihmissuhteita Villa Hildassa, Kefalonian lomasaarella ja Puistokadun pesulassa

Viihdekirjat ovat täydellisiä hetkiin, jolloin kaipaa irtiottoa arjesta: nopeita matkoja uusiin maisemiin ja ihmiskohtaloihin, rimakauhuihin ja rakkauksiin. Tällä kertaa tartuimme kolmeen tuoreeseen, samansävyisen kannen omaavaan viihdekirjaan ja pääsimme niiden myötä pieneen majataloon Tukholman saaristoon ja luxushotelliin Kreikan Kefaloniaan sekä Puistokadun pesulaan. Kaikissa romaaneissa ollaan ihmissuhdekiemuroiden lisäksi työn parissa ja ilahduttavasti päärooleissa ovat täyspäiset naiset, joiden elämän onni tulee muustakin kuin prinssi täydellisen löytämisestä.

Michaela von Kügelgen: Villa Hildan kesä

Arvioi Kirsi Ranin

Villa Hilda sijaitsee Tukholman saaristossa, kuvitteellisella Halsterön saarella. Kyläyhteisö on kunnostanut vanhan huvilan majataloksi, jonka keittiöön palkataan entinen julkkiskokki Louise ja muihin hommiin freelance-toimittaja Thomas. Molemmat ovat neljänkympin korvilla.

Kirjailija Michaela von Kügelgen on suomenruotsalainen, kuten kirjan Thomas, jonka suuhun hän onkin laittanut muutaman kipakan viestin suomenruotsalaisuudesta ruotsalaisille. Aloitin kirjan lukemisen suomeksi, mutta siirryin sitten kuuntelemaan alkuperäistä ruotsinkielistä versiota, joka toimi minulle paremmin.

Kirjan tunnelma oli hyvin aidonoloinen, juuri sellaiseksi minäkin kesän Tukholman saaristossa kuvittelen kuin se on Villa Hildassa. Louise on symppis ihmisenä ja pätevä keittiössä, ja hän myös viimeistelee esikoiskirjansa käsikirjoitusta jokaisena vapaahetkenään. Thomas sen sijaan on ennemminkin ponneton. Hän on palkittu toimittaja, mutta on ajautunut tilanteeseen, jossa ei ole kotia eikä työtä. Kaiken lisäksi hoivakodissa Suomessa on muistisairas äiti, jonka kontaktoinnin Thomas on laiminlyönyt. Villa Hildassa on sivuhenkilöinä mm. saaren touhunainen Birgit, hänen pikkuvanha lapsenlapsensa Max, komea yleismies Martin – juuri sopiva määrä porukkaa, jotta kaikki kiinnostavat!

Asiat menevät solmuun tuoreista ja menneistä salaisuuksista. Kugge, kuten Michaela von Kügelgeniä kutsutaan Kugge skriver -sivustolla, osaa kuljettaa tarinaa ja luoda arkisen aitoja tilanteita. Romanttistakin jännitettä on, mutta chilejä kaipaavalle Villa Hilda ei ole. Pidin erityisesti eri sukupolvien välisten suhteiden kuvauksista. Niissä huokui sellainen lämpö, joka kantaa elämän vaikeissakin hetkissä.

Villa Hildan kesä aloittaa sarjan. Seuraavat osat ilmestyvät agentin mukaan helmi- ja elokuussa 2026. Kugge on saanut maailmanvalloitukselleen erinomaisen alun: Villa Hildan oikeudet on jo myyty seitsemään maahan, esimerkiksi Ruotsiin ja Saksaan, ja myös elokuvaoikeudet on ostettu.

• Michaela von Kügelgen: Villa Hildan kesä
• S&S 2025
• Alkuperäisteos: Sommar på Villa Hilda, 2025
• Osa 1 sarjassa Villa Hilda
• Suomentaja: Hanni Salovaara
• 297 sivua / 8 h 14 min
• Äänikirjan lukijat Anna-Riikka Rajanen suomeksi / Charlotta Jonsson (på svenska)

Maija Kajanto: Pyykkipäivä

Arvioi Minna Väisälä

Suomessa tekstiilialan kaksoistutkinnon suorittanut Inka on palannut kotikaupunkiinsa Harvelaan ilman siskoaan Ellaa, jonka kanssa hän on reppureissanut Australiassa tehden töitä sen verran kuin matkakassa on vaatinut. Viimeisimmässä työpaikassaan hän on kerännyt tärkeää kokemusta. Ennen matkaa suoritettu tradenomin tutkinto antaa hyvät valmiudet elämänuran valintaan, vaikka hetken jo näyttää, että tarjolla on vain ihan toisen alan töitä.

Työtä ja toimeentuloa Inka löytää perustaessaan Puistokadulle pesulan, jolle löytyy tilat vanhasta funkisrakennuksesta. Siinä on hyvät valmiudet aloittaa pesulatoiminta vain pienin alkuinvestoinnein. Kun samassa talossa on vielä vanhusten palvelutalo, jonka kanssa tehdään sopimus vuodevaatehuollosta, on pesulalla näköpiirissä menestyksellinen tulevaisuus.

Paluu lapsuuden ja nuoruuden maisemiin, vieläpä väliaikaisesti vanhempien nurkkiin, on aina haaste. Tomerasti sanavalmis Inka – omasta mielestään joskus liiankin sanavalmis – pistää tuulemaan ja asettuu tärkeäksi osaksi kulmakuntaa. Hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin, saa apua ja auttaa muita. 

Pesulan ensimmäinen asiakas on enteellisesti tumma, kiharatukkainen ja olosuhteet huomioon ottaen ihan liian mukava nuori mies. Mutta onko kaikki kuin miltä näyttää, se ei ihan heti selviä. Huonot kokemukset menneisyydestä nousevat esille niin nuoruuden päiviltä kuin Australiastakin. 

Inka selviää lopulta haasteistaan, kun apu tulee sieltä mistä hän sitä ehkä vähiten odotti. Pesulan kanta-asiakkailla on myös omat ongelmansa, niitä ratkotaan yhdessä, ja hyvin ratkotaankin. Pyykkipäivä on erinomaista lomalukemista, miksei myös lohtulukemista, niin kepeä on Maija Kajannon kynä, vaikka tapahtumat paikoin raskaita ovatkin.

Maija Kajanto on meille entuudestaan tuttu Kahvila Koivu -sarjastaan. Hänen kirjoittajavahvuutensa ovat tallella: sujuva kerronta, todentuntuiset tapahtumat – ja usko ihmisessä olevaan hyvään.

• Maija Kajanto: Pyykkipäivä
• Osa 1 sarjassa Puistokadun pesula
• WSOY 2025
• 347 sivua / 10 t 9 min
• Äänikirjan lukija: Sanna Majuri

Lucy Diamond: Lomasaari lohtua kaipaaville

Arvioi Kirsi Ranin

Kirjan tapahtumapaikkana on Kefalonia, joka lienee monelle suomalaisellekin tuttu lomasaari. Minä vietin siellä kaksi viikkoa 1980-luvulla ja siksikin luin Lucy Diamondin kirjaa kartan kanssa. Tein lukiessani aikahyppyjä, kun muistelin, missä ajelimme skootterilla sen aikaisen poikaystäväni kanssa. Kirjassa käytiin Melissanin luolassa, noustiin laivaan Samissa ja syötiin tunnelmallisessa ravintolassa Argostolissa, kuten mekin aikoinamme.

Lomasaari lohtua kaipaaville -kirjassa on monta kertojaa ja risteileviä tarinoita. Näkökulmia oli ehkä turhankin paljon, sillä sain lukea aika pitkälle, ennen kuin olin kunnolla koukussa. Eniten tilaa annetaan skandaaliin joutuneelle näyttelijä Mirandalle ja iäkkäälle Evelynille, jotka tutustuvat Ionian Escape -luxushotellissa. Heidän ystävyytensä ja elämänkohtalonsa olivat kirjan parasta antia.

Kirjassa on monia kreikkalaisia, ja muitakin, komistuksia, joista jotkut ovat ihania ja luotettavia, jotkut monin tavoin ikäviä ihmisiä. Rakkaus ei katso ikää, sukupuolta tai kansalaisuutta. Tarinaan on mahdutettu monia juonilankoja, joista osa jää hyvin kevyelle käsittelylle. Kokonaisuutena Lomasaari lohtua kaipaaville oli kyllä oivallista viihdettä, joka tarjosi haaveilua, romantiikkaa ja hyviä elämänohjeita.

Minua häiritsi ainoastaan, kreikan alkeet osaavana pilkunviilaajana, että kiitos kreikaksi oli translitteroitu tekstissä, ja äänikirjassa lausuttu, ”efkaristo”. Se on ehdottomasti ”efharisto” hoolla. Ja hieman ihmettelin, miten Nelly, aikoinaan kesän Kreikassa työskennelleenä (kuten minäkin) ei tuntenut sanaa ”parakalo”.

Ihan mielelläni luen jonkun toisenkin Lucy Diamondin viihdekirjan, esimerkiksi syyskuussa 2025 suomeksi ilmestyvän Rakkautta italiaksi. Se on jo kymmenes Diamondin suomennettu teos.

• Lucy Diamond: Lomasaari lohtua kaipaaville
• Otava 2025
• Alkuperäisteos: The Island Getaway, 2024
• Suomentanut Eeva Parviainen
• 396 sivua / 12 h 36 min
• Äänikirjan lukija: Maija Lang