Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu – ihmiskuntaa suurempi romaani

Kirja-arvio

Johanna Sinisalon Joutsenlaulu on merkityksellinen romaani. Se herättää kysymyksiä ja tarjoaa ratkaisuja kuten spekulatiivisen fiktion tähtikirjailijalta voi odottaakin. Se pistää vahvasti pohtimaan, onko ihmiskunnan joutsenlaululle vaihtoehtoisia, mahdollisia tapahtumakulkuja. Ja ovatko maapallon päättäjät valmiita muuttamaan oletuksia ihmisestä luomakunnan omistajana ja hyväksikäyttäjänä?

Jane on etätöissä

Joutsenlaulu kuvaa lähitulevaisuutta, ollaan vuodessa 2039. Suomalainen Jane työskentelee Yhdysvalloissa pelastajana, tarkemmin sanottuna hän etäohjaa robotteja, jotka menevät pahoihin paikkoihin pelastamaan ihmisiä. Robotti voi toimia suuronnettomuuksissa jo silloin, kun ihmisen pitäisi vielä odottaa esimerkiksi tulipalon sammumista, lumivyöryvaaran tai maanjäristyksen ohimenoa.

Jane työskentelee yrityksessä, jonka omistaa yksi maailman rikkaimmista ihmisistä, multimiljardööri rouva Wang. Hänen liiketoimiaan on ohjannut motto: ”Mennä, mihin ihminen ei voi mennä. Tehdä siellä, mikä vaatii ihmistä.” Rouva Wangin kehittelemää robottiteknologiaa sovellettiin ensin sotateollisuudessa, sitten myös pelastusbusineksessa. Tekoäly hoiti perushommat, mutta oli tilanteita sekä sodassa että kriiseissä, jolloin tarvittiin ihmisen luovia ratkaisuja, sellaisia, joita tekoälylle ei ole voitu syöttää etukäteen. Ihminen ohjasi robottia etänä. Hän suikkaantui paikalle laittamalla datakypärän päähän ja waldohanskat käteen ja aistimalla niiden avulla tilanteen aivan kuin olisi paikan päällä. Robottien vaatima energia ladattiin rouva Wangin omistamista sateliiteista.

Johanna Sinisalo kertoo Joutsenlaulussa tarkemmin, mitä esitelty teknologia teki sotimiselle, mutta siirryttään me rouva Wangin rauhanomaisempiin busineksiin ja takaisin Janeen.

Janelle tapahtuu työtapaturma ja prosessin mukaisesti hänet siirretään tutkimusprojektiin. Jane pistää toimistossa varusteet ylleen ja kytkeytyy robottiin, joka tallustelee kovin suomalaisen metsän kaltaisessa maastossa. Jane ei ole innoissaan, hän haluaisi avatar-astronautiksi ja tutkimusprojektin rutiinihomma ei ole erityinen meriitti oikeaan suuntaan. Hän on hyvä avatar-kuski, kuten robottien etäohjaajia kutsutaan, sillä hän on pelannut tietokonepelejä koko ikänsä, ja metsäkeikan voisi vaatimustason puolesta hoitaa aloittelijakin.

Tutkimusprojektissa tapahtuu yllättäviä asioita, tarina imaisee täysin mukaansa! Jane alkaa tarkkailla kirjosieppopariskuntaa ja keskustella metsässä viisi vuotta tietoa keränneen tekoälyn kanssa. Keskustelussa ilmenee sellaista uutta, joka pistää Janen maailmankuvan uuteen uskoon.

Miksi meidän on helpompi uskoa piisiruista kömpelösti rakentamamme virkkeenmuodostusautomaatin tunteisiin ja tietoisuuteen kuin siihen, että niitä olisi elävillä olennoilla, joilla on yli 90-prosenttisesti samat geenit kuin meillä?”

Olemmeko simulaatiossa?

Joutsenlaulussa seurataan Janen tarinaa, johon liittyy myös hänen hurmaava työkaverinsa Melokuhle. Toinen kertojalinja on otsikoitu ”Ääni toisaalta”. Tämä ääni kuuluu ehkä kirjailijalle, joka on pohdiskellut maailmankaikkeuden syntyjä syviä, sekä altistunut ”Häikäisylle” eli yhteydelle johonkin korkeampaan – vai onko yhteys sittenkin ollut unimaailmaa. Mahdammeko me maapallolla tai linnunradallamme elää simulaatiossa, jota ohjailevat meitä paljon kehittyneemmät tahot?

”Ääni toisaalta” käsittelee runsaasti isoja asioita, pohdiskelee evoluutiota sekä ihmisen ja avaruuden kehittymisen historiaa.

Toisin sanoen: jotta voisimme tunnustaa muut lajit älyllisiksi olennoiksi, vaadimme niiltä sellaista viestintää, joka voitaisiin suoraan kääntää meidän kielillemme. Olemme myös pitäneet ihmisen ja eläimen suurimpana erona puhutun kielen puutetta ottamatta huomioon, että muunlajisilla voi olla huomattavan kehittyneitä sisäisiä prosesseja, joilla ne jäsentävät maailmaa artikuloimatta prosessejaan sanoiksi tai lauseiksi. Vaikuttaa siltä, että kyse ei ole siitä, osaavatko muunlajiset viestiä ja kommunikoida, vaan siitä, osaammeko me.”

Joutsenlaulun isoja teemoja ovat ihmisen ja muiden elollisten suhde. Kuinka kestämätön on ajatus, että ihminen on luomakunnan herra, joka voi käyttää kaikkea muuta elävää resursseina omaan toimintaansa. Miltä oma oleminen näyttäisi, jos me olisimmekin jonkun kehittyneemmän resurssi?

Fantastinen romaani

Johanna Sinisalo sanoi Instagram-haastattelussani, että Joutsenlaulu on se romaani, jonka hän on aina halunnut kirjoittaa siitä, miten me ihmiset olemme harhaisia suhteessamme luontoon. Hän haluaa kyseenalaistaa sen kuvitelman, että me olisimme muiden elävien olentojen yläpuolella.

Joutsenlaulussa on valtavasti tietoa monelta eri saralta. Hetkittäin teksti tuntui manifestilla, se sisälsi niin paljon syvyyttä ja laajuutta, mutta minä arvostin haastetta. En ole koskaan pelannut tietokonepelejä, joten Janen tarinaan liittyvät pelikuvaukset olivat minulle jo terminologialtaankin vieraita, mutta avartavia. Vähitellen pääsin paremmin avatar-kuskin kyytiin ja useat Janen suikkaukset olivat erittäin kiehtovasti ja jännittävästi kuvattuja.

Toinen alue, missä sain pinnistellä, oli avaruuteen liittyvät osuudet. Sinnikkyys palkittiin, sillä luin tunnollisesti jokaisen sivun, vaikka aina välillä teki mieleni hypätä ”Ääni toisaalta” -lukujen ylitse, jotta pääsisin taas seuraamaan Janen koukuttavaa tarinaa. Onneksi en hypännyt, sillä lukujen vaihtelulla on selkeä tarkoitus.

Joutsenlaulu avaa skenaarioita, joiden toivoisi olevan totta. Kirjan oletus on, että Al Gore voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit vuonna 2000 ja ilmastonmuutoksen torjunta pääsi kunnolla vauhtiin. Multimiljardööri Wangin tavoitteet eivät ole itsekkäitä, vaan tähtäävät mm. rauhaan ja luontokadon pysäyttämiseen. Hän perustaa valtavia luonnonsuojelualueita, jonne ihmisiltä on pääsy kielletty.

Ja sitten ytimessä oleva toislajisten kommunikaatio. Joutsenlaulussa tuodaan esiin olemassa olevaa tutkimustietoa esimerkiksi valaiden ja mustekalojen kommunikaatiosta. Siinä kuvataan myös tutkimuskulkuja, jotka lähitulevaisuudessa ovat tekoälyn avulla todennäköisesti mahdollisia. Minua kiinnosti suuresti eri eläinlajeihin liittyvät tarinat. Rouva Wangin harmaan papukaijan tarina puhutteli erityisesti, sillä meillä oli samanlainen lapsuuskodissani. Puolustukseni voin vain sanoa, että meille se päätyi rescue-toimintana.

Johanna Sinisalo on Finlandia-voittaja. Joutsenlaululla tarkoitetaan usein hienoa teosta ennen uran hiipumista, tai joutsenen viimeistä, upeinta laulua ennen kuolemaa. Johanna Sinisalon Joutsenlaulu on vahva kannanotto, mutta samalla se on kunnianhimoinen kaunokirjallinen teos. Joutsenlaulu vaikutti monella tavalla, eikä vähäisin ole se, että teos antaa myös toivoa. Se tosin edellyttää planeetan kaikkien eliöiden tulevaisuuden turvaamisen nostamista päätöksenteon prioriteetiksi.

Mitä me voimme tehdä? Ihan ensiksi lukea Johanna Sinisalon Joutsenlaulun.

Kirjan tiedot

• Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu
• Otava 2025
• Kansi: Ville Tietäväinen
• 463 sivua / 14 h 3 min
• Äänikirjan lukijat: Eija Ahvo, Saara Lehtonen