Vuoden 2026 Kritiikin Kannukset -palkinnon voittanut Rasmus Arikka, mitä tekee dramaturgi?

”Dramaturgia on minkä tahansa materiaalin järjestämistä esitykseksi”, sanoo dramaturgi, vuoden 2026 Kritiikin Kannukset -palkinnon saanut Rasmus Arikka ja kertoo määritelmän olevan peräisin dramaturgi Juha-Pekka Hotiselta.

Sain Rasmus Arikan vieraaksi Kirsin Book Clubin podcastiin ja kysyin kaikkea mahdollista, mikä liittyy dramaturgin työhön. Käsittelemme jaksossa ihan dramaturgian perusasioita sekä Rasmuksen dramatisointeja, esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterissa esitettyä Veljeni Leijonamieltä, Turun Kaupunginteatterin Tiranan sydäntä ja Kritiikin Kannukset -palkinnon tuonutta Lilla Teaternin Våldets historiaa.

Podcast-jaksossa Rasmus Arikka kertoo myös, kuinka hänestä tuli dramaturgi ja romaanikirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Homoromaani ilmestyi 2023 (Tammi). Kuuntele jakso tästä alta tai podcast-alustaltasi (esim. Soundcloud, Apple Podcasts, Spotify). Lämpimästi tervetuloa mukaan keskusteluun!

Kritiikin Kannukset

Suomen arvostelijan liitto ry (SARV) on myöntänyt Kritiikin Kannukset -palkinnon vuosittain vuodesta 1962 lähtien. ”Palkinto annetaan tunnustuksena parhaasta vuoden aikana tapahtuneesta taiteellisesta läpimurrosta tai siihen verrattavasta suorituksesta lähinnä nuorille taiteilijoille.” Aikaisempin palkinnon saajia ovat mm. Jorma Panula (1961), Jouko Turkka (1970), Olli Jalonen (1984), Martti Suosalo (1994), Johanna Venho (2001) ja Emilia Hoving (2021).

Rasmus Arikka sai palkinnon Våldets historia -näytelmän dramatisoinnista. Siinä hän yhdisti kaksi Édouard Louis’n teosta, Ei enää Eddy (Tammi 2014) ja Väkivallan historia (Tammi 2016), yhdeksi Våldets historia -näytelmäksi.

Palkintolautakunnan perustelut olivat pitkät, mutta poimin tähän muutamia lainauksia:

”Homofobisen ja väkivaltaisen työväenluokkaisen ympäristön keskellä eläneen feminiinisen pojan kasvutarinassa on myös ilmavuutta ja huumoria, jota Arikka on poiminut Louis’n tekstistä, ja jota teoksen ensemble pystyy loistokkaasti hyödyntämään.”

”Keskeisenä ja vaikuttavana elementtinä näyttämöllä toimii Arikan näytelmään kirjoittama pesukone, jonka kautta päähenkilö pyrkii toistuvasti pesemään itsestään luokan ja seksuaalisuuden aiheuttamia tahroja ja häpeää pois.”

”Näyttämöllä nähdään rankka väkivallanteko, mutta Arikka on halunnut painottaa Louis’n alkuperäistekstin sitä ennen tapahtuvaa kahden miehen välistä intiimiä ja lämmintä kohtaamista ja ihastumista. Tällainen miesten välisen kanssakäymisen kuvaus on suomalaisella teatterinäyttämöllä poikkeuksellista.”

Rasmuksen seuraavat työt

Rasmus oli salamyhkäinen seuraavista töistään, niistä kun ei ole tapana huudella ennen virallisia tiedotteita. Sen verran hän kuitenkin kertoi, että tekeillä on myös ihan oma teatterikäsikirjoitus, joka päätyy näyttämölle lähivuosina.

Podcastissa hän kertoo omasta lukemisestaan. Kun tallensimme jakson Scandic Grand Central -hotellin terassilla, Rasmus ei vielä silloin ollut päättänyt, mitkä kesäteatteriesitykset hän aikoo käydä katsomossa, mutta bongasin hänet jo Samppalinnan kesäteatterin katsomossa.

Minä olen keskustelumme jälkeen nähnyt kaksi hienoa ensi-iltaa, Missä kuljimme kerran ja Notre Damen kellonsoittaja. Molempia esityksiä olen yrittänyt katsoa myös dramaturgin silmin. Suomenlinnan kesäteatterin dramatugian oli tehnyt ohjaaja Riikka Oksanen ja Samppalinnan kesäteatterin esitys perustui Disneyn musikaaliversioon, eikä tekijäryhmässä ole erikseen mainittu suomalaista dramaturgia. Disneyllä on kyllä varmaan ollut dramaturgitiimi saattamassa Victor Hugon romaania animaatio- ja musikaaliversioiksi.

Veikkaanpa, että en katso enää ikinä yhtään teatteriesitystä ilman, että mietin, mitä esityksen dramaturgin panos kokonaisuudessa on. Kuuntele ja kerro, kävikö sinulle samoin!

Kritiikin Kannukset -palkinnon myöntää SARV eli Suomen arvostelijain liitto ry. Kirsin Book Clubin Kirsi Ranin, Airi Vilhunen ja Minna Väisälä ovat SARVin jäseniä.