Notre Damen kellonsoittaja Samppalinnan kesäteatterissa järkyttää ja ihastuttaa

Teatteriarvio

Samppalinnan kesäteatterista on oikein hyvät muistot viime kesän Jagellonica-musikaalista. Se oli esitys, joka sopi täydellisesti juuri Turkuun. Tänä kesänä Samppalinnassa on jälleen vuorossa musikaali, eikä ihan mikä tahansa musikaali, vaan Disneyn Notre Damen kellonsoittaja.

Monta kellonsoittajaa

Ensin oli Victor Hugon kirja Pariisin Notre Dame (1831). Se on synkkä, 1400-luvulle sijoittuva tarina, jonka päähenkilö on mustalaistyttö Esmeralda. Minulle olennaisesti tutumpi versio on Disneyn animaatioelokuva Notre Damen kellonsoittaja (1996), jossa tunnelmaa on hieman kevennetty, loppuratkaisua muutettu ja jonka keskiössä on Quasimodo, kyttyräselkäinen Notre Dame -kirkon kellonsoittaja.

Samppalinnassa nähtävä Disneyn Notre Damen kellonsoittaja -musikaali on näiden kahden version yhdistelmä. Se oli selkeästi tehty aikuisyleisölle ja Victor Hugon synkkyys oli vahvasti läsnä. Musikaalin musiikki oli kuitenkin sama kuin animaatiossa eli Alain Menkenin upeat sävelmät raikasivat myös Turun kattojen yllä.

Disney-musikaali

Ensimmäinen ihmetyksen aiheeni oli se, miten ihmeessä Samppalinnan kesäteatteri on saanut oikeudet Disney-musikaaliin! Olen ollut siinä käsityksessä, että Disney-musikaalien tuotantoja valvotaan tarkkaan ja pienimpienkin yksityiskohtien on mentävä aivan samoin kuin alkuperäisessä esityksessä. Niinhän ei voi olla ulkoilmassa, säiden armoilla ja Turun kaupungin silhuetin siintäessä taustalla.

Toisekseen ihmettelin, miten kesäteatterilla voi olla varaa Disneyn oikeuksiin. Kesäteatterissa kausi on lyhyt, joten esitysten määrä on rajallinen. Mutta mitä minä sitä murehtimaan: oikeudet on, ja lipunmyynti on ollut teatterin markkinointikoordinaattorin mukaan hyvässä vauhdissa.

Juonitiivistystä

Notre Damen kellonsoittaja kertoo katedraalin kellotornissa eristyksissä elävästä, vammaisesta Quasimodosta, jonka kirkon arkkidiakoni Frollo on ottanut kasvatiksi vauvana. Hän kaipaa päästä osaksi maailmaa ja muiden ihmisten joukkoon. Hän tarkkailee elämää tornistaan ja juttelee lintujen ja gargoilien kanssa.

Hänen elämänsä muuttuu, kun hän osallistuu hurjaan Narrien juhlaan kirkon ulkopuolella. Siellä Quasimodo valitaan pilkallisesti narrien kuninkaaksi, minkä jälkeen väkijoukko alkaa nöyryyttää häntä. Oikeudenmukainen mustalaistyttö Esmeralda puuttuu tilanteeseen ja puolustaa Quasimodoa.

Tapahtumien edetessä Esmeralda joutuu myös arkkidiakoni Frollon pakkomielteisen kiinnostuksen kohteeksi. Kuviossa on mukana muun muassa sodasta palaava kapteeni Phoebus ja Clopinin johtama romaniryhmä. Tarina kasvaa taisteluksi vallasta, rakkaudesta ja hyväksynnästä.

Kuoro tekee vaikutuksen

Sitten itse musikaaliin, jossa on lähes 40 esiintyjää sekä livekuoro ja orkesteri. Esiintyjäkaarti koostuu ammattilaisista ja alan opiskelijoista.

Heti on todettava, että ensemblessä ei ole heikkoja lenkkejä! Pääosien esittäjät – Karlo Haapiainen (Quasimodo), Mitra Matouf (Esmeralda), Aaro Wichmann (Frollo) ja Tuomas Korkia-Aho (Phoebus) – olivat hyvin sisällä rooleissaan. Haapiainen tekee fyysisesti vaativan roolinsa koskettavasti ja Matouf suorastaan hehkuu Esmeraldana. Wichmann on jylhä kirkonmies ja Korkia-Aho flirttaileva kapteeni.

Esitys soljuu kohtauksesta toiseen ja laulusta toiseen sujuvasti. Lauluroolit toimivat ensi-illassa vahvasti, mutta puhereplikointi jäi hieman vaille sävyjä ja tunnetta. Vahvan sivuroolin sekä laulaen että puhereplikoiden teki Ville Saarenketo mustalaispäällikkö Clopinina.

Jos minun pitäisi nostaa jotain ylitse muiden, nostaisin esiin mahtavat kuorolauluosuudet. Se ei ole ihme, sillä musikaalin musiikin on säveltänyt kahdeksan Oscar-palkintoa voittanut Alain Menken. Vaikuttava oli jo avausnumero Notre Damen kellot, jossa kuoron vahva sointi yllätti ja loi heti musikaaliin suuren, lähes kirkollisen tunnelman. Myös äänentoisto oli erinomainen, sillä ihan kaikista repliikeistä ja laulun sanoista sai kesäillan tuulessakin selvää.

Silmien edessä Notre Dame

Samppalinnassa on Pyynikin kesäteatterin tapaan pyörivä katsomo. Se mahdollistaa useiden kiinteiden lavastusten käytön sekä sen, että katsojat pääsevät vuoroin ilta-aurinkoon ja vuoroin pois siitä.

Mika Haaranen on suunnitellut Notre Damen kellonsoittajan lavastukset viimevuotisten Jagellonican lavasteiden pohjalle. Ne eivät olleet disneymäisen loisteliaita, mutta toimivat vallan mainiosti. Silmiemme eteen avautuivat uskottavasti sekä mahtavan Notre Damen kirkon pääovi että kellotornin tasanne gargoileineen. Katsomorakenteiden suuret lasimaalaukset ja kuorolaisten laulupaikat katsomon reunamilla olivat mielestäni hyvä oivallus.

Kenelle suosittelen?

Notre Damen kellonsoittaja on laadukas, ammattimainen teatteriesitys. Se on ehdoton kesäkohde kaikille, jotka ovat varautuneet musikaalin synkkiin teemoihin. Se ei ole hyvän mielen musikaali, vaan siinä kuvataan kiusaamista, väkivaltaa, alistamista ja teloitus. Jo heti musikaalin alussa kielenkäyttö pisti korvaan: Quasimodoa kutsutaan hänen vammaisuutensa vuoksi hirviöksi, ja Esmeraldan romanitaustasta puhutaan halveksivasti ja käytetään koko ajan mustalainen-sanaa. Toki näytelmässä liikutaan 1400-luvulla, mutta silti musikaalin ihmisten julmuus etenkin Quasimodoa kohtaan teki katsomossa pahaa.

Frolloa on usein pidetty yhtenä Disneyn realistisimmista ja pelottavimmista pahiksista. Hänen pahuutensa ei perustu taikavoimiin vaan vallanhimoon, ennakkoluuloihin ja siihen, että hän oikeuttaa julmuutensa omalla moraalisella ylemmyydellään. Oikein puistatti seurata jälleen kerran yhtä tekopyhää kirkonmiestä.

Siis jos olet valmis synkkään tarinaan ja upeaan musiikkiin, kannattaa tänä kesänä suunnata Samppalinnan kesäteatteriin. Mieleen jäi Quasimodon lause: ”Hän kosketti minua kuin olisin ihminen.”

Työryhmä

• Rooleissa: Karlo Haapiainen, Mitra Matouf, Aaro Wichmann, Tuomas Korkia-Aho, Ville Saarenketo, Samuli Kakko, Marissa Lattu, Eleonoora Martikainen, Mikko Nuopponen, Pablo Ounaskari, Samuli Pajunen, Dora Seitovirta, Nicolas Gosalvez,  Eero Ketonen, Veera Lapila, Elli Pasonen ja Suvituuli Lehtovirta.
• Sävellys: Alan Menken
• Laulujen sanat: Stephen Schwartz
• Käsikirjoitus: Peter Parnell
• Ohjaus: Jukka Nylund
• Suomennos: Mikko Koivusalo
• Koreografia: Chris Whittaker
• Kapellimestari: Ville Myllykoski
• Lavastus: Mika Haaranen
• Pukusuunnittelu: Emilia Eriksson
• Naamioinnin suunnittelu: Aki-Matti Kallio
• Äänisuunnittelu: Eero Auvinen
• Alkuperäinen tuotanto: Disney Theatrical Group

Muita kesän 2026 teatteriesitysarvioita

• Suomenlinnan kesäteatteri: Missä kuljimme kerran
• Ypäjän Musiikkiteatteri: Ihmemaa Oz
• Teatteri Tuike: Keisarin uudet vaatteet