Claire Keeganin Nämä pienet asiat -kirjan filmatisointi nyt elokuvateattereissa – täydellinen joulunajan elokuva!

Elokuva-arvio

Irlantilaisen Claire Keeganin kirjaan pohjautuva Nämä pienet asiat -elokuva saa teatteriensi-iltansa Suomessa 21.11.2025. Minä näin elokuvan ennakkoon lehdistönäytöksessä 11.11.2025 elokuvateatteri Gildassa.

Menin esitykseen hyvin valmistautuneena ja jännittyneenä. Olen lukenut Nämä pienet asiat -kirjan suomeksi ja englanniksi, keskustellut siitä lukupiirissä ja yksinkertaisesti rakastanut Claire Keeganin ilmaisua ja tarinan rakentamista. Jännitin, olivatko odotukseni elokuvalle kohtuuttoman suuret. Elokuvan pääosassa on Oscar-voittaja Cillian Murphy, jonka katseeseen mahtuu koko maailma, ja tuottajina hänen lisäkseen mm. Ben Affleck ja Matt Damon, joilta on ollut lupa odottaa laatua. (Yhteistyö oli kuulemma lähtenyt käyntiin, kun Murphy oli esitellyt ideaa Damonille Oppenheimerin kuvauksissa.)

Odotuksiani nosti myös se, että ensimmäinen tuntumani Keeganiin oli elokuva, hänen Kasvatti-kirjansa iirinkielinen filmatisointi, jonka näin dublinilaisessa elokuvateatterissa. Elokuva teki vahvan vaikutuksen ja koin, että se oli erinomainen visualisointi myöhemmin lukemastani kirjasta.

Nämä pienet asiat -juonesta

Ollaan irlantilaisessa pikkukylässä, sää on lonkeroakin harmaampi. Hiilikauppias Bill Furlong ajaa lava-autollaan viimeisiä hiili- ja turvekuljetuksia ennen joulunviettoa. Yksi asiakkaista on paikallinen nunnaluostari. Sen toimintaan liittyy puoli, josta koko kylä tietää, mutta josta ei ääneen puhuta. Bill todistaa luostarissa kohtauksen, jota ei saa mielestään. Abbedissa vähättelee ja selkein sanakääntein antaa ymmärtää, että luostarin tapahtumat eivät kuulu Billille.

Kotona hänellä odottaa lämminhenkinen perhe, vaimo ja viisi tytärtä. Sukua Billillä ei enää ole, äiti menehtyi Billin ollessa pieni poika, eikä isästä ole tietoa. Hän sai kuitenkin turvallisen ja välittävän kodin vakavaraisen, nyt jo edesmenneen rouva Wilsonin luona.

Bill puhuu vaimolleen luostarin pesulasta, jossa nuoret tytöt työskentelevät. Vaimo, samoin kuin pubin pitäjäkin, sanovat: ”Ei ne ole meidän lapsia.” Luostarin valta ulottuu kaikkialle, nunnia on parempi olla uhmaamatta. Mutta omatunto ei jätä Billiä rauhaan, ja tästä syntyy elokuvan vahva jännite.

Lisää tarinasta ja etenkin niihin liittyvistä Magdalena-pesuloista voit lukea Nämä pienet asiat -kirjan blogijutusta.

Elokuva meni ihon alle

Nämä pienet asiat -elokuva imaisi ensi hetkestä lähtien sisään tunnelmaansa. Kaikki on harmaan eri sävyjä, ihmiset, talot, luonto. Ensimmäinen väriläiskä ilmaantuu, kun Cillian Murphyn esittämä Bill Furlong hyppää vaaleankeltaiseen Bedford-lava-autoonsa lähteäkseen toimittamaan hiilisäkkejä asiakkaille. Kaikkialta huokuu ankeus, hiilikuorrutus tuntuu olevan muuallakin kuin Bill Furlongin käsissä, joita hän hinkkaa lavoaarissa saippualla ja kynsiharjalla kotiin saapuessaan. Käsienpesussa on Pontius Pilatuksen symboliikkaa.

Kamera tarkentuu yksityiskohtiin, tarkkailevat etäisyyden päästä. Katukuvaa näytetään verkkaisesti 360 asteen panoroinnilla. Kuva houkuttelee sisään karuun maailmaan. Kylän keskusaukiolla on joulukuusi värivaloineen, ainoa väriläikkä maisemassa. Kun Bill Furlong kävelee kylän katuja, ikkunoista ei paista valoja. Pubista kuuluu ääntä, köyhä lapsi juo maitoa kissankupista.

Bill Furlongin kotona on ahdasta, mutta rakastavaa. On ruokaa, on joulukakku, on toiveita joululahjoista. Vaimo huomaa, että jotain on vialla, mutta Bill valittelee vain väsymystä. Kaikesta näkee, että hänen päässään kuhisee. Hän miettii omaa taustaansa, ja ennen kaikkea sitä, mikä on hänen mielestään oikein. A man has to do, what a man has to do.

Luostarin abbedissa on kyllä tekopyhyyden ruumiillistuma, kun hän jäätävästi lausuu: ”Herran armo on suuri.” Ei ole epäilystäkään, kumpi on sydämen asialla, hän vai Bill Furlong. Magdalena-pesuloiden toimintaa ei sen kummemmin esitellä muutoin kuin elokuvan lopputeksteissä. Ilmeisesti oletetaan katsojien tietävän tai oivaltavan, mistä on kyse.

Onnistunut filmatisointi

Enda Walshin adaptio elokuvakäsikirjoitukseksi on erittäin onnistunut. Hän on hieman suoraviivaistanut kirjan käänteitä, lisännyt tunteisiin vetoavuutta ja vastakkainasettelua. Silti teksti ja tapahtumat ovat hyvin uskollisia Claire Keeganin kirjalle, överiksi ei mennä. Elokuvan loppu menee sananmukaisesti pari askelta pidemmälle kuin kirjassa, mutta jättää silti tulkinnan seuraavista kohtauksista katsojalle.

Nämä pienet asiat -elokuvan on ohjannut Tim Mielants, joka on aiemminkin työskennellyt Cillian Murphyn kanssa. Elokuva etenee vähillä repliikeillä, mutta mihin niitä tarvittaisiin, kun Murphy kuvastaa kaikki maailman tunteet katseellaan, hartioidensa asennolla, pienillä ilmeillä ja eleillä. Jokaisessa kohtauksessa välittyy hänen ajatustensa ristiriita, sisäinen taistelu siitä, kumpi polku tulee valita. Elokuvan rytmi vastaa kirjaa siinä, että katsojana samoin kuin lukijana on aikaa sisäistää Bill Furlongin mielenmaisemaa.

Täydellinen jouluelokuva

Nämä pienet asiat -elokuvassa luetaan Dickensin Saiturin joulua, kirjoitetaan joulupukille, sytytetään joulukuuseen valot ja leivotaan joulukakkua. Nämä ovat ulkoisia tekijöitä, jotka toki tuovat joulunaikaa esille. Mutta tarinan sanoma on syvällisemmässä humaaniudessa, jonka pitäisi tietenkin olla ytimessä muulloinkin kuin jouluna. Elokuvan äärellä on hyvä hetki pysähtyä miettimään omia arvoja ja tekoja.

Nämä pienet asiat  saa elokuvateatteriensi-iltansa Suomessa 21.11.202

Voin lämpimästi suositella Nämä pienet asiat -elokuvaa sekä kirjan lukeneille, että heille, jotka eivät sitä ole lukeneet. Kyseessä ei ole söpö joululeffa, vaan koskettava, ajatuksia herättävä elokuva, joka sopii erinomaisesti juuri ennen joulua katsottavaksi.