Jung Chang: Lentäkää villijoutsenet – Kiinan historiaa ja nykyisyyttä kolmen naispolven silmin

Kävin ensimmäisen kerran Kiinassa vuonna 1991. Pari vuotta myöhemmin luin Jung Changin Villijoutsenet, joka avasi Kiinan 1900-luvun historiaa kolmen naispolven elämäntarinoiden kautta. Muistan, kuinka koskettava ja shokeeraavakin kirja oli. Silloin lännessä oli melko vähän tietoa kiinalaisten ihmisten kokemuksista ja tuntemuksista.

Nyt Villijoutsenet on saanut jatkoa. Jung Chang avaa Lentäkää villijoutsenet -kirjassaan, mitä tapahtui Villijoutsenten julkaisemisen jälkeen, mihin suuntaan Kiina on kehittynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana, mitä hänen omassa elämässään on tapahtunut ja miksi hän ei enää voi käydä tapaamassa kuolemansairasta äitiään. Jung Chang vieraili Suomessa maaliskuun 2026 alussa.

Villijoutsenet

Villijoutsenet ilmestyi suomeksi 1993. Muistan lukemastani vahvasti Jung Changin isoäidin typistetyt jalkaterät ja kulttuurivallankumouksen kauheudet. Päätin tarttua kirjaan nyt uudestaan, ja täytyy todeta, että se ei ole menettänyt vuosien saatossa hitustakaan vaikuttavuudestaan.

Kirjan tapahtumat alkavat Jung Changin isoäidin, joka oli syntynyt vuonna 1909, lapsuudesta. Kuinka hänen äitinsä murskasi hänen jalkansa, jotta niistä saataisiin sen aikaisten kauneusihanteiden muotoiset töppöjalat, joilla ei voinut kunnolla kävellä, ainoastaan sipsuttaa. Isoäidin vanhempien tavoitteena oli saada tytär hyviin naimisiin ja tässä onnistuttiinkin: hänestä tuli 15-vuotiaana varakkaan kenraalin jalkavaimo. Tämä tarkoitti, että isoäidille annettiin hieno talo ja palvelijoita. Tässä kultaisessa häkissä hän odotti ja piti itseään valmiina kenraalin harvinaisille vierailuille. Hämmästyttävää kyllä, hän tuli raskaaksi ja sai tyttären, Jung Changin äidin.

Tarina kuvaa yksityiskohtaisesti Jung Changin isoäidin ja äidin elämää, johon liittyy vahvasti Kiinan yhteiskunnallinen ja poliittinen kehitys. On Japanin vallan aika Mantsuriassa, kommunistinen herääminen, äidin avioliitto ehdottoman miehen kanssa ja lopulta Jung Changin syntyminen vuonna 1952.

Perhe muuttaa Chengduun, sekä Jung Changin äiti että isä ovat merkittävissä viroissa, ja isoäiti asuu heidän kanssaan. Seuraa ilmiantoja, työleirejä, nälkää, nöyryyttämisiä ja raakaa väkivaltaa. Kaiken tämän lukeminen sai minut jälleen miettimään, että mistä ihmeen yhteisestä pelikirjasta nämä diktaattorit ottavat oppinsa. Maon saldoksi arvioidaan noin 70 miljoonaa kuollutta kiinalaista.

Jung Chang näki läheltä kaikki kauheudet. Hän oli mukana punakaartilaisten joukoissa. Vankileiri vei isän terveyden, mutta äiti oli varsinainen tiikeri, joka osasi luovia ja hoitaa asioita. 566-sivuinen Villijoutsenet antaa esimerkkien kautta käsityksen, millaista on elää yhteiskunnassa, jossa oikein keneenkään ei voi luottaa ja jossa on mahdotonta suojautua mielivaltaiselta vallankäytöltä.

Villijoutsenet-kirja päättyy 12.9.1978, jolloin 26-vuotias Jung Chang ja kolmetoista muuta opiskelijaa nousivat Pekingissä lentokoneeseen määränpäänään Lontoo.

Omiin ajatuksiini syventyneenä kävin läpi koko sen ritirimpsun, joka liittyi siihen aikaan Kiinasta lähtöön. Ensin oli käytävä Pekingissä erityiskurssi ulkomaille lähteville. Meille pidettiin kuukauden verran indoktrinaatioluentoja, joita seurasi kuukauden matkustelu ympäri Kiinaa. Tarkoituksena oli teroittaa mieleemme isänmaan kauneutta, jotta emme edes ajattelisi loikkaamista. Kaikki ulkomaille lähtöön liittyvät järjestelyt tehtiin puolestamme ja meille annettiin määräraha käytettäväksi vaatteisiin. Ulkomaalaisten silmissä oli näytettävä tyylikkäältä.”

Lentäkää villijoutsenet

Lentäkää villijoutsenet ei ehkä yllä aivan Villijoutsenten järisyttävään voimaan, mutta se on tärkeä, henkilökohtainen ja ajankohtainen jatko-osa. Teoksen ensimmäiset 50 sivua ovat kertausta. Se on hyvä sisäänajo, jos ei ole lukenut Villijoutsenia tai jos sen tapahtumat eivät ole aivan kirkkaana mielessä.

Uusi osuus alkaa, kun Jung Chang on saapunut opiskelijaryhmän kanssa Lontooseen. Yksin ei saa liikkua, pubissa ei saa käydä, suurlähetystö valvoo. Erityisen kiinnostavaa on seurata, miten Kiinasta lähtenyt nuori nainen oppii elämään vapaassa yhteiskunnassa ja katsoo samalla synnyinmaansa kehitystä yhä kriittisemmin.

Otavalla järjestetyssä tilaisuudessa Jung Chang kertoi, että Lontooseen saapuminen oli kuin olisi laskeutunut Marsiin, kaikki oli uutta. Kokemusta ulkomaalaisten kanssa toimimisesta ei ollut. Lentäkää villijoutsenet -kirjassa nämä kohdat olivat mielestäni erittäin mielenkiintoisia, sillä muistan hyvin omat ensimmäiset vierailuni Lontoossa samoihin aikoihin. Minä ainakin tiesin, mitä odottaa.

Nopeasti Jung Chang sopeutui englantilaiseen menoon. Hänestä tuli ensimmäinen Britanniassa tohtoriksi väitellyt kiinalainen. Hän myös meni naimisiin, erosi ja löysi elämänsä rakkauden irlantilaisesta historijoitsijasta Jon Hallidaysta.

Oodi äidille

Jung Chang kertoi Otavalla olevansa kiitollinen äidilleen kaikesta. Kieltämättä äiti vaikuttaa vahvalta ja neuvokkaalta naiselta. Äidin ja isoäidin tarinan eri vaiheet selkenivät tarkemmin Jung Changillekin vasta kun äiti vieraili ensimmäistä kertaa Jung Changin luona Englannissa. Äiti oli Hyde Parkissa olleen litteän, pyöreän kiven äärellä alkanut kertoa oman äitinsä eli isoäidin tarinaa. Kivi oli ollut samankaltainen kuin se, jolla isoäidin jalat oli murskattu. Yhden tarinan jälkeen seurasi toinen kuin pato olisi avautunut. Äidin lähtiessä kotimatkalle Kiinaan, Jung Changilla oli 60 tuntia äidin avainkokemuksia nauhoitettuna. Niistä syntyi Villijoutsenet.

Kun minulla oli Villijoutsenten kirjoitustyö vielä kesken, äiti pyysi, etten ajattelisi hänen turvallisuuttaan vaan keskittyisin kirjoittamiseen. Hän suostui kuitenkin siihen, että matkustaisi kaiken varalta pois Kiinasta vähän ennen kirjan julkaisua.”

Jung Chang: Lentäkää villijoutsenet

Mao

Villijoutsenet menestyi valtavan hienosti. Sitä ei julkaistu Kiinassa, mutta äiti sai olla rauhassa ja Jung Chang pystyi vierailemaan Kiinassa säännöllisesti.

Seuraava projekti oli kirja Maosta. Yhdessä historioitsijamiehensä kanssa hän keräsi valtavasti aineistoa ja haastatteli myös paljon Maon lähipiirin ihmisiä Kiinassa. Kirja sai varsin ristiriitaisen vastaanoton. Moni kiitti, mutta kritiikkiä tuli Maon ihailijoilta sekä poliittisen kentän oikealta että vasemmalta laidalta.

Lukupiirimme Varpu Olsonen luki Mao-kirjan heti sen ilmestyttyä ja kuvasi lähes tuhatsivuista teosta vaikuttavaksi lukukokemukseksi. Englanninkielinen teksti oli hänen mukaansa yllättävän helppolukuista runsaista lähdeviittauksista huolimatta, ja elämäkerta avasi kiinnostavan näkökulman järjestelmän sisältä sekä purki joitakin sitkeitä myyttejä, kuten kertomusta Maon sankarillisesta Pitkästä marssista. Samalla hän muistutti, että Jung Changin oma tausta, vanhempien kohtalo kulttuurivallankumouksen uhreina, saattoi tuoda teokseen myös subjektiivista sävyä. (Mao-kirja on ilmestynyt myös suomeksi vuonna 2006, kustantaja Otava, suomentaja Jaana Iso-Markku.)

Miksi Lentäkää villijoutsenet -kirja nyt?

Kun lähdin Kiinasta Englantiin, Mao oli kuollut ja uusi avoimempi aikakausi oli alkanut. Muutos Kiinassa on ollut valtaisa. Ja nyt, yli 40 vuotta myöhemmin, Kiinaa työnnetään surullisesti takaisin ”huonoihin vanhoihin aikoihin”. Koin, että oli aika kirjoittaa uusi kirja, jatkaa äitini ja minun tarinaa muutosten keskellä.”

Jung Changin haastattelusta Otavalla 3.3.2026

Kun viime vuosikymmeninä kiinalaiset ovat vaurastuneet, on syntynyt myös hyvin toimeentuleva keskiluokka, niin Jung Changin mukaan monet kuvittelivat, että Kiinasta tulee demokratia. Kommunistinen puolue ei ollut samaa mieltä. Vuonna 2012 kovalinjainen Maon ideologian kannattaja Xi Jinping nousi valtaan, vuonna 2018 hänet julistettiin elinikäiseksi johtajaksi. Samaan aikaan sananvapaus kiristyi ja myös menneiden johtajien arvostelusta tuli rikollista. Näin ollen Jung Chang ei voi mennä enää takaisin Kiinaan, Mao-kirja veisi hänet vankilaan. Ja kyllä Lentäkää villijoutsenet -kirjassakin on melkoista arvostelua nykyjohtoa kohtaan.

”Olen voinut purkaa traumaa kirjoittamalla.”

Kirjojen kirjoittaminen ei kaduta. Jung Changin vanhemmat painottivat totuuden kertomista ja sen hän kokee tehneensä. ”Olen ollut onnekas, kun olen voinut purkaa kulttuurivallankumouksen traumaa kirjoittamalla. Kiinassa on ollut kiellettyä puhua menneistä kauheuksista, joten monet kantavat niitä edelleen sisällään.”

Vahva suositus

Suosittelen Lentäkää villijoutsenet -kirjaa kaikille Kiinan historiasta ja nykytilanteesta kiinnostuneille sekä erityisesti niille, joille Villijoutsenet on jäänyt mieleen vahvana lukukokemuksena. Jung Chang on kokenut Kiinan valtaisan muutoksen ja osaa kuvata sitä poimien kiinnostavia ilmiöitä ja tapahtumia. Erittäin avartavaa oli lukea hänen käsityksiään Kiinan johdon suunnitelmallisesta paluusta Maon ideologian pariin.

Jos et ole vielä lukenut Villijoutsenia, aloittaisin siitä – ja lukisin heti perään Lentäkää villijoutsenet.

Kirjan tiedot

• Jung Chang: Villijoutsenet – Kolmen kiinattaren tarina
• Otava, uusi painos 2025
• Alkuperäisteos: Wild Swans. Three Daughters of China
• Suomentanut: Kaarina Turtia
• 571 sivua / 25 h 34 min
• Äänikirjan lukija: Johanna Kokko

• Jung Chang: Lentäkää villijoutsenet
• Otava 2026
• Alkuperäisteos: Fly, Wild Swans
• Suomentanut: Riina Vuokko
• 383 sivua / 11 h 55 min
• Äänikirjan lukija: Satu Paavola

Lukulähettiläs-hanketta tukee Otavan Kirjasäätiö.