Niina Niskanen: Harakanmuna – miten selviytyä piikana Helsingissä 1910-luvulla

Kirja-arvio

Historialliset romaanit ovat erinomainen keino puhaltaa henkiin menneitä aikakausia, niiden olosuhteita, tapoja ja arjen elämää. Kirjailija Niina Niskanen on perehtynyt piikojen oloihin 1900-luvun alun Helsingissä ja luonut vahvan, fiktiivisen tarinan siskoksista, jotka tulevat etsimään parempaa elämää kaupungista. Harakanmuna-romaani aloittaa Palvelijattaret-sarjan.

Milda ja Lelu – taistelevat siskokset

Harakanmunan alussa ollaan junassa. Kuusitoistavuotias Milda on matkustamassa Helsinkiin töihin. Hänen Helge-veljensä on järjestänyt siskolleen työpaikan, tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Tunnelman pilaa kaksitoistavuotias Lelu, joka on hypännyt samaan junaan salamatkustajaksi. Hän haluaa seurata Mildaa, hän ei halua jäädä kasvattiperheensä piiskattavaksi.

Milda on valmis hylkäämään Lelun, hän ei tarvitse yksinkertaisena pitämäänsä pikkusiskoa tuhoamaan suunnitelmiaan. Tiet erkanevatkin hetkeksi: Milda aloittaa kotiapulaisena arkkitehti Kortepalon taloudessa ja Lelu pääsee pikkupiiaksi tohtori Kittelbergin hoitolaitokseen.

Amilda Jouhteninen eli Milda – kirjailija on löytänyt persoonalliset nimet hautausmaakävelyillään – on viehättävä tyttö, joka suorittaa tunnollisesti hänelle annetut tehtävät. Hän on kunnianhimoinen ja nopea oppimaan. Hän pyytää perheen rouvaa opettamaan itselleen ruotsiakin.

Milda on luonteeltaan tiukka ja hymytön. Hän ei ole saanut lempeyttä osakseen eikä sitä oikein osaa antaakaan. Milda on suorastaan julma ja sydämetön siskoaan kohtaan. Kosijakin olisi, mutta Mildaa ei kiinnosta.

Useimmissa palvelusväkikuvauksissa, esimerkiksi Enni Mustosen historiallisissa sarjoissa, piiat ovat sympaattisia ja ahkeria ihmisiä. Milda on toista maata, ahkera kyllä, mutta hän työntää lähellään olevat ihmiset loitolle, myös minut lukijana.

Ellida Lelu Jouhteninen on aivan lapsi saapuessaan Helsinkiin, mutta hänen on pidettävä itsestään huolta. Toinen vaihtoehto olisi palata takaisin maalle ja häntä huonosti kohdelleeseen kasvattiperheeseen, sillä vanhemmista ei ole tueksi ja turvaksi. Hän saa töitä, raataa aamusta iltaan avustaen kylpylaitoksessa ja tohtorin vastaanotolla. Mutta onneksi yöksi on katto pään päällä.

Lelun mielessä kiertävät tuhoisat ajatukset. Häntä on kutsuttu niin monesti vaihdokkaaksi, että hän itsekin uskoo sen. Vaihdokkaalla tarkoitetaan kansantaruissa olentoa, jonka paholainen on vaihtanut ihmislapsen tilalle. Pahinta on, että sanat ovat tulleet oman äidin suusta. Lelun käsitys maailmasta on hyvin lapsenomainen, ei ihme, sillä hänhän ei ole vielä edes teini-iässä. Hän tottelee käskyjä, tekee huolella annetut tehtävät, mutta muutoin on mielikuvitusolentonsa, pikkuharakan, kanssa elämää ihmettelevä tyttö.

Lelun päiviä määrittää myös yllättäen iskevä pääkipu. Se lamaannuttaa täysin, vain pimeys ja lepo auttavat oireisiin, mutta pikkupiian on aherrettava, vaikka ruoka ei pysy sisällä eivätkä jalat kanna. Jokainen migreenistä kärsinyt voi samaistua Lelun tuntemuksiin aikana, jolloin ei sumatriptaania tai muita lääkkeitä ollut saatavilla.

Hyvän perheen piiat

Tapahtumien edetessä siskokset päätyvät saman professoriperheen palvelukseen. Palvelusväellä on oma hierarkiansa. Taloudenhoitaja Henny on omasta vallastaan hurmaantunut päällepäsmäri, joka saa kurilla kaiken toimimaan taloudessa moitteetta. Lelu kutsuu Hennyä Pahaneidiksi. Keittiössä määrää ystävällinen keittäjä, rouva Sax, joka ottaa Lelun siipiensä suojaan. Milda sen sijaan on alituisesti Hennyn pistävän katseen alla.

Herrasväki elää omaa elämäänsä. Rouva Ada Bodholm hoitaa kasveja ja viettää lokoisia päiviä palveltavana. Tämä ainakin on palvelijoiden näkymä häneen. Professori viettää päiviään yliopistolla. Ruotsalainen lastenhoitaja pitää huolta perheen lapsista.

Työt alkavat aamuhämärässä ja päättyvät iltamyöhällä. Omaa aikaa on satunnaisina vapaailtoina. Silloin Lelu kipaisee usein veljensä luokse, Mildaa odottaa portinpielessä mies. Suhteet miehiin ovat tosin ehdottomasti kiellettyjä Mariankadulla asuvan perheen palvelusväeltä.

Helsinki sodassa ja sodan kynnyksellä

Kirjan tapahtumat alkavat syksyllä 1915. Suomi on osa Venäjää, joka on osallisena ensimmäisessä maailmansodassa. Helsingillä on tärkeä rooli Pietarin puolustuksessa ja sen vuoksi kaupungissa on runsaasti venäläisiä sotilaita, vaikka Suomessa ei sodita. Sodan jatkuessa talous alkaa sakata. Elintarvikkeista ja polttoaineista on pulaa, työllisyys lisääntyy ja levottomuus kasvaa.

Yhteiskunnallinen todellisuus näkyy tarinassa luontevasti. On puutetta, ollaan mukana kadulla maaliskuun vallankumouksessa, monet menettävät työnsä, sattuma ajaa punakaartiin enemmän kuin ideologia. Eriarvoisuus korostuu vahvasti, ja kirjan lopussa ollaan jo vuoden 1918 talven traagisissa tapahtumissa.

Aistivoimaista kerrontaa

Harakanmuna on ensimmäinen Niina Niskasen kirja, jonka olen lukenut. Juoni etenee erittäin sujuvasti vuorotellen Mildan ja Lelun näkökulman kautta. Juoni nappaa tiukasti ilman keinotekoisia koukkuja. Kieli on runsaan kuvailevaa, sanoilla taidokkaasti leikittelevää, ja se myös luo kokonaisuuteen erittäin vahvan tunnetilan.

Harakanmunan tarina tai työläisnaisten rankka asema ei lukemisen jälkeen hevillä unohdu. Mieleen nousi Sylvia Borgströmin omaelämänkerta Muistojeni kynttilöitä, jossa aikakauden elämää kuvattiin varakkaan perheen näkövinkkelistä – kuinka erilainen todellisuus siinä olikaan. Hyppäyksen nykytilanteeseen tuovat Paavo Teittisen Pitkä vuoro -tietokirjan esimerkit siitä, että heikkoasemaisten hyväksikäyttäminen työelämässä jatkuu Suomessa yhä. Kirja voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2025.

Minulla on yli kymmenen vuoden ajalta omakohtaista kokemusta kotiapulaisista, palvelijoiksi tai piioiksi heitä en koskaan ajatellut. Singaporessa ja Bangkokissa apulaiset asuivat meidän kanssamme samassa asunnossa/talossa. Singaporen tilanne muistutti ehkä eniten kirjan tilannetta, sillä apulaisemme olivat filippiiniläisiä ja ilman apulaistyötä he olisivat joutuneet maasta ulos. Toisaalta työsuhde oli sovittu agentuurin kanssa ja esimerkiksi työaika oli määritelty ja ylitöistä maksettiin korvaus. Mutta paljon liikkui tarinoita apulaisten karmeasta kohtelusta. Harakanmuna pysäytti minutkin pohtimaan, miten hyvin toimin silloin ”rouvan” roolissa.

Mikä on Harakanmunassa parasta?

Harakanmuna on synkkäsävyinen mutta koukuttava historiallinen romaani, joka näyttää palvelijattarien arjen ilman romantisointia. Minä olen lukenut useita aikakauteen liittyviä romaaneja, mutta Harakanmuna onnistui tuomaan jälleen uuden näkökulman. Niina Niskanen ei silottele aikakauden epäoikeudenmukaisuutta eikä henkilöhahmojensa kipua ja kurjuutta, ja juuri siksi tarina tuntuu aidolta.

Milda ja Lelu ovat erottuvia päähenkilöitä ja heidän kohtalonsa todella kiinnostaa. Vaikka Milda pysyi minulle hieman etäisenä, Lelun vastoinkäymiset herättivät kyllä äidillisen suojeluvaiston. Myös sivuhenkilöihin on saatu elävää särmää ja oletan tapaavani monet heistä, rajusta kirjan lopusta huolimatta, myös seuraavassa osassa. Jään uteliaana odottamaan, mihin suuntaan Palvelijattaret-sarja siskoksia ja muita tutuksi tulleita vielä kuljettaa.

Kirjan tiedot

• Niina Niskanen: Harakanmuna
• Otava 2026
• Palvelijattaret-sarja, osa 1
• Kansi: Piia Aho ja Mirella Mäkilä
• 417 sivua / 16 h 39 min
• Äänikirjan lukija: Krista Kosonen

Lukulähettiläs-hanketta tukee Otavan Kirjasäätiö