Nämä juhlat jatkuvat vielä – näytelmä Eeva Kilvestä matkasi Turusta Helsinkiin

Teatteriarvio, liput saatu Kansallisteatterilta

Kati Kaartinen kirjoitti Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi -päiväkirjaromaanin pohjalta näytelmän Nämä juhlat jatkuvat vielä, joka sai kantaesityksensä Turun Kaupunginteatterissa 25.10.2025. Yhteisproduktio sai ensi-iltansa Helsingissä, Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 26.2.2026. Kati Kaartinen ja ohjaaja Laura Mattila ovat onnistuneesti tiivistäneet Anna-Riikka Carlsonin runsaan kirjan napakaksi näyttämöversioksi, jota Maija Ruuskasen esitykseen säveltämä musiikki ja laulut hienosti rytmittävät.

Aada (Jonna Järnefelt) ja Eeva (Eija Ahvo). Kuva Otto-Ville Väätäinen

Kirjan onnistunut dramatisointi ja loisteliasta näyttelijäntyön juhlaa

Kirsi näki Nämä juhlat jatkuvat vielä Turun kantaesityksessä, Helsingin ensi-illassa näytelmään ihastuivat lukupiirin Airi ja Minna, joiden yhteistyön tulos tämä juttu on.

Näytelmä kuten kirjakin rakentuu Eeva Kilven ja näytelmässä kustannustoimittaja Aadan, kirjassa Anna-Riikan tapaamisista, ensin Eevan kotona Tapiolassa Iltaruskontiellä ja sairaalassa Eevan kaaduttua kotona portaissa. Kun Eeva ei enää pysty asumaan kotona, he tapaavat hoivakodissa. Eevan muistojen ja yhteisten keskustelujen kautta piirtyvät kirjailijan elämänvaiheet sodan kokeneesta karjalaistytöstä ”kauniin runoilijan” vaimoksi ja kolmen pojan äidiksi, myöhemmin yksinhuoltajaksi, joka pakeni kesäksi Piskolan mökille kirjoittamaan.

Tekstin henkilökohtaisuus on läsnä. Eija Ahvo ei vain esitä, vaan hän on Eeva Kilpi. Esitys nousee myös yleisemmälle tasolle, kertomukseksi kahden eri-ikäisen naisen syvästä ystävyydestä ja keskinäisestä hellyydestä.

Vaikka Eeva tarvitseekin muistin tueksi Post-it-lappuja, elämä ei ole hänestä kadonnut. Se sykkii muistoina vaikkapa siitä, miten aloitti ”kirjailijanuransa” itkettämällä pikkusiskoa keksityllä tarinallaan siskon ”oikeista” vanhemmista, jotka ovat Amerikassa. Tai muistoina elämänsä miehistä, joita on ollut, niin kuin hän toteaa.  Hauskasti näyttämöversiossa on leikitelty ja samalla kasvatettu sisäistä jännitettä tarinalla Eevasta, Kurt Vonnegutista ja Kolin jäisistä mustikoista.

Eija Ahvo on Eeva Kilpi! Kuva Otto-Ville Väätäinen

En edes keksi kaikkia sanoja, joilla kehuisin Eija Ahvon roolisuoritusta, hän on kerta kaikkiaan upea vanhana, jo muistihäiriöistä kärsivänä kirjailijana, mutta samalla myös temperamenttinen, huumorintajuinen, lämmin. Ja miten hienosti Ahvo laulaa. Haluaisin nähdä hänet useammin teatterilavalla.

Myös Jonna Järnefelt tekee vahvan roolityön. Hänen rakentamansa näköiskuva Aadana on vakuuttava ja vaikuttava. Eevan muisteluiden kanssa Aadan elämä ja kasvu kulkevat naisten välisen vahvan ystävyyden toisena linjana.

Kirjailijaksi kirjailijan rinnalle

Aada olisi halunnut Eevalta vielä yhden kirjan, mutta koko elämänsä kirjoittanut kirjailija ja runoilija siirtää nyt vuoron Aadalle.

Näytelmästä minulle välittyi kirjaa vahvemmin Aadan mietintä omasta identiteetistään. Kyllä, hän kirjoittaa ja hän kirjoittaa kirjaa. Mutta että hän olisi kirjailija? Kirjailija kuten Eeva Kilpi, sitä ajatusta ei voi ottaa omakseen ihan kevyesti, vaan vasta syvän harkinnan jälkeen.

Maija Ruuskanen, kuva Otto-Ville Väätäinen

Luonnonsuojelija puoli vuosisataa sitten ja tässä ajassa

Eeva Kilpi on ollut monessa mukana. Monipuolisen kirjallisen tuotannon lisäksi hän on mm. ollut Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja ottanut voimakkaastikin kantaa tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Tällainen asia on luonto, jota Eeva kuunteli ja jonka sanomaa hän katsoi välittävänsä.

Aada tuo rohkeasti ja lämmöllä näyttämölle myös oman luontoihmisensä, Biologin. Biologi puhuu samoista asioista kuin Eeva ja luo tässäkin teemassa kohtalonyhteyden naisten välille.

Anna-Riikka Carlson, Kati Kaartinen, Laura Mattila, Maija Ruuskanen, Jonna Järnefelt, Eija Ahvo, Veli-Ville Sivén

Nämä juhlat jatkuvat vielä sykkii Maija Ruuskasen musiikin tahtiin. Säveltäjä on näyttämöllä koko ajan, sekä flyygelin äärellä että myös pienissä rooleissa. Eija Ahvo on upea laulaja, samoin Jonna Järnefelt, joten Ruuskasen musiikki on saanut arvoisensa tulkitsijat.

Esityksen visualisoinnista ja valosuunnittelusta vastaa Veli-Ville Sivén. Hän on luonut pelkistetyn näyttämökuvan, joka muuntuu seinälle heijastetuin videoin ja valokuvin kirjailijan kodista sairaalaksi tai lapsuuden Hiitolaksi. Onnistunut ratkaisu jättää tilaa sille, mikä tapahtuu ihmisten välillä.

Ilta päättyi seisoviin aplodeihin.

Näytelmän tiedot Kansallisteatterin sivuilta: Nämä juhlat jatkuvat vielä
Esitykset Kansallisteatterin pienellä näyttämällä 16.5.2026 saakka

Kommentteja, kiitos!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *