Lina Wolff: Rakastajat – lukupiirikirja jätti hämmennyksen tilaan

Kirja-arvio

Huhtikuun lukupiirissä käsittelimme Kirsin Book Clubin 179. lukupiirikirjaa, ruotsalaisen Lina Wolffin teosta Rakastajat. Olemme tottuneet siihen, että lukupiirikeskustelu avaa kirjaa aina vielä vähän lisää. Yhdessä huomaamme asioita, jotka yksin lukiessa jäivät hämäriksi, ja moni oma tulkinta kirkastuu toisten ajatuksia kuunnellessa. Rakastajat ei kuitenkaan taipunut ihan näin helposti. Vaikka kaikki olivat lukeneet kirjan ja keskustelimme siitä peräti kaksi tuntia, emme silti saaneet siitä oikein kunnollista otetta. Siksi odotamme nyt erityisen kiinnostuneina, että Pajtim Statovci ja Lina Wolff keskustelevat teoksesta 22.5. Helsinki Litin lavalla. Ehkä heidän johdollaan Rakastajat avautuu meillekin paremmin.

Kaksinkertainen August-voittaja

Lina Wolff on palkittu kirjailija. Hän on voittanut Ruotsin merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon, Augustprisetin, kahdesti. Vuonna 2016 voitto tuli lukupiirikirjallamme Rakastajat (De polyglotta älskarna) ja vuonna 2025 teoksella Ruumiit jotka hautasimme (Liken vi begravde), joka ilmestyy Sirkka-Liisa Sjöblomin suomentamana toukokuussa.

Kyllä me lukupiirissäkin tunnistimme, että Rakastajat-romaanin rakenne toimi upeasti ja että hänen kielensä soljui sujuvasti ja ilmaisuvoimaisesti.

– Minäkin kirjoitan, sanoin.
– Aivan. Seksistä, vai kuinka?
– Ei, vastasin. – En kirjoita seksistä. Kirjoitan rakkaudesta.
– Niinhän kaikki miehet sanovat, Mildred totesi, – mutta tosiasiassa he kirjoittavat vain miehistä. Miehistä ja seksistä.
Naurahdin. Ymmärsin pointin. Siinä se tuli. Ilkeän miehen vääristynyt maailmankuva.”

Lina Wolff: Rakastajat, sivu 139

Rakastajat on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä minäkertojana on 36-vuotias Ellinor, joka lähtee Skånesta Tukholmaan tapaamaan netistä löytämäänsä miestä. Jo ekoilla treffeillä hän päätyy miehen Saltsjöbadenin huvilaan, jonne jää pidemmäksi ajaksi.

Toisessa osassa minäkertojana on kirjailija Max, joka haaveilee polyglotista rakastajattaresta. Polyglotti tarkoittaa henkilöä, joka osaa useita kieliä. Kolmannessa osassa ollaan Italiassa, tarina etenee Lucrezia Latini Orsin, pahennusta herättäneen markiisittaren tyttärentyttären kertomana.

Polyglotti oli sana, jonka me kaikki jouduimme tarkistamaan. Hammaslääkärijäsenemme Päivi tunnisti sentään glottiksen kurkun anatomiasta, mutta me muut opimme, ettei polyglotille ole aivan tarkkaa määritelmää. Yleensä ajatellaan, että polyglotin pitäisi osata vähintään neljää kieltä. Siinä suhteessa vaatimus tuntui helpolta, sillä kielitaitomme puolesta me lukupiiriläiset olisimme hyvin kelvanneet Maxille. Kiinnostavampaa olikin se, miksi hän ylipäätään asetti tällaisen ehdon.

Taustalla Michel Houellebecq

Ylistetty ranskalainen mieskirjailija Michel Houellebecq ei suostunut Louisiana Literature -tapahtumassa yhteiskuvaan kanssani. En ollut silloin lukenut hänen kirjojaan, tiesin vain ripauksia hänen maineestaan arvaamattomana enfant terriblenä, joka suoltaa teksteissään naisvihaa, rasismia ja islamofobiaa. Jälkikäteen mietin, miksi ihmeessä edes halusin hänen kanssaan kuvaan. Ehkä siksi, että häntä kuitenkin pidetään suurena kirjailijana, ehkä Ranskan nykykirjailijoista suurimpana. Kokemus ei saanut minua tarttumaan hänen kirjoihinsa jälkikäteenkään.

Lina Wolff sen sijaan on Houellebecqinsä lukenut: ”Michelin kirjat kiehtovat minua, mutta samalla pidän niitä vastenmielisinä ja masentavina. Naisia kohtaan hänen katseensa on jääkylmä.” Olimme lukupiirissä vakuuttuneita, että olisimme päässeet paremmin sisälle tekstiin, jos meilläkin olisi ollut tämä referenssipinta hallussamme. Lina Wolff siteerasi eräässä haastattelussa Houellebecqiä, kun tältä oli kysytty: ”Miten uskallat kirjoittaa sellaista kuin kirjoitat?” Houellebecq oli vastannut: ”Teeskentelen vain olevani kuollut silloin, kun teksti aiotaan julkaista.”

Ei Rakastajat niin raju ole, että Lina Wolffin olisi tarvinnut miettiä uskallusta. Se on kuitenkin monin paikoin poikkeuksellisen vastenmielinen. Ihmisten ulkonäköä kuvataan karskisti: he haisevat, hiukset ovat likaisia, läski hyllyy. He ovat myös käytökseltään inhottavia, jopa iljettäviä. ”En löytänyt koko kirjasta yhtään henkilöhahmoa, johon olisin voinut samaistua”, totesi useampikin lukupiiriläinen.

– Miehet voivat kaatua taistelussa, hän sanoi isälle. – Mutta paljon tuskallisempi arkikuolema, se on naisen osa se.”

Lina Wolff: Rakastajat, sivu 181

Jääkylmä katse ja peilin monta merkitystä

Rakastajien mieshahmoilla on jääkylmä katse naisia kohtaan. Mietimme, oliko naisilla vielä armottomampi katse itseään tai ainakin sitä kuvaa kohti, joka peilistä katsoo.

– Ihmisten kurissa pitämiseksi siis riittää, että kaikkialle on ripustettu peilejä, koska mikään ei ole ihmiselle yhtä armoton kuin oma katse, palvelija sanoi.”

Lina Wolff: Rakastajat, sivu 175

Kirjassa peilejä rikotaan ja peitetään. Sirpaleet rikkovat ihon, mutta sen jälkeen ei peilistä tarvitse enää katsoa. Kirjan naisista vahvimmilta vaikuttavat ne, joita ulkomuoto ei enää määritä. He voivat antautua puutarhanhoidolle, lukea Nietscheä tai hypätä sokeana mereen. ”Naisviha katsoo itseään peilin kautta. Ei se, mitä tunnet, vaan se, miltä näytät”, kiteytti eräs lukupiiriläinen.

”Jotain selittämättämätöntä!”

Kun Rakastajat-teoksessa mieskirjailijan pitäisi kirjoittaa aatelissuvun naisten tarinaa, hän kirjoittaakin itsestään. Kirjaa on kuvattu miesneromyytin tuhoutumisena. Me jäimme miettimään, olisimmeko kokeneet tämän ajatuksen voimakkaampana, jos olisimme lukeneet kirjan tuoreeltaan vuonna 2016. Tässä välissä on niin monen törkeästi toimineen miehen naamiot pudotettu, että kaltaistaan, polyglottista naista etsivä mieskirjailija tuntuu jo aiemmin tavatulta tyypiltä.

Kirjan naiset eivät ehkä kaikki ole polyglotteja, mutta on heilläkin aseensa. He käyvät kimppuun, jättävät, tuhoavat ja jopa langettavat kirouksen. Heidän keinonsa vaikuttavat ajoittain riemastuttavilta. Lukiessa tekee mieli kannustaa: ”Hyvä, juuri noin, siitäs sai!” Saman tien iskee kuitenkin katumus, sillä olemmehan oppineet pitämään kostoa alhaisena tekona.

Keskustelumme loppupuolella totesimme, että meidän pitäisi pystyä lukiessamme antaa vain mennä. Ei etsiä Rakastajista faktoja ja logiikkaa, vaan heittäytyä tunteiden virtaan, hyväksyä tekstin ärsyttävyys, vastenmielisyys ja kiehtovuus. Luottaa, että Lina Wolff on punonut kudelman, josta avautui meille tällä kerralla juuri sellainen osuus, jonka pystyimme sulattamaan. Moni asia jäi kytemään mieleen ja huomaan jo nyt kirjaa uudelleen selatessani, että vilkas keskustelumme oli sittenkin tehnyt tehtävänsä. Emme ehkä valaistuneet, mutta kyllä Rakastajatkin jätti meihin jälkensä. Suosittelemme vahvasti kirjaa lukupiireille: se tarjosi erinomaisen pohjan vilkkaalle ja merkitykselliselle keskustelulle!

Lukiessani koin, että koko ajan tekstin alla virtasi jotain vahvaa ja selittämätöntä. Se teki kirjasta kiinnostavan ja tavallaan lumoavan.”

Lukupiiriläisen kommentti Lina Wolffin Rakastajista

Kirjan tiedot

• Lina Wolff: Rakastajat
• Otava 2024
• Alkuperäisteos: De polyglotta älskarna
• Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
• 240 sivua / 7 h 15 min
• Äänikirjan lukija: Ronja Kairamo

Lina Wolffilta on suomennettu neljä teosta: Riivaus (Djävulsgreppet) 2023, Rakastajat (De polyglotta älskarna) 2024, Lihan aika (Köttets tid) 2025 ja Ruumiit jotka hautasimme (Liken vi begravde) 14.5.2026.

Sawasdee pii mai kha

Lukupiiri-iltana nostimme onnittelumaljat ja lauloimme kolmelle synttärisankarille. Juomana meillä oli Helsingin Pohjoisesplanadin Free Spirit -myymälästä ostettua French Bloom – L´Extra Brut – alkoholitonta kuohuviiniä.

Juhlistimme myös Songkrania, thaimaalaista uutta vuotta, joka osui samalle päivälle kuin lukupiirimme. Emme roiskineet toistemme päälle vettä kuten Bangkokissa olisi tehty, vaan pyrimme tunnelmaan tarjoilujen kautta. Pöydässä oli kookos-limekanaa, thaimaalaista riisiä, minttu-vesimeloni-kurkkusalaattia sekä Bakerikan Chocolate Chip -keksejä, jotka muistuttivat niitä herkkuja, joita thaimaalainen apulaisemme Khun Sii tapasi aina leipoa. Kirsin Book Clubissa meitä on kolme, jotka olemme asuneet useampia vuosia Bangkokissa.