Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää – dekkari jatkosodan kotirintamalta Tampereella

Kirja-arvio

Pekka Hyyti on julkaissut tasaiseen tahtiin vuodesta 2019 alkaen, ja hänen seitsemäs romaaninsa Huhtikuun kymmenen päivää on yltänyt Vuoden Johtolanka 2026 -palkinnon ehdokaslistalle. Ehdokkuus on Hyytille jo toinen, sillä vuoden 2024 palkintoehdokkaana oli hänen romaaninsa Jos tahdot kostaa (Myllylahti 2023). Tiistaina 3.2.2026 kirjakauppa Rosebud Postitalossa selviää, kuka kuudesta ehdolla olevasta kirjailijasta saa tämän arvostetun palkinnon.

Mistä tarina lähtee liikkeelle, ja kuka mysteeriä selvittää?

Kevättalvisena aamuna koulumatkallaan 11-vuotias Ida Karhu löytää ystävänsä kanssa Tampereen Pahalammen jäältä kuolleen pojan. Pojan kuoleman selvittämisestä ovat kiinnostuneita sekä työnsä puolesta Idan isä, Tampereen poliisilaitoksen rikostutkija Voitto Karhu että muutoin ammatillisesti Idan äiti, Aamulehden toimittaja Ina Karhu.

Karhun perheen elämää ja vanhempien avioliittoa kuvataan melko tavanomaiseksi. Mitään erityistä ei taida olla siinäkään, että puolisot ovat arjen pyörityksessä vieraantuneet toisistaan ja perhe-elämä soljuu rauhallisesti ja rutiinilla. 

Kuollut poika on asunut läheisessä lastenkodissa, jonka yövahti Eero Latva hermostuu pahanpäiväisesti, kun poliisit ilmaantuvat puhuttamaan lastenkodin väkeä.

Miten vuosikymmenten takainen tarina liittyy tähän päivään?

Eletään vuotta 1942, Suomi on siis sodassa. Talvisodan jälkeen kaikki sieltä hengissä selvinneet eivät ole halukkaita jatkamaan armeijassa, vaan painuvat maan alle. Sodanvastainen radikalismi muuntuu sabotaaseiksi, joilla pyritään vahingoittamaan sekä puolustusvoimien kalustoa että kaupungin infrastruktuuria. Metsäkaartilaisten – joita kai tässä voisi kaupunkisisseiksikin nimittää – aktivismi nousee romaanin tärkeäksi teemaksi. Lukijana pohdin herkeämättä, mikä on radikalisoituneiden nuorten ja kuolleen pojan yhteys.

Maanpuolustukseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvät teemat ovat valitettavasti viime vuosina nousseet merkittävään asemaan myös jokaisen nykysuomalaisen arjessa. Huhtikuun kymmenen päivää ottaa käynnissä olevan sodan suuret linjat taustalle ja keskittyy koskettavasti kirjan henkilöiden kokemuksiin ja toimintaan.

Miten paljon dekkarissa kuvataan päähenkilön elämää?

Pekka Hyytin aiempia romaaneja lukeneille Karhun perhe on jo tullut tutuksi, voisipa niitä kutsua Voitto Karhu -sarjaksikin. Huhtikuun kymmenen päivää toimii erinomaisesti itsenäisenä teoksena. On kuitenkin niin, että kun tarinan päähenkilöt kasvavat romaanien myötä elämässä eteenpäin, kirjat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Ensimmäinen tilaukseni kirjastoon lähti jo! Hyytin tuotantoon tutustuminen kiinnostaa minua myös erinomaisen paikallistuntemuksen ja aikakauden kuvauksen vuoksi.

Pidän Hyytin tavasta rakentaa juoni Karhun perheen ympärille. Voitto Karhu poliisina näkee tilanteen eri kulmasta kuin Ina Karhu, jolla riittää uteliaisuutta ja rohkeutta ryhtyä vaarallisiinkin tutkimuksiin. Romaanissa kuuluu niin puolisoiden kuin muidenkin keskeisten henkilöiden ääni. Taustat, motiivit, pelot, kunnianhimotkin samoin kuin yhteisöllisyys kuvataan paikoin raadollisestikin.

Mikrohistoriaa ja uusia näkökulmia 

Mikrohistoria fiktiivisenäkin avartaa lukijan näkökulmaa ja auttaa ymmärtämään sellaistakin toimintaa jota ei hyväksy. Hyytin ihmiskuvaa voisi kuvata positiiviseksi realismiksi, sillä vaikka tapahtumat yltyvät väkivaltaisiksi, lukiessa ei unohdu, että ihmisiä he ovat, molemmin puolin.

Kirjan tiedot

• Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää
• Myllylahti 2025
• 327 sivua

Suomen Dekkariseura on jakanut Vuoden Johtolanka -palkintoa vuodesta 1985 alkaen, jolloin tämän kunniakkaan palkinnon sai Matti Yrjänä Joensuu romaanistaan Harjunpää ja heimolaiset. Johtolanka-palkinto voitiin ensimmäisinä vuosina jakaa muistakin merkittävistä dekkariteoista kuin romaaneista. 2020-luvun alussa toteutettiin Vuoden johtolanka -palkinnon sääntömuutos, jonka jälkeen Vuoden Johtolanka on puhdas kirjallisuuspalkinto.

Vuoden Johtolanka -ehdokaskirjat 2026

• Pekka Hyyti: Huhtikuun kymmenen päivää
• Helena Immonen: Horros
• Risto Isomäki: Krakenin saari
• Matti Laine: Isänsä tytär
• Christian Rönnbacka: Armoton
• Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla