M.L. Stedman: Elämä kaukana kaikesta – australialaisen suvun salaisuudet
Kirja-arvio
Australialainen M. L. Stedman nousi maailmanmenestykseen esikoisteoksellaan Valo valtameren yllä. Nyt hän on julkaissut pitkään odotetun toisen romaaninsa Elämä kaukana kaikesta, jossa palataan jälleen Australiaan, suuriin moraalisiin kysymyksiin ja ihmisiin, joiden elämä muuttuu yhden ratkaisevan tapahtuman seurauksena. Sydämeen käyvät tapahtumat sijoittuvat Länsi-Australian karuun maastoon ja siellä MacBriden lammastilalle.

Menestyskirjailijan toisinkoinen
Stedmanin esikoisteos Valo valtameren yllä (The Light Between Oceans) ilmestyi suomeksi vuonna 2013 ja siitä on nyt saatavilla uusi painos. Romaanin on suomentanut Leena Perttula. Teoksen lähtökohta on dramaattinen: lapsettoman majakanvartijapariskunnan saarelle ajautuu vene, jossa on kuollut mies ja elävä tyttövauva. Pariskunta päättää kasvattaa lapsen omanaan, ja päätöksellä on tietenkin seurauksensa. Kirjasta tehtiin myös Hollywood-elokuva vuonna 2016.
Hieman salaperäinen M.L. Stedman julkaisi toisen romaaninsa Elämä kaukana kaikesta (A Far-flung Life) keväällä 2026 ja se saatiin heti kesäkuussa suomeksi Leena Ojalatvan kääntämänä.
Tapahtumapaikkana Australian outback
Elämä kaukana kaikesta on yli 500-sivuinen lukuromaani, jonka seurassa viihdyin mainiosti. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Länsi-Australiaan, jonnekin takamaille, monen tunnin ajomatkan päähän alueen isoimmasta kaupungista Perthistä. Tarina seuraa MacBriden perhettä, joka on jo sukupolvien ajan asunut Meredith Downsin lammastilalla.
Olen käynyt Australiassa useita kertoja, Perthissäkin kerran. Olen nähnyt siellä monenlaisia maisemia suurkaupungista trooppiseen sademetsään, koralliriutoista viinitiloihin, ja ihastunut maahan kovasti. Varsinaista outbackiä eli kuivaa ja autiota takamaata en kuitenkaan ole kokenut kuin kirjojen sivuilta. Samoihin maisemiin kuin Elämä kaukana kaikesta minut on vienyt mm. Tua Harnon Oranssi maa (Otava 2015) ja Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan neljäs osa Helmen sisar (Bazar 2019).
M.L. Stedman on itse australialainen ja kuvaa luontoa paikallisen katseella, vaikkakin asuu nykyään Lontoossa. Kirjassa kengurut eivät ole söpöjä pussieläimiä, joita turistit voivat käydä syöttämässä, vaan liikaa lisääntyneitä harmieläimiä, joita joudutaan harventamaan ampumalla. Ne syövät samaa kasvillisuutta kuin lampaat ja hakeutuvat samoille juomapaikoille. Outbackissä niukkoja resursseja ei riitä kaikille.
Australialaiset olosuhteet välittyvät kirjan sivuilta erinomaisesti. Usein on paahtavan kuuma ja pölyä on kaikkialla. Ihmiset ovat kuitenkin melkoisen sinut luonnon kanssa. Rakkaita puita suojellaan, vettä arvostetaan ja upeaa tähtitaivasta osataan ihastella.
Työskentelyä lammastilalla kuvataan melko viitteellisesti. Vuonna 1958, jolloin romaanin tapahtumat käynnistyvät, lammastilan arki oli kovaa, pölyistä ja käytännöllistä työtä. Lampaita koottiin laajoilta laitumilta, aitoja korjattiin, juomapaikkoja pidettiin kunnossa ja eläimiä siirrettiin sinne, missä ruohoa ja vettä vielä riitti. Keritsemisaika oli kiireistä, ja MacBridenkin tilalla oli paljon ulkopuolisia töissä. Elämä kaukana kaikesta keskittyy kuitenkin MacBriden ydinperheen kohtaloihin.
Selväksi tulee, kirjan nimen mukaisesti, että kaikkialle on pitkä matka.
Surua ja salaisuuksia
Romaani alkaa surullisesti. Lammastilan isäntä Phil MacBride joutuu kahden poikansa kanssa auto-onnettomuuteen. Phil ja vanhempi poika menehtyvät, nuorempi poika Matt loukkaantuu vakavasti. Kotona odottavat perheen äiti Lorna ja parikymppinen sisar Rosie.
Alkaa pitkä toipuminen, joka etenee letkajenkan tavoin: hyppy eteen, hyppy taakse, kolme hyppyä eteenpäin. Kohtalo koettelee perhettä tavalla, jota ei voi muille kertoa. Suvun jäsenillä on salaisuuksia, jotka piinaavat läpi vuosikymmenten, ja jotka vaikuttavat myös seuraavan sukupolven elämään.
Lukija tietää koko ajan, miten asiat oikeasti ovat. Lukijana myös toivoin, että päähenkilöt olisivat voineet päästä tapahtuneista asioista nopeammin ylitse, sillä salaisena pidettäviin tapahtumiin liittyi selkeästi lieventäviä asianhaaroja.
Valitettavasti en voi juonesta oikein paljastaa enempää, ettei kenenkään lukukokemus kärsi. Nämä salaisuudet ja pelko niiden pinnalle nousemisesta hallitsevat etenkin Mattin elämää. Voi sanoa, että salaisuudet ovat koko romaanin pohjavireenä, mutta pinnalla ehtii tapahtua kyllä paljonkin muuta kiinnostavaa.
Maailma näyttää toiselta down under
Tilan maille esimerkiksi tulee kaivosyhtiö kartoittamaan maamineraaleja. Opin, että valtavien tilojen haltijat, kuten MacBridet, eivät omistaneet hallinnoimiaan maa-alueita, vaan valtio oli vuokrannut ne heille. Valtio myös jakoi kaivoslupia, joten lammastilallinen ei voinut estää, jos joku luvan saanut päätti tulla laidunmaille etsimään mineraaleja.
Mielenkiintoisia olivat myös viittaukset sotaan. Kuinka Australiasta oli pitänyt lähteä taistelemaan ensimmäiseen ja toiseen maailmansotaan, ja myös Vietnamin sotaan. Meredith Downsin mailla asuu eräs sotaveteraani, jonka elämän vuodet japanilaisten vankileirillä muuttivat. Hänen inhimillisyytensä tuo sympaattisen ja koskettavan lisän tarinaan.
Kiinnostavia sivuhenkilöitä
Elämä kaukana kaikesta -romaanissa on monenlaisia sivuhenkilöitä, joista osa vain käväisee tarinassa. Minua hieman harmitti, kun muutama erityisen kiinnostava ja hyvin kuvattu sivuhenkilö häipyi takavasemmalle. Joistain tuli tietoa myöhemmin, joitain ei mainittu enää ollenkaan.
Onneksi Andy MacBride on vahvasti esillä lapsuudesta aikuisuuteen. Hänen kauttaan kuvataan, millaista on olla ainoa lapsi kaukana kaikesta. Seurana on perhe, koira ja työmiehiä, ikätovereita näkee harvakseltaan ja kouluakin käydään etänä kunnes on riittävän vanha lähtemään sisäoppilaitokseen.
Mieleenjäävä lukuromaani
Romaanin takakannessa on Paperipalatsin kirjoittajan Miranda Cowley Hellerin suositus:
Eeppinen, intiimi, koskettava. Rakastan tätä romaania.”
Elämä kaukana kaikesta piti minut vahvasti otteessaan, mutta ihan rakkaudesta ei ollut kyse. Australian luonto ja tunnelma olivat romaanin parasta antia, ihan tuli ikävä maailman toiselle puolen. Ihmettelin tosin sitä, että Australian alkuperäisasukkaita ei mainittu kirjassa kertaakaan, vaikka oltiin ”heidän maillaan”.
MacBrideihin liittyvä tarina oli koskettava, mutta myös valtavan surullinen. Valonpilkahduksia olisi saanut olla minun makuuni hieman enemmän. Toisaalta tapahtumat kyllä toivat todeksi sen, kuinka yksittäisillä virheillä ja puhumattomuudella saattaa olla kauaskantoisia seurauksia.
Suosittelisin tätä romaania lukupiireille, ellei se juuri menisi 500 sivun kipurajan ylitse. (Olen Lukupiiri – Kirjoista keskustelemisen elämää muuttava taika -kirjassani ehdottanut kyseistä rajaa lukupiirikirjoille, jotta kaikki ehtivät lukea kirjan.) Romaanissa on paljon moraalisia teemoja, joista varmasti syntyisi vilkas keskustelu.
Eli suosittelen tätä hyvänä lukuromaanina kaikille, joita kiinnostaa Australia, sen luonto ja karut olosuhteet, aika noin 60 vuotta sitten ja ihmiselämän, -suhteiden ja niihin liittyvien päätösten pohdiskelu. Antaisin vieläkin enemmän tähtiä ellei minulla olisi lukiessani tullut tunne, että juonenkäänteissä oli hippunen liikaa laskelmointia. Stedman on kuitenkin kirjoittanut romaanin, jonka äärellä viihdyin oikein hyvin ja jonka moraaliset kysymykset jäävät pyörimään mieleen vielä viimeisen sivun jälkeenkin.

Kirjan tiedot
- M.L. Stedman: Elämä kaukana kaikesta
- Karisto 2026
- Alkuperäisteos: A Far-flung Life
- Suomennos: Leena Ojalatva
- 523 sivua / 16 h 56 min
- Äänikirjan lukija: Laura Hänninen
Muita Australiaan liittyviä juttuja blogissa
- Tua Harno: Oranssi maa – vaikuttava matka Länsi-Australian outbackiin
- Kate Morton: Takaisin kotiin – salaisuuksia selvitetään Sydneyn lähellä
- Jo Nesbø: Lepakkomies – Harry Hole -sarjan avausdekkari sijoittuu Sydneyyn
- Lucinda Riley: Helmen sisar – Seitsemän sisarta -sarjan neljäs osa sijoittuu mm. Broomeen Länsi-Australiassa
- Matkatuliaisia I: Pieni kirjakauppa pääkadulla Balmainissa, Sydneyn lähellä
- Matkatuliaisia II: Australian vuoden kirja 2014 – The Rosie Project (Vaimotesti
- Matkatuliaisia III: Craig Silvay: Jasper Jones – nuori mies kaivoskaupungissa Länsi-Australiassa

Ehkä rönsyjä olisi tullut o liikaa, jos mukaan olisi otettu vielä alkuperäiskansaa? Ymmärrän kyllä pointtisi, tuollainen ”heidän maillaan” voisi saada kulmakarvat hieman kohoamaan.
Kirja sinänsä vaikuttaa kiinnostavalta. Ensimmäinenkin oli harkinnassa moneen kertaan, mutta jotenkin vain jäi lukematta.
Nyt kun on jo pari viikkoa lukemisesta, on jälkitunnelma säilynyt vahvana. Suosittelen tarttumaan!