Hiljaiset sillat – rakkaustarina ja tutkielma rakkaudesta musikaalina Kouvolan teatterissa

Robert James Wallerin romaani Hiljaiset sillat on on ilmestymisestään vuonna 1992 lähtien ollut menestys, jota on myyty yli 60 miljoona kappaletta. Romaani ilmestyi suomeksi vuonna 1993 Kaijamari Sivillin suomentamana ja oli vuonna 1995 ehtinyt jo 15. painokseen. Filmillä loistivat Meryl Streep ja Clint Eastwood, joka myös ohjasi elokuvan. Helsingin kaupungiteatterin näytelmäversion (2022) käsikirjoitus oli ohjaaja Liisa Mustosen ja Ari-Pekka Lahden käsialaa. Kouvolan teatteri tuo nyt näyttämölle Marsha Normanin dramatisoiman ja Jason Robert Brownin säveltämän musikaalin Reita Lounavuoren ja Hanna Kailan (laulut) suomennoksena.

Italialainen Francesca elää sodanjälkeisessä Napolissa. Hän tapaa amerikkalaisen Richard ”Bud” Johnsonin, lähtee tämän mukaan ja päätyy Iowaan farmarin vaimoksi. Lapset Caroline ja Michael syntyvät ja kasvavat, eikä elämä ole tarjonnut sitä vauhdikkuutta, jota Francesca odotti. Bud on turvallinen, kiltti ja hyvä isä – ja tylsä.

Robert Kincaid on vapaa valokuvaaja, joka matkustaa maailmalla kuvaamassa vaikkapa National Geographicin toimeksiannosta. Hän on pettynyt rakkaudessa avioliittonsa kariuduttua, ja valokuvaus on nyt hänen elämänsä. Maailman ja Robertin välissä on kamera, joka tulkitsee hänelle maailmaa ja suojelee häntä uusilta pettymyksiltä.

Robertin kuvasarjasta puuttuu enää yksi katettu silta, jota etsiessään hän poikkeaa Johnsonien pihaan tietä kysymään. Francesca on yksin kotona muun perheen lähdettyä muutaman päivän matkalle maatalousnäyttelyyn kilpailemaan Caroline-tyttären jo voitokkaaksi osoittautuneella sonnilla.

Ensikohtaamisesta lähtien Francescan ja Robertin välillä on sähköä ja paljon äänensanomatonta yhteisymmärrystä. Bud ja lapset viipyvät matkallaan muutaman päivän, ja ne rakastunut pari käyttää intensiiviseen yhdessäoloon.

Francesca kohtaa vaikean valinnan, joka hänen on tehtävä itse. Lähteäkö Robertin mukaan vai jäädäkö perheen luo. Waller kirjoittaa hienoa tekstiä, ilman parin keskinäisiä vaatimuksia. Vahva tunnelma ja tunteet välittyvät myös rauhallisemmin keinoin.

Perhe palaa voitokkaalta matkaltaan, sonni on jatkanut voittokulkuaan ja Bud ja lapset ovat tästä liki riehakkaita. Vain Bud huomaa, että jotain on tapahtunut, Francesca ei ole oma itsensä. Budin valinta on jatkaa hyvää perhe-elämää taakse katsomatta.

Francesca ja Robertin intohimoisen rakkauden ohella Hiljaiset sillat näyttää Margen ja Charlien onnen, josta ei kylillä huudella, vaan se pidetään omana aarteena. Budin rakkaus Francescaan on käytännöllistä ja kokonaisvaltaista. Intohimoisen rakkauden jälkeen Francesca saa kokea, että saavuttamatonkin rakkaus voi kantaa läpi elämän koskaan katoamatta. Robert näyttää, että suurimmillaan rakkaus voi olla luopumista. Rakkaus säilyy.

Hiljaisissa silloissa on suuria tunteita, jotka heijastavat elämän suuria kysymyksiä. Raikkaina piristeinä näimme myös kaksi nappisuoritusta pilke silmäkulmassa. Margesta (Johanna Heimonen), joka alkuun näyttäytyy kyttäävänä naapurina, kuoriutuu oman elämänsä viettelijätär aviomiehelleen ja uskollinen ystävä Francescalle. Hänen soolonumeronsa räjäytti pankin kääntäessään näkyviin uuden puolen Margesta. Suorastaan hykerryttävä oli myös Maria Urpalaisen pistäytyminen lavalla elämäänsä ja ennen muuta työhönsä kyllästyneenä tarjoilijana.

On ollut ilo seurata suomalaisen musiikkiteatterin kasvua niin määrällisesti kuin laadullisesti. Hiljaiset sillat on toteutettu Kouvolan teatterin vakituisen näyttelijäkunnan voimin, ja huolimatta paikoin hyvinkin haastavasta musiikista jälki on oikein kelvollista. Jo mainitun Margen (Johanna Heimonen) lisäksi Francescan (Satu Lemola) äänen kuulaus ilahdutti.

Erityiskiitoksen ansaitsee Sanna Halmeen suunnittelema lavastus. Näyttämö oli käytössä tasapainoisesti ja monipuolisesti, ratkaisut olivat nokkelia olematta kikkailevia. Ja valaistuksen suunnitellut Esa Kurri häivytti materian olemattomiin silloin kun tunnelma luotiin pienemmin keinoin.

Tämä esitys otti yleisönsä! Koko tekijätiimin – niin näyttämöllä kuin sen takanakin – tasainen onnistuminen kirvoitti yleisön seisoviin aplodeihin. Jotain Kouvolan ilmassa, vai mikä lie oli syynä, kun minullakin oli roskia silmissä.

Kouvolan teatterin esitys teki minuun niin vahvan vaikutuksen, että etsin Hiljaiset sillat -romaanin lukuaikapalvelustani. Saatavilla oli nyt ruotsinkieliset e- ja äänikirja, toivottavasti saamme tulevaisuudessa tämän herkkupalan myös suomeksi.

Hiljaiset sillat Kouvolan teatterissa

Ensi-ilta 4.9.2025, näytökset 30.12.2025 saakka